Suomalaisen tosi tv:n yllättäjät

Idols-formaatti on kulunut mielestäni jo loppuun ja olinkin jo sitä mieltä, että tuon akltaiset kisailut voisi lopettaa. Olin väärässä, TVOF osasi yllättää.

Miten joku osaa tulkita noin hyvin? Koskettaa ja kovaa... kyynel vierähtää pakolla silmäkulmaan! Jesse laulaa sydämestä sydämeen!

Mikko on vaan kova! Miehellä on aivan huippu asenne elämään! Tästä voisimme ottaa jokaikinen mallia! Jokainen meistä on yksilö vikoineen ja hyvine puolineen, kaikki ihan yhtä ihmisiä. Rock-asenne yhdistettynä positiiviseen elämänasenteeseen vaan toimii ja tulee läpi biiseistäkin. Tuo Lasinen maa-biisi on mielestäni aivan järjettömän ihana! Mikko vaan on ROCK, mutta toimii myös rauhallisemmassa! 

Voi miehet miehet kun saatte mun pään pyörälle! (ymmärtää jokainen miten tahtoo)

Perus sunnuntai?

Tämä olisi jälleen mukavan, ehkä hieman erilaisen viikonlopun jäljiltä omassa kolossaan. Viikonloppu meni Repovedel ja Kouvolan maisemissa. Repovesi oli vieläkin yhtä kaunis kuin aiemminkin ja Kouvola Taiteiden yöstä huolimatta aika .. noh rauhallinen. Viikonloppu oli yhtä rauhaisa kuin Kouvostoliitto itse, mitä nyt jännitystä saatiin aikaan Repovedellä Extreme-päivässä.

Olo on harmoninen! (niin kuin siinä Nesteen mainoksessa ;) )

Kämppä ei ihan niin harmoninen kolmine avaittuine matkalaukkuineen ja sattumanvairaisine tavaroineen. 

Kävästiin tänään jälleen vähän urkkimassa Kouvolan asuntotarjontaa. Ihan vahingossa ihan ihan vähän rakastuttiin saunalliseen omistuskaksioon. Asunnossa oli parketti ja ihana vaatehuone (sen saunan lisäksi!). Huomattiin tuon asuntoesittelyvierailun jälkeen sisustavamme Prisman käytävillä tuota asuntoa. Ei tainnut ihan vielä olla ajankohtaista! :D

Nyt kuitenkin kutsuu töllö ja peti. Toivotaan, että tästä alkavasta viikosta tulee yhtä mukava (ja haaaarmooooninen) kuin menneestä! 

Toivotaan lisäksi ettei suuri pelkoni, tähän lähdön tunteeseen kiinni jääminen, toteudu! :)

Kenkafriikin salaisuus

Olen hurahtanut uuteen kohteeseen. Ei se kohde kyllä mikään yllätys ole, minut tuntien. Rakastan kenkiä ja laukkuja, mutta yksi alue on elämässäni ollut ei niin kenkätarkka. Tuo alue oli urheilu.

Olen kahden viikon sisällä hamstrannut 2 vuotta vanhojen Lidlin (kyllä, luit oikein) lenkkareiden tilalle kahdet kauneimpiakin kauniimmat lenkkikengät. Ensimmäiset valitsin värin perusteella ja poikaystävän "pakottamana". Olen valitellut jalkakipuja lenkkieni jälkeen ja kipuiluhan tunnetusti ei pusaa uudestaan lenkille. Poikaystävä vihjasi ostavansa mulle vuosipäivälahjaksi mieleisnsä lenkkarit jos en ala jo toimia ite. Enhän mä nyt mitää lenkkareita taho rakkauspäivä-lahjaksi!!! :o Ensimmäiset rakkaani olivat Reebokin junior-mallistosta, kauniit, musta-pinkit ja aivan järjettömän kevyet. Nuo rakkaat on jo testattu tehokkaasti (avauslenkki 3h) ja todettu täydelliseksi! 

Nyt viikonloppu hurahdin kunnolla. Word is EasyTone! 

Omani ovat yllä olevien sekoitus; väri ylempää mutta malli alempaa. Noilla kävelyn jälkeen persus on sopivasti tulessa ja todellakin tuntee tehneensä jotakin. Askel on kevyt ja mukava! Mistään ei hierrä eikä paina vaan tuntuu kuin pumpulissa kävelisi! Parin vuoden haave on toteutunut! 

Tästä lähin en lenkkeile vaan iisitounailen! 

Hymytytön hymy hyytyy

Joskus ei vaan jaksa, vaikka olisi istunut koulun penkissä vasta 2 päivää (herranjumala!). Olen puhki poikki ja täysin kelvoton tekemään mitään.
Koin pakottavaa tarvetta saada kirjottaa omia oikeita fiiliksiä koulutehtävän "tämä kirja sai minut ajattelemaan ammatillisessa mielessä hyvin monia valaisevia asioita"-meningin sijaan. Tuo kirja oikeesti saa mut miettimään vain etten jaksa. Stressaan opparista aivan tuhottoman paljon ja olen varma että pääni räjähtää näillä näppäimillä. Lisäksi tänään tuli sellainen tilanne vastaa, mikä laittoi miettimään mihin perkuleeseen sitä asettuisi valmistuttua. Toisaalta asia ei ole ajankohtainen kun mulla on opiskeluja vielä varsinaisesti 1,5 vuotta jäljellä. Se asian toinen puoli on tuo minun toinen puoleni eli poika. Yhdessä! Jonnekin! Minne? Haaveita on mutta onko järkeä muuttaa jos en itse saakaan töitä kyseisestä kaupungista tai sen läheisyydestä. Väliaikaisratkaisu, Kouvola kun nyt saattaa olla poissa pelistä. Juuri eilen ehdin järjestelmään alustavasti asiani niin, että Kouvola tulisi kuulumaan elämääni ja tänään järkky muista syistä nuo pläänit. Elämä on aika julma kaveri!


 

Oon aina hymyilevä ja helposti lepytettävä, mutta jos väsyn täysin, ei mua piristä mikään. Nyt just tuntuu, että en vaan tyydy mihinkään. En osaa sanoa mitä tahdon elämäni suhteen! Miksi pitää edes tietää? Miksei voisi vain mennä ja katsoa, mitä elämä tuo tullessaan? Ei tää taival täällä Maan päällä, taida ihan niin vakavaa olla ettei vois vähä tesmailla mikä tuntuu parhaimmalta.

Kun mua ahdistaa, tahdon pois heti sieltä missä ikinä olenkin. Mulle tulee väistämättä sellanen olo, että nyt äkkiä jalat alle ja pois, mutta en tiedä minne mennä. Sanotaahan sitä, että turha juosta karkuun kun ne huolet tulee perässä kyllä. Juoksin jo pakoon lenkille, mutta ei ne huolet hävinny tonne Saimaasee.

"Mä teen sen, mitä mun tehtävä on. 

Mä meen, koska mun mentävä on.

Eeih, ei mikään mulle riitä, mulle eeih!

Ei mikään tunnu miltään enää, eeih!

Eeih, anna mä meen, anna mä meen!"

Rakkaushuuli

Nyt on pakko esitellä uusi rakkaus huulituotteeni. Luin eräästä blogista huulituotteesta joka kosteuttaa, mutta sisältää kunnolla pigmenttiä. Kärsin ise hyvin kuivasta ihosta kaikkialta joten kuivat huulipunat eivät minulle sovi kun huulet alkavat näyttämään puolentunnin jälkeen karsealta. Tämän ihanan huulivoidepuna-hässäkän levittämisen jälkeen huulet näyttävät syötävän hyvältä!

Kuvista ei ihan saa selvää värin totuutta, mutta siis sävy on hieman puolukkapuuroa tummempi. Pysyvyys on mielestäni hyvä verrattuna tuotteen keveyteen. Olen aika sotkuliisa, joten saan useat punat poskille melkoisen nopeasti, mutta tämä väri on pysynyt upeasti siellä missä kuuluukin.

BONUSKUVA! Päätin vuosi sitten etten enää laita blogiin mitään pusutus- tai vähääkään herutuskuvan kaltaisia otoksia, mutta nyt rikoin periaatettani. Pitääähän nyt huulipunaa esitellessä olla pusukuva! :D Omaksi pelastuksekseni (etten tämän postauksen jälkeen törmää irc-galleriassa jälleen omaan pärstääni eri nimellä) liitin oman bloginimeni kuviin. Itselläni siis on irc-galleriassa edelleen tunnukset, mutta eri nimellä kuin blogimaailmassa. Olen itse asiassa tosissani harkinnut aloittavani tämän signeeraustavan yleistämisen. En haluaisi enää koskaan törmätä omiin kuviini muutoin kuin itseni tai ystävieni lisäämäänä..

Mutta siis; huulituote nam!

Pidennetty Saimaa-viikonloppu

Viime viikon lauantaina pomppasin autooni ja köröttelin hitaasti letkassa kohti Lappeenrantaa. Olimme sopineet kämppikseni kanssa viettävämme mukavaa lomaviikonloppua samalla kun maanantaina on hoidettavana velvollisuuksia asuinkaupungissamme. Suunnitelmat olivat täysin avoimet vielä sunnuntaiaamunakin. 

Aloitimme lomailun tottakai nautiskelemalla Lappeenrannan lenkkimaisemista. On aivan järjettömän upeaa lenkkeillä Saimaan rannalla kauniissa kesäkaupungissa. Lenkkimme venyikin 2,5 tuntiseksi jonka jälkeen tällä syömähirmulla olikin jo super iso nälkä. Tehtyämme kotoisasti vieretysten pienessä keittiössämme omat ruokamme ja nautittuamme ne olimme saaneet pläänit tehtyä. Me mennääki Imatralle!!!

Imatralla järjestetään Koskinäytös joka päivä kello 18, joten päätettiin mennä katsahtamaan Sibeliuksen tahtiin kuohuva Imatrankoski.

En olisi ikinä uskonut kuinka hienon näköistä veden kuohunta voi olla! Tota ei voi kuvitella muutoin kuin itse kokemalla!  Koski on siis padottu ja pato avataan kerran päivässä yleisön iloksi. Koskiuoma tosissaan on kuivana muutoin kuin joka päiväisen juoksutuksen ajan. Aivan mahtavan näköistä ja kuuloista kun vesi lähtee virtaamaan järjettömällä voimalla hyppien suurien kivien päältä kunnon tyrskyiksi! Kämppikselleni tämä koskinäytös oli jo toinen laatuaan, mutta hän jaksoi seurakseni olla haltioutunut veden virtaamisesta.
Taisin ihan vähän innostua tuosta Imatrankoskesta kun onnistuin usuttamaan vanhempani täksi viikonlopuksi katsahtamaan kyseisen nähtävyyden :D

Toinen upea nähtävyys Imatralla on Imatran valtionhotelli. Hotelli on ensimmäisiä kivisiä hotelleita Suomessa ja "muutettu" puisesta kiviseksi useiden tulipalojen jälkeen. Kivilinna on rakennettu 1903 joten kysessä todellakin on vanha kaunis rakennus.

Olin aivan äimänä tästä kaikesta kauneudesta, muta suostuin juuri ja juuri poistumaan paikalta kun keksimme seuraavan suunnitelman.
Päätimme ajaa Rauhan kylpylään (virallinen nimi taitaa olla Holiday club Saimaa), joka on sekin upea nähtävyys. Toki aina toivoisi voivansa yöpyvänsä näissä hienoissa hotelleissa, mutta kun varaa ei ole, on tyydyttävä istumaan hotellien vastaanottoaulassa pokkana ;) Leikittiin olevamme hotellin asukkaita.
Käydessäni tämän kesän loma-asuntomessuilla, vierailin Rauhan kylpylässä ja sen piha-alueella, joten tiesin mitä odottaa. Saimaa-maisema ja itse kylpylärakennus vaan on niin luxus, että kyllä tuolla viettäisi kauemminkin kuin vierailumme kaltaisen pari tuntisen.

^^ Ai täh? Miten niin hieno allasalue???

Tämän kauniin sunnuntaipäivän jälkeen jatkoimme nautiskelua vielä yhden päivän ja lopulta maltoimme poistua Lappeenrannan kolostamme vasta tiistaina. Olen maailman onnellisin tyttö kun minulla on tollainen ihana ystävä-kämppis! Tietysti, olenhan itse valinnut kämppikseni ;)

Barbie-pökät

Moooooooi! Iloinen jälleennäkeminen!
Mulla loppui kesätyöt jo viime viikolla ja olen todella ahkerasti (not!) alotellu etäopiskeluja ensi viikon isoa starttia varten. Kesä meni kokonaan töitä tehdessä enkä ole paljon ehtinyt edes facebookissa pyörimään, saati näpyttelemään mitään upeaa jutskaa tänne.
Nyt tuntuu siltä, että on voimia kirjoitella hirmuisesti!

Kesä oli melkoisen vilvakka eikä siksi varmaan ees oo tuntunu, että koko lämmin kausi ois alkanutkaan. Koko kesän olen sompaillut työpaikan ja vanhan kodin välillä puoli pitkissä housuissa. Kesäpukeutuminen?
Vaikka kesä ei ollut lämmin enkä ehtinyt käymään missään kummemmin, olen jostakin syystä tyytyväinen. Syynä voi kyllä olla viime viikonlopun mukavat tekemiset! Perjantaina töiden loputtua nimittäin aloitin "kesäloman" ihanien akkojen seurassa. Vietettiin kahden ihanan kanssa iltaa punkun, mokkapalojen ja hervottoman naurun kera. Lauantaina matkasin Lappeenrantaan viettämään kämppislomaa ihanaisen asuinkumpanini kanssa.
Kuvissa näkyvät pinkit pökät on virallisesti Tyttöjen ilta-pöksyt, koska poikaystäväni ensimmäinen kommentti nuo nähdessään oli "Onneksi et käytä niitä mun seurassa!". Joten elin koko viime viikonlopun kyseisissä kaksilahkeisissa, NAM!
Toinen kuvista ehkä huomiota herättävä seikka voinee olla tuo kuontaloni. Tukka lyheni kesän aikana kevyempään malliin. Tykkään ja en tykkää.. Rakastan pitkiä hiuksia enkä tahtoisi elellä näin lyhyessä, vaikkakin toisaalta tää on ihan jees. Tilanteessa jossa kampaaja jo kauhistuu mun takana heiluvaa hiirenhäntää ei voi muuta tehä kun niks naks- katki poikki hännät :(

Kämppislomasta voin kertoa myöhemmin lisää, nyt maistiaisena vain sunnuntain asustus. Vaelleltiin mm. Lappeenrannassa ja Imatralla nauttimassa kesän viimeisistä tuulahduksista. Jalkaan sujautin pinkkien pökien lisäksi Crocsin ihanan pehmoiset balleriinat, joilla jaksaa kävellä vaikka koko päivän.

Nyt luen hetken sensorisen integraation häiriöstä ja sitten suljen simmut. Pusi pusi!