Töissä soi huono musiikki joten työpäiväni tunnit on nyt korvattava omaan korvaan sopivammalla musiikilla. Oon sitä paitsi löytänyt kaverin, joka voi jatkossa hoitaa mun uusien musiikkien soittolistalle ilmoittamisen. Eräällä hyypällä (hehee) on pelottavan samallainen musiikkimaku kuin mulla ja nyt meinaan että ihan oikeesti pelottavan sama. Aina kun se hyyppä (en voi kun nauraa ilmaisulle) linkittää mulle jonkun biisin, mie popitan sitä biisiä/sen artistin biisejä hyvin pitkään. Yksi popitettava biisi on päässy Spotify-listalleni joskus marraskuussa ja edelleen se kelpaa mulle erittäin hyvin persauksen heilutukseen. Ja tää hyyppä ei ees ole mun paras kaveri jollon niillä biiseil olis joku 'tunneyhteys' niin kuin useissa biiseis joita Jasun kans popitetaan. Nyt mä ehkä puhuin itteni suohon :D
Joka tapauksessa mie popitan Anna Abreuta, jota en olis uskonut ikinä kuuntelevani tällä lailla. Minä Nina, The Rasmuksen ikuinen fani olen muuttunut popitushittien kuluttajaksi, jestas! Okei on tää tietty mussa jo ollut vuosia, mutta vielä yläasteella mua ei saanu kuuntelemaan NRJ:ta koska inhosin stä yksitoikkosta jumputusta. Kuuntelen kuitenkin edelleen mielelläni noita perheen miesten musiikkeja mutta ne tanssittavat vie kai voiton ;D Ja btw poikaystäväni ei tunne mua ollenkaan sellasena ei-listahittien-kuuntelijana, pelottavaa! Musta on tullu kauhea ;)
Kävin tänään töiden jälkeen ottamassa passikuvat ajokorttia varten. Sain hyvät naurut siellä kun ekaksi otetussa kuvassa näytin täsmälleen samalta kuin perua niissä kuuluisissa ajovaloissa, silmät oli kuin lautaset ja suukin pelästyneesti auki. Valokuvaajaakin huvitti joten päädyttiin yhdessä sopimukseen, että otetaan vaan suosiolla uusi kuva. En saanut pitää silmälaseja päässä ku kuulema noissa passikuvissa on kriteerit tiukentuneet ja uusien kriteerien mukaan silmälasit estävät tunnistamisen. Se toi "hieman" haastetta minulle kun enhän minä sokea lapsonen nähnyt koko setää kameran kanssa edessäni. Siinähän sitten tuijotin vaan suunnilleen kameranlinssiä kohti :D
Ehkä nyt tuota kuvaa pystyisi katsomaan edes 2 vuotta tuntematta järkyttävää häpeää. Uusi kuva on kyllä minusta nyt katsottuna paljon entistä parempi. Itseasiassa näytän oomasta mielestäni tuossa uudessa nuoremmalta kuin kaksi vuotta sitten otetussa (plus nyt näytän paljon vähemmän vankikarkurilta kun tajusin pitää silmät skrappeina ---->bambi)
Nukuin viime yönä melko huonosti ja siihen lisättynä työpäivän tylsät seiskoskelut (mä ihan oikeesti leikin kiiresitä piirtelemällä silmiä ja kirjottamalla ylös mitä kivaa vois blogiin kirjotella sit kun on aikaa ja viitseliäisyyttä), tunnen itseni hieman väsyneeksi. Toisaalta tuo ulkona pilkottava aurinko ystävä kutsuu kovasti kanssaan ulkoilemaan.
Lakkasin jälleen kynteni, niin kuin lähes joka päivä ja rakastuin taas tuohon ehkä kaksi postausta sitten hehkuttamaani lakkaan. Mulle käy aina niin, että lakkaan kynnet ja olen aivan innoissani siitä väristä, mtta kun aikaa kuluu esimerkiksi 3 tuntia olen jo kyllästynyt väriin. Pahimmassa tapauksessa poistan lakat ja lakkaan uudestaan muulla värillä. En vaan millään jaksa pitää kynsiä samanlaisina. Alkaa ihan etomaan se tylsyys ;DD
Hei miten ois mulle joku juttukaveri kun höpötän näin höpöjä?! ;) Siitä puheenollen, mulla on hinku tehdä kavereiden kans jotain, edes tekstailla mut kukaan ei oo tavoitettavissa. Aika mälsää, sanoisin ;D Pistin viestiä Boyboylle eli Jayjaylle ja sekin höhlä meni näkee kavereita. Kuka hei näkee kavereitaan kun vois tekstailla yli-innokkaan tyttöystävän kans? Niih, en mä ymmärrä! ;)
Oootsikko: Vinegar&Slam (jälkimmäinen on hyvä, ekasta en jaksa välittää) ;DD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti