26. helmikuuta 2013

Kevään odottelua?

Heipsistä! Tänään harjoittelusta tullessani kynnykselläni makasi söpö pikkuinen musta pussi, jossa luki Nelly.com. Innostuin hieman toppikamppiksesta tilamaan kevättä ja kesää ajatellen yläosia. Aivan kuin ei muutenkin olisi vaatteita, joita vielä pitäisi muuton edestä harventaa. Toppini ovat kuitenkin kokeneet kovan kohtalon ja jokaikisen helmassa möllöttelee useampi sormen mentävä (ja sehän se syy olikin..) reikä. Toisin sanoen, olen kuluttanut vakkaritoppini loppuun ja uusille oli tarvetta. Tarpeellisen lisäksi tilasin yhden keväisin ihanuuden, mutta nyt tarvitsen teidän jelppiä. Alla kuvat paidasta, jonka pohjaväriä vierastan, lähtökohtaisesti, tässä näyttää ihan kivalle. Mitä mieltä?


Materiaali ihanan kevyttä ja malli edestä lyhyt, takaa pitkä (ylemmässä kuvassa näkyy takahelma jalkojeni välistä). Joku tuossa viehättää, mutta silti epäilen ihan pikkasen. Ajattelin vielä näyttää poikaystävälle kyseisen rievun, mutta pelkään hänen sanovan jyrkän ein vain koska hän pelkää muuttaa samaan kämppään minun vaatteiden kanssa ;)
Meillä on muutenkin "parisuhdekriisinpoikasta" kun J tahtoo maalata valkoiseksi kämppämme eteisen sekä keittiön seinät. Minun vastalauseeni oli: On olemassa niiiiin paljon eri sävyisiä valkoisia, että eihän kukaan enää nykyään maalaa seiniään maalarinvalkoisella! Vastalauseeni vesittyi juuri äsken kun Pientä pintaremonttia-ohjelmassa maalattiin koko asunnon seinät valkoisiksi. Hetihän mulla ränkytti puhelin, "No niin no niin! Eikö muka kukaan maalaa seiniään valkoisiksi?".... Okei meidän eteisessä tulee olemaan valkoiset seinät, ihan miten vaan!
Vuokrasopimus on siis allekirjoitettu ja yhteinen asumisemme on virallista, vaikkakin asuntoon muuttaminen tapahtuu vasta kuukauden päästä. Tämä tyttö konkreettisesti muuttaa joskus, saa nähdä milloin kun koulukin on vielä täällä. Aika näyttää!


keittiössä tunnelmassa mukana Ingen görare = Jayjay, pääasiallisena vieraana kuitenkin AURINKO 

Tänään ja eilen paistoi aurinko täydellisen keväisesti! Fiilikseni nousi huomattavasti auringon näyttäytyessä pilvien takaa. Huomaan, että silmäluomiani yrittää painaa pienoinen kevätväsymys. Harjoittelun rankkuuden vuoksi väsymys ei joka päivä ole vain pientä. Siksi olenkin nauttinut viime aikoina päiväunien ihanuudesta! Pakko tunnustaa, että päikkäreistä huolimatta en ole tehnyt tänään mitään järkevää.. Äh!
Huomenna edessä jännittävä etappi hajoittelussani, pääsen tekemään loppumittaukset yläraajapotilaalle. Jännittää!


Pitkästä aikaa paukautan esille asukuvaa! Nyt kun viikot menevät sairaalan vihreässä paperipuvussa eikä hirveämmin saa tuoksua eikä oikeastaan edes erottua, on tullut perjantaisin repäistyä koko viikon edestä meikkauksessa sekä pukeutumisessa. Joka perjantai olen viettänyt harkkapäivän jälkeen tunnin itseäni laitellen! Pakko sanoa, että tuntuu pitun hyvältä laittaa hieman enemmän meikkiä nassuun ja pukeutua kivasti! Tuntuu, että ilme piristyy huomattavasti kun hieman enemmän laittaa luomiväriä, poskipunaa ja huulipunaa. Ihanaa! Poikaystävänihän ei ymmärrä miksi huulia pitää maalata. Saan lähes joka kerta häneltä huomautusta, että miksi taas on ihmeellisen väriset huulet. Nyt kuitenkin mopo on karannut käsistä, enkä vapaa-ajallani harrasta lainkaan värittömiä huulituotteita. Harkassa sudin huuliini väritöntä huulirasvaa, mutta heti kotiin päästyä vaihtuu taskuun pinkkihilehuulirasva.


En tiedä mitä ajatella kevään tulosta. Ainahan sitä odottaa innolla, mutta itselläni intoa lannistaa siitepölyn pelko. Olen todella allerginen lähes kaikelle siitepölylle. En itseasiassa edes tiedä, mitkä ne pahimmat ovat kun tuntuu, että olen koko kevään ja alkukesän täysin tukossa. Kuitenkin kaipaan jo korkokenkäkelejä! Olen talven aikana ollut todella laiska käyttämään korkkareita, koska niiden kantaan jää niin inhottavasti lunta  ja olen alta aikayksikön sisälle mennessäni pehvallaan. Kuitenkin välillä heittäydyn hurjaksi ja laitan kauppaan kopisevat kenkulit. Toissaviikonloppuna sain muistuksen kuinka ilkeälle päkijät tuntuvatkaan koko päivän korkkarikävelyn jälkeen! :D Kesällä se päkijäkipu on täyttä arkipäivää! 

Loppukevennykseksi täydellinen repeämiskuva minusta.. En ymmärrä miten suuhuni mahtuu noin paljon hampaita tai kuinka suuni voi olla noin suuri! :DD


Alkaa vallan naurattamaan katsoessa tuota kuvaa! :D
Ihanaa viikon jatkoa kaikille höppänöille!

7. helmikuuta 2013

Sydämenääntä

Niin kuin hyvin taidatte tietää, minä en osaa elää ilman musiikkia. Se on vissiinkin mulle jonkun sortin keino paeta sekä purkaa ajatuksia. Mielestäni myös bilebiiseillä pitää olla sanomaa, eikä vaan kauheaa rynkytystä. Rakastan biisien sanojen lukemista ja usein kirjoittelenkin ylös minkä biisin sanat pitää seuraavaksi etsiä. Kuuntelen mielelläni sanoja esimerkiksi autoa ajaessa, varsinkin nyt kun 3 vuotta mennyt viikosta niin suuri määrä autossa. Usein ne biisit joiden sanat iskee sen hetkiseen elämään parhaiten iskee kaiken kaikkiaan parhaiten. Tämän vuoksi minua harmittaakin, että en ole kirjoitellut muistiin mikä biisi on soinut milloinkin eniten. Muistivihon kautta pääsisin mummonakin takaisin nuoruuden angsteihin ja olisi mukava muistella. Joillekkin tuoksut tuo muistoja, minulle ykkösenä biisit.

Nyt iskee täy-del-li-ses-ti seuraava:

 


Rajoja rajoja rajoja raja rajoja
Kasoja kasoja kasoja kasa kasoja
Rakkaus on laitettu muuria vasten,
kuuluu itkua aikuisten lasten.
Sydän pitää tätä tunnetta yllä,
järki sanoo ei!

Ja kyllä kyllä mun on viiltävä ikävä
se on jäätävän väkevää
se on mua niskasta pitävä
se on mut nöyräksi tekevä


Miksi rakkaus on ikävää
niin vaativa pitävä
olen täynnä tätä tärinää
Mä tahdon jo kanssasi elämään.

Taloja taloja taloja talo taloja
Majoja majoja majoja maja majoja
On helppoa rakentaa suuria taloja
On vaikeaa perustaa rakkauden majoja
Virhe punnitaan mut rakkautta vasten
vapaus on valetta, leikkiä lasten
Sydän pitää tätä tunetta yllä
järki sanoo ei!


Ja armoa sanojen oikeamuotoisuudelle, kirjoitettu kuulkaa sydämenäänellä ja korvakuulolta. Aikalailla tohon tyyliin siinä laulellaan ja ne iskee muhun kun.. noh joku johonkin. Muutto lähenee ja elämä tuntuu hilpeelle sekä odottavalle, mutta myös rankalle...


6. helmikuuta 2013

Reipas ja ripeä

Mistä huomaa, että minulla on talviuupumus? Hmm! Luulen, ettei asia ole mennyt ohi kämppikseltäni. Oma huoneeni on täynnä Holy Kasoja ja pedin petaaminen on aivan liian suuri tehtävä. Tahtoisin vain nukkua! Ongelma on vain, että maanantaina alkaa uusi harjoittelu, jota ennen perjantaina on tentti johon pitää lukea. Geriatria ei nyt nappaa eikä kyllä suursiivouskaan, vaikka sain viime yönä epämääräisen allergiakohtauksen. Välillä ei vaan jaksa!!!

Holy Kasa
Tältä näyttää minun Geriatrian opiskelu


...ja tältä puoliksi pedattu sänky
(oikeassa reunassa näyttäisi olevan "ylimääräiset" tyynyt kasana ja lampunvarjostinkin on vinossa, Hups!")

Sanon vaan , että voi taivas! En jaksa!!!
Tulin eilen Lappeenrantaan ja olen saanut jo yhdessä päivässä kämpän sekaisin... yh! Perjantaina saattanee kutsua taas Kouvola, jos saadaan asuntoesittelyt sovittua lauantaille. Mä en jaksa!

Anteeksi valitus, mutta kämppis pamauttaa mulle oven naamalle jos menen purkamaan "määää en jaksaaaaa"-tuntemuksia yhtään enempää. Miksi aikuinen ihminen ei voi olla automaattisesti reipas ja tosi touhukas? Se ominaisuus vois tulla suoraan kun täyttää 20 vuotta. Ajattelin tässä reippauksissani tehdä ruoaksi ruishampparin jonne tungen väliin toissapäivänä paistamani pihviä.. Suurempi uurastus on yliarvostettua!