Mitä minulle kuuluu?

Olen edelleen hengissä ja kai oikeastaan ihan hyvissä sielun sekä ruumiin voimissa! ;)

(Ohimennen sanottuna; tämä plösökasa on pudottanut pari kiloa vahingossa ja löytänyt rakkauden liikuntaan, ennen kaikkea persuksen kiinteyteen!! ;) )

Kesätyöt loppuivat jo viikko sitten perjantaina eli kuukauden vaihteessa. Nyt olen kirinyt kiinni kouluhommissa niin, että ylihuomenna mennään esittelemään "Viittä vaille valmis"-opparimme. Hui! Koko kesä on mennyt siis töissä ja vapaa-aikaa on syönyt opinnäytetyö. Hienosti olen selvinnyt! Opinnäytetyö on oikeasti ihan hyvä ja koulutehtävätkin tosi hyvällä mallilla kun vain 3 puuttuu ennen valmistumista. Tästä lisää ihan pian.

Lappeenrannan kimppakämppä <3 i="">

Palataanpa ensin siihen hetken, josta viimeksi olen kirjoittanut. Toukokuussa tämä typykkä kasasi omaisuutensa opiskejliasuntosäätiön rupisesta kämpästä. Roinat kuljetettiin isän, poikkiksen ja minun autoilla 150 kilometrin päähän, Lahteen. Lahtelaisen elämä on maistunut varmasti eniten sen vuoksi, että saan vihoin 4,5 vuoden seurustelun jälkeen elää oman kullan kanssa. Arki ei ole ollut koko aika herkkua, koska poikaystävä käy toisella paikkakunnalla töissä ja on nyt kuukauden päivät tehnyt 12 tuntista päivää. Tämän vuoksi yhteinen aika ja puuhastelu jää arkena minimiin. 

Muutoin tämä on ehdottomasti se oikea päätös. Päivääkään ei olla kaduttu päätöstämme muuttaa Lahteen, vaikka emme täältä tunteneet lähes ketään. Minä tutustuin ihaniin naisiin töissä ja aion pitää heihin yhteyttä vaikkakaan en enää töissä käy. Ystäviä on toki kova ikävä ja myös sen vuoksi reissailen jonkin verran. 

Tällä hetkellä minun arkeeni kuuluu karkeasti jaettuna 3 päivää Lahdessa oloa ja 2 Lappeenrannassa opiskelua. Alkuperäinen suunnitelma oli käydä johtajuuden sekä yrittäjyyden kurssit etänä eli tenttimällä. Johtajuuden tentti oli ja meni, luin ja tein, mutta kettuunnuin niin kovin siihen kirjojen pänttäykseen ja typeriin tenttikysymyksiin. En kokenut, että opin mitään ajatellen toimintaterapiayksikön johtamista! Opin pelkästään yksittäisen tutkimuksen tulokset, jotka siis olivat tenttimateriaalina. Tämän typerän kokemuksen jälkeen päätin ajaa tämän kuukauden ajan kerran viikossa Lappeenrantaan opiskelemaan oikeasti jotakin järkevää. Jälkikäteen ajateltuna epäilen tässä olleen takana suuren suuri vaeltamisen halu. Nautin autolla ajamisesta, musiikin soittamsesta autoradiosta ja siitä että saan olla täydessä "pimennossa". Ei tarvitse vastata puhelimeen, ei sähköposteihin, eikä miettiä mitään mitä ei juuri silloin halua. Saa olla täysin läsnä siinä hetkessä! Olen miettinyt rekkakuskin ammattia jos oma ura ei toimintaterapeuttina lähekään nousuun ;)

Opinnoista vielä himpan verran, koska ne nyt on ykkösiä tässä mun tän hetkisessä elämässä. Kirjoitan sen nyt tänne, jotta (opettajan) tavoite toteutuisi; Tarkoitukseni on valmistua lokakuussa jolloin kaikki koulutehtävät on oltava arvioinnissa tämän kuun lopussa. Apua apua apua apua!!! Jäljellä onnekseni vain yksi typerä rästiraportti ja 2 kesän ajalta tehtäviä raportteja. Nyt alko tärisyttää kulkaa niin et pakko siirtyä neulomaan villasukkaa, jotta en stressaa liikaa! :DD

Sanokaa mulle jotain kannustavaaaa!

Euroviisut

Jälleen on tämän viisufanin lemppariaikaa vuodesta. Tänä vuonna heräsin euroviisuiluihin to-del-la myöhään, joka tapauksessani tarkoitti etten ollut tutustunut lainkaan biiseihin ennen ensimmäistä semifinaalia. Nyttemmin olen ottanut kiinni menettämääni aikaa ja bailaan täysillä biisien sanoja hapuillen muuttopuuhissa. Naapurilta taisin saada jo kolkutuksia vastaan kun hieman innostuin soittamaan bassot jytkyen kivoja euroviisubiisejä. Tänä vuonna jostain syystä tykkään paljon monestakin viisubiisistä, joten nyt saatte kuulla minun suurimpia lemppareitani. Varsinaisesti eivät ole lempparijärjestyksessä vaan maiden mukaan aakkosjärjestyksessä.



Tämä Azerbaijanin laulu.. eikun siis laulaja on lempparini! Teen aina viisujen aikana muistiinpanoja kauheimmista ja parhaimmista. Alkujaan tämä tapa lähti liikkeelle niin, että kirjoitin esityksien aikana arvionnin  jokaisesta esityksestä. Tämän kohdalla muistiinpanoissani lukee "Ihana mies!", joka tiivistää kaiken. Kavereilleni laitoin tänään viestiä tästä biisistä "Moi! Mä tässä näytän hyvältä ja laulan sulle balladia ihanine silmineni ja valloittavalla hymylläni. Tuletko vaimokseni?" Tämä biisi on siis mielestäni myöskin iiiihanan lälly ja laulajaansa yhdistettynä täydellinen! Kuolalin jo herran lihaksia googlen kautta ;) 12 points



Valkovenäjä pitää tänä vuonna huolta niin housuttamasta esiintymisestä, sekä perus euroviisutanssibiisistä. Joka vuosi on pakko löytyä yksi tämänkaltainen pyllyn pyöritys bailubiisi ja täten kiitänkin valkovenäjää tästä lurituksesta, En syty lainkaan eurodance.tyylisistä bailubviiseistä viisuissa vaan juuri tämänkaltainen musisointi on se mitä kaipaan! 8 points



Belgian isosilmäinen poika laulaa ainakin suoraan minun sydämeeni ihanan dramaattisella, mutta silti positiivisella biisillä. Tämä biisi ei minusta ole täysin tyypillinen euroviisubiisi vaan edustaa enemmän nykyisiä radiohittejä. Tälläinen kyllä iskee minuun! Mikä parasta, laulaja poika ei laula naama suuressa hymyssä "vakavasta aiheesta" niin kuin välillä viisuissa on tapana. Viisulavalla on tapana hymyillä myös laulettaessa jättämisestä tai kuolemista niin mielellään katson esitystä jossa eläydytään biisin sanomaan. Thank you! 10 points



En edelleenkään ole aivan varma olenko kuullut tämän joskus aiemmin ennen ekaa semifinaalia. Tanskan biisi on siis jollain tavalla tutunoloinen varmaankin perus poppiutensa vuoksi, mutta kyllä se otimii silti. Huilut lisää pisteitä! Mielestäni tässä biisissä on mukavasti yhdistetty rauhalliset säkeistöt ja nopeatempoisempi kertosäe. 8 points



Israelin edustaja täytti eilen kuulema 21 ja niin kuin moni muukin Twitterissä kauhisteli, niin minäkin luulin tätä naista noin 30-40-vuotiaaksi. Meni metsään! Kypsä ja kaunis ääni sekä aivan ihana läsnäolo! Tämä biisi vie minut täysin mukanaan omaan maailmaansa, vaikka en ymmärrä sanoista mitään. Intensiivinen ja voimakan laulu! 10 points



Iiih! Voiko Maltan pojalle sanoa ei? Katsokaa tuota hymyä ja noita sikkurasilmiä! Ja jos biisi alkaa lauseella jossa esitellään IT-alan ammattilainen niin nousee itselleenkin suuri hymy kasvoille. Tämä biisi saa kyllä hymyilemään vaikka kuinka muutto ja opiskelujen loppuminen ahdistaakin! Hieman voisi olla lisäpontta tässä biisissä, mutta tälläisenä tämä toimii täydellisenä leppoisan päivän hengailumusiikkina. 10 points



Tämän Moldovan biisin missasin kokonaan semifinaaleissa, mutta Spotifyssa ihastuin tähän. Tämä vie myös omaan maailmaansa ja pitää tiukasti otteessaan koko kolmen minuutin ajan. Kaunis neito ja ihana taustatanssi! Tykkään tästä kaikin puolin! 12 points
'


Norjan ihana blondi osaa tiukassa mekossaan hyvin pienillä liikkeillä vallata koko lavan! Esitys on ihanan vähäeleinen, mutta silti näyttävä! Biisi on taas suureleinen ja ihanan vahva! Tykkään Margaretin äänestä, jossa kuuluu tietynlaista vaarallisuutta ja silti nainen näyttää noin suloiselle. Tämä tulee olemaan pitään yksi soitetuimmista biiseistä itselläni! 12 points

Näistä lemppareistani vain Israel ei päässyt finaaliin asti, joten on tainnut mennä aikalailla yhteen Euroopan ja minun musiikkimaku! Iiihanaa! Huomenna muutan vihdoin ja lopetan (ainakin hetkeksi) tämän 3 kaupungin välillä ajelun. Lahti, koti ja iso töllö odottaa Eurooviisujen katsojaa huomenna *love*

Nyt hyvää yötä!

Minä ainakin Tahdon!

Tahdon antaa julkisen kannatukseni Tahdon 2013 -kansalaisaloitteelle! Myös minä olen allekirjoittanut jo viikkoja takaperin tuon kansalaisaloitteen. Koen koko asiasta vouhkaamisen täysin turhaksi! En minä ainakaan ole valinnut kehen rakastun tai olenko hetero- homo-, bi- taikka aseksuaali. Minun pieneen suvaitsevaan päähäni ei mahdu ajatus siitä, että jokin avioliitto olisi joltakin muulta pois.
Menettääkö heteroseksuaalinen jotakin jos homoseksuaalinen menee naimisiin?
Ei voida vedota mihinkään elämän vaiheeseen, "Meijän Mikolla nyt vaan on tommonen vaihe, se etsii itseään, ei se homo ole!". Ihan samalla tavalla voitaisiin sanoa heteroliitosta, koko elämä on täynnä vaiheita ja identiteettikriisejä. Ihmiset voivat mennä, ja menevätkin naimisiin niin monin väärin perustein. Etsitään itseä, pönkitetään omaa egoa, lapsen vuoksi, "kun on pakko" ja lista voisi vain jatkua!

(Osallistuin 30. tammikuuta Nuorten seksuaaisuus-seminaariin Lappeenrannassa. Tilaisuus oli kohdennettu lasten ja nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille sekä meille alan opiskeljoille. Tilaisuus oli hyvin silmiä avaava ja harmittelinkin jälkikäteen ettei luokaltamme ollut muita osallistujia! Tekisi hyvää ihan kaikille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille!)

Mikä mehiläisen pistää surraamaan

mikä kukasta kukkaan kuljettaa

kuka yksin nyt tahtoisi ollakaan

antaa kaikkien kukkien kukkia vaan

Kyse on tasa-arvosta! Jos heterot saavat mennä naimisiin Vegasissa kännissä tai tehdä muita typeriä päätöksiä, niin miksi kaksi toisiaan rakastavaa ja vakiintunutta ihmistä ei saisi mennä naimisiin. Minä ainakin haaveilen häistä sekä avioliiton solmimisesta! Tahdon vannoa olevani puolisolleni läsnä myötä- sekä vastamäessä ja rakastaa ehdoitta! 

Miksi haaveeni kariutuisi jos huomaisinkin rakastavani naista? Miksi en voisi tällöin perustaa perhettä normaalisti? Miksi olisin vain rekisteröidyssä parisuhteessa? Ainoa syy on laki ja se tuntuu täysin hullulle! Suomi on jäänyt jälkeen. Rekisteröity parisuhde terminäkin kuulostaa aivan järjettömän typerälle! Parisuhde on rekisterissä? Vanhanaikaista tai ei, avioliitto on se piste iin päälle. En tietenkään sano, että se on sitä kaikille mutta omasta puolesta tämän sanon!

"Järjestys on maailmassa rikkomaton,
Kaikelle on lokero, pienen pieni komero
Hiljainen ja näkymätön laki se on,
Kuka sua saa tulla lähelle ja koskettaa

Tänä yönä lokeroita sekoitetaan,
Rakkaus on rajaton, vilpitön ja viaton
Päästä sinun suojakuori hajoamaan,
Ole vapaa, ole vapaa

Rakkaus on (Rakkaus on)
Ikiaikainen ja suunnaton,
Se on rajoittamaton, täysin viaton,
Vaikka miten se kahlitaan
Rakkaus on (Rakkaus on)
Vastasyntynyt ja suojaton,
Se on rajoittamaton, täysin viaton,
Vaikka miten se tuomitaan

Kävi miten kävi sinä tiedät jo sen,
Kaikki eivät hyväksy, silti älä pysähdy
Sinulla on lupa olla onnellinen,
Sydämesi on vielä joku päivä peloton

Rakkaus on (Rakkaus on)
Ikiaikainen ja suunnaton,
Se on rajoittamaton, täysin viaton,
Vaikka miten se kahlitaan
Rakkaus on (Rakkaus on)
Vastasyntynyt ja suojaton,
Se on rajoittamaton, täysin viaton,
Vaikka miten se tuomitaan

Rohkeempaa...
Varmempaa...
Päivä päivältä
Helpompaa..."

Nyt jos joku ei vielä ole tuota aloitetta allekirjoittanut niin nopeasti vaan toimimaan! Tähän aloitteeseen ei voi tulla liikaa allekirjoituksia! Tästä pääset allekirjoittamaan aloitteen! Tahdotko sinä?

Tervetuloa meille!

Hei kultsi nuppuset! Ihan ensiksi tahdon selventää blogin yht'äkkistä muutosta. Jjasmi loi uuden oman blogin ja siirtyi postaamaan toisiin maisemiin http://g-crew5.blogspot.fi/ Käykäähän kannattelemassa Kouvolan tyylikkäimpiä naisia! :) 

Nyt toivotan kaikki tervetulleiksi meille kotiin! Meillä on poikaystäväni kanssa ihana koti, vaikkakin vielä täysin keskeneräinen. Koti se on silti! *love* Stressi on kuitenkin hanurista, toisin sanoen asun edelleen opiskelukaupungissani. Nyt kuitenkin koti-ikävän purkua:

Mikä päivien pelastus se siellä aukinaisena komeileekaan? *love*

Asumme korkeuksissa, mutta ei meidän päätä huimaa muu kuin rakkaus! ;) Ollaan hirmu onnellisia kun saadaan asua kivassa pikku kämpässämme. Neliöitä on alle 50, mutta uskon niiden toimivan meille. Pohja on niin ideaali ja järkevä, että kaikki neliöt on käytössä. Olohuone on asuntomme suurin huone, niin kuin sen mielestämme kuuluukin. Keittiö on sopivan kokoinen kahdelle ahkeralle kokille ja makuuhuone vaikuttaa fiksun kokoiselle. Meiltä puuttuu sänky, mutta ei enää kauan. Vietin itse talvilomaani viime viikolla ja koko viikon ahkeroimmekin kämpällä. Tulipa testattua kuinka poikaystävän vanha vuodesohva passaa nukkumiseen ja kuinka hyvin äänet kuuluvat rapusta olohuoneeseemme. Makuuhuoneemme on onneksi toisella puolella asuntoa kuin rappukäytävä, joten saamme varmasti rauhassa uinua jatkossa. Olen niiiin onnellinen, vaikkakin opiskelut stressaavat tällä hetkellä pahiten ikinä.

Kotoa puuttuu minun tavarani ja kaikki tekstiilit sekä huonekalut tulevat menemään vaihtoon (tähän väliin mies sanoisi myös; ja tv isommaks!!). Ainoa huonekalu, joka jää on tuo tv-tason, jonka ostimme tori.fi -sivuilta juurikin tuonne. Matot ja verhot siis vaihtuvat kunhan vain saadaan aikaiseksi. Huonekalujen uusintaan luonnollisesti kuluu varmaan koko kuluva vuosi talouden takia. Kaikki aikanaan!

4,5 vuoden odotus todella palkitaan nyt! Kuukauden päästä aloitan työt toimintaterapeuttina ja samalla siirrän elämäni uuteen kotikaupunkiin. Odotanko? Noh.. ;)

Ninna loves hip, hop, rap, rip, räp!

Suomiräppi tuntuu olevan monissa piireissä aihe joista voi saada kunnon väittelyt aikaiseksi. Yleisesti laulu menee niin, että joku onneton tahtoo laittaa bileissä soimaan Cheekiä, Elaa, Jonttee mitä näitä nyt on ja muu jengi älähtää et voi hitto mitä sontaa. Mä en ole koskaan mainostanut pitäväni suomiräpistä, mutta en mä sitä voi millään ilveellä kieltääkään!
Nuorempana soi kyllä cd-levyiltä Finteligens ja Pikku G, ihan muidenkin puolesta. Vedin toki tuohon aikana intoiluni täysin tanssin piikkiin, noissa nyt vaan on hyvä biitti mitä tanssia tanssillisessa jumpassa, cheeroissa ja muuten vaan kotona. Myöhemmin olen sanonut, että Cheek nyt vaan on kova, enhän mä muuten noista räppäreist välitä. Pikku hiljaa on tultu siihen, että voin suoraan sanoa rakastavani suomiräppiä ihan samalla tavalla kuin muutakin musiikkia. Cheek on kovin edelleen, mutta kyllä täällä pikku huoneessani muukin nykyisin kajahtaa ilmoille. Edelleenkin joudun hetken sulattelemaan uusia räppäreitä ja uusia biisejä, mutta useimmiten alkaa kolisee loppujen lopuksi kunnolla! Mulle kaikissa biiseissä on tärkeintä sanat, niissä tulee olla joku juttu joka iskee muhun sillä hetkellä.

 

Tää on iskenyt lähes alkukuulemalta asti ja syypääksi voidaan suoraan heittää tuo "EE ÄL AA" ;) Vanha kunnon Fintelligens-nuori kiinnostuu välittömästi! Ihastuin ihan aluksi tuohon Elastisen osuuteen ja parin kuuleman jälkeen koko biisiin.
Iskee iskee ja iskee niin pirun lujaa! Tää myös saa mut huonona päivänä itkee, koska olenhan mä bailannu 3 vuotta ilman poikkista ja saanut kuulla hyvin monet kerrat et mitäs pirua tämmönen varattu tekee baarissa. Kuitenkin toi biisi tuo yleensä hymyn huulille ja miettimään kuinka joku laulaisi minusta tuota ;) Perus nainen siis!

"Mä en lupaa sulle kuuta, en tähtiä taivaalta! Mut jos mä oisin sun mies, sä oisit maailman ainoa nainen! Mä en voi käärii sua kultaan, mut en myöskään unohtaa. Jos mä oisin sun mies, sä oisit maailman ainoa nainen!"

Hei kuka nainen voi ihan täydellä sydämellää sanoa, että ei tahoisi noita sanoja kuulla?



Jatketaan edellisen linjalla; mites ois biisi jossa feattaa Cheek ja Ela? Noh, kelpaa! Tämäkin on samaa sarja, joihin en ihan ensi kuulemalla rakastu mutta jokin iskee ja jään kuuntelemaan reapetilla kunnes huomaan rakastavani. Jos jätkät laulaa, että miksi naiset rakastuu renttuihin niin ne on asian ytimessä! Tätäpä samaa on tullut itse mietittyä iät ja ajat! Mikähän niissä rentuissa vetää puoleensa?
Pakko on myöntää, että on tullut muutaman kerran ihastuttua renttuihin ja siinä vaan satuttaa itteään! Onneks yhteisessä kodissa odottaa pikkurenttu, jonka pahin pahuus on kalja, autot ja mopo, mut on mulle iha kiltti ;)
Mutta siis biisi on aivan huippu esimerkiksi siivousbiisiksi; volat kaakkoo ja huudolla läpi kertosäkeet!

"MIIIIIIIKSI NAISET RAKASTUVAT RENTTUIHIN?"


Elastisen uusin on mulla vielä siellä rajoilla, onko se hitti vai ei, oikeastaan ihan jees, mutta enhän mä voi Elalle sanoo ei! ;) Asia äijä ja asenne niin kohdallaan! The Voice of Finlandia katsoessa huonokin viikko pelastuu kun tämä Duracell-pupu heiluu penkissä! Sama fiilis puskee läpi tästäkin biisistä ja erityisesti videosta!
"Ota iisii, elämä on liian siistii!" NIH!!



Mä en lähtökohtaisesti pidä Mikael Gabrielista (nyt kun sanon sen niin varmaan huomenna koen jonkun rakastumisvalaistumisen), mutta Diandran kanssa vedettynä tää uus on jotenkin tosi iskevä. Diandra on pirun kova ikäisekseen ja noh, suomalaiseksi! Mikael Gabrielissa on tähän asti hangannu vastaan tuo räppäystapa, mutta tähän se sopii hiiiienosti! Biisi sinällään aivan huippu Lappee-Kouvola-Lahti-ajomatkoille huutobiisiksi!
Aloin tarkemmin miettimään, miksi en pidä MG:sta ja tulin syvän pohdinnan jälkeen tulokseen, että hän on liian nuori. Nyt saa revetä! Ikää taitaa olla saman verran kun mulla..



Sitte tää itseni eniten yllättävä kortti. Olin kuullut tuon Majurin biisin pari kertaa Spotify-listalla enkä nyt kummemmin syttynyt, mutta sitten kun tarvitsin piristystä meikkailun taustalle ja tää läks soimaa ni rakkaus roihahti kerralla. Napit korvissa omassa minivessassa meitsi vetää kreisibailausta meikkisutien kanssa ja poikkis kuuntelee Viikatetta oven toisella puolella.

Hyvin usein biisit paranee hyvien tapahtumien tapahtuessa biisin aikana ja ehkä nämäkin kaikki on siksi noussut oman hittilistani kärkeen. Lisäksi toki popitan sitä aiemmin mainittua Cheekkiä, Brädiä, JukkaPoikaa ja tottakai kotipuolen poikaa Astetta. Toisin sanoen taitaa mun kajarit paukuttaa eniten räppenrollia ;) J ei siedä millään räppiä, ja tämä seikka tulee tuottaa ongelmia viimeistään kesällä kun palloillaan samassa kämpässä koko ajan ;D

Mites muut on selvinnyt elämästä puolison kanssa, jolla on täysin erilainen musiikkimaku kun sinulla?
(hmm.. Avopuoliso.. minäkö?)

Minä itte

Mietin täällä Lappeenrannassa ylhäisessä yksinäisyydessäni minua ja miten olen muuttunut opiskelujeni aikana. En voi sanoa saaneeni itsevarmuutta näiden 3 vuoden aikana, vaan luulen hieman olevani tappiolla sen suhteen. Olen saanut oppia, että en ole niin ihana ja kaikkien kaveri niin kuin olen aiemmin luullut. Omapäisyyteni ja äkäisyyteni on korostunut näiden vuosien aikana kun on täytynyt itsenäistyä, selvitä yksin ja samalla tulla kaikkien kanssa toimeen. Olen huomannut, että onneni aiemmin on ollut hyvin hyvin tiivis tukiverkosto kotipuolessa. Nyttemmin tukiverkko ei ole niin lähellä ja se on tuottanut vaikeita hetkiä pienessä päässäni. 

Eniten minua hirvittää kuinka olenkaan ulkoisesti muuttunut muutamassa vuodessa. Tykkään katsella vanhoja kuvia, mutta nyt on pakko myöntää ettei se ole ihan niin mukavaa kun on hieman ikävä tuota tyttöä...

kesä 2009

 talvi 2009

Aloittaessani opiskelut Lappeenrannassa olin kauhean pieni, suloinen ja iloinen typykkä. Nyt olen kuivaihoinen, ryppyinen, väsynyt ja hieman pyöreämpi. Minne ihmeeseen se söpöys katosi? Ihoni näyttää niiiiin sileältä ja kokonaisilme on niin kovin söpö. En toki voi koko elämääni olla söpö pikku tyttö, mutta olisin minä huolinut sen tyylin vielä pari vuotta. Eihän tässä kai vielä oikeita aikuisiakaan olla, vai ollaanko? Hui!

 2012

2013

Onneksi kuvissa on jotain tuttua, toistaiseksi, hiusväri. Olen kovin kiintynyt mustaan kuontalooni ja rakastankin sitä kovasti, vaikka hieman välillä kyllästyttää. En vain ymmärrä, missä vaiheessa minusta on tullut tylsän aikuisen näköinen! Voi kuinka nyt tahtoisinkin tehdä isoja muutoksia tyyliini! Haluan takaisin söpöön olemukseen! Haluan näyttää virkeälle enkä väsyneelle mummelille! 

Asenteet ainakin ovat pysyneet samoina koko opiskelun aikana. Facebookiin olen kirjoittanut seuraavat lempilainauksiksi ja seison sanojeni takana edelleen:

* Älä mene nukkumaan vihaisena- nouse tappelemaan.

* Tapahtui mitä vaan, se on sun elämäs eikä kenenkään muun.
* Jos jätät minut, saanko tulla mukaan?

Enpä paljon paremmin voisi lauseita lainata kuvatakseni itseäni!

Next time you leave don't go without me!

Tänään on hieman huono päivä. Olen saanut soitella sinne sun tänne "tärkeitä asioita". Olen puhki! En jaksa! Olotila on täydellisen samanlainen kuin seuraavassa biisissä! En aio pahoitella postauksieni musiikkipainoitteisuutta. Se joka todella on kiinnostunut mitä päässäni liikkuu, kuulee näistä sen läpi.

 

I turned my back 

You were gone in a flash

 Like you always do 

You've always gone off 

Somewhere else 

And when the phone rang

And I thought it was you 

And I sprung like a kid 

Who just got out of school 

But it's almost 

Always never you 

Never you 

 I scream like a child 

My insides went wild 

 When I'm alone with you, you make me feel, you make me feel 

When I'm alone with you, you are the one, you are the one 

 When I reach out and I only grab air 

And it kills me to think 

That you never did care and it's hopeless 

You've always run off somewhere else 

I'm throwing a tantrum 

Why are you such a phantom 

 When I'm alone with you, you make me feel, you make me feel 

When I'm alone with you, you are the one, you are the one 

 When I'm alone with you, you make me feel, you make me feel 

When I'm alone with you, you are the one, you are the one 

Reminds me of home 

When you're around me 

Next time you leave 

Don't go without me!!

 No, don't go, no!

Eli suomeksi, mulla on yksinäistä yksin täällä kahden hengen solussa! Kämppistä kaivaten, ja ehkä ihan vähän rakasta poikaystävää. Jälkimmäisen näkemisessä on vaan se huono, että nyt on käsillä ne hetket kun parisuhdetta koetellaan; yhteisen kodin sopimusasiat kuten netti- ja sähkösopparit sekä minkä perkuleen värin valitsemme keittiön seinään.. Harkassa pitää päättää, selittää ja perustella ihan liikaa, ei vapaa-ajalla enää jaksaisi! Nyt painun petaamattomaan sänkyyni tuhansien tyynyjen ja pojalle tuoksuvan Erkin viereen katsomaan Sinä Päivänä-elokuvan <3 p="">

Kevään odottelua?

Heipsistä! Tänään harjoittelusta tullessani kynnykselläni makasi söpö pikkuinen musta pussi, jossa luki Nelly.com. Innostuin hieman toppikamppiksesta tilamaan kevättä ja kesää ajatellen yläosia. Aivan kuin ei muutenkin olisi vaatteita, joita vielä pitäisi muuton edestä harventaa. Toppini ovat kuitenkin kokeneet kovan kohtalon ja jokaikisen helmassa möllöttelee useampi sormen mentävä (ja sehän se syy olikin..) reikä. Toisin sanoen, olen kuluttanut vakkaritoppini loppuun ja uusille oli tarvetta. Tarpeellisen lisäksi tilasin yhden keväisin ihanuuden, mutta nyt tarvitsen teidän jelppiä. Alla kuvat paidasta, jonka pohjaväriä vierastan, lähtökohtaisesti, tässä näyttää ihan kivalle. Mitä mieltä?

Materiaali ihanan kevyttä ja malli edestä lyhyt, takaa pitkä (ylemmässä kuvassa näkyy takahelma jalkojeni välistä). Joku tuossa viehättää, mutta silti epäilen ihan pikkasen. Ajattelin vielä näyttää poikaystävälle kyseisen rievun, mutta pelkään hänen sanovan jyrkän ein vain koska hän pelkää muuttaa samaan kämppään minun vaatteiden kanssa ;)
Meillä on muutenkin "parisuhdekriisinpoikasta" kun J tahtoo maalata valkoiseksi kämppämme eteisen sekä keittiön seinät. Minun vastalauseeni oli: On olemassa niiiiin paljon eri sävyisiä valkoisia, että eihän kukaan enää nykyään maalaa seiniään maalarinvalkoisella! Vastalauseeni vesittyi juuri äsken kun Pientä pintaremonttia-ohjelmassa maalattiin koko asunnon seinät valkoisiksi. Hetihän mulla ränkytti puhelin, "No niin no niin! Eikö muka kukaan maalaa seiniään valkoisiksi?".... Okei meidän eteisessä tulee olemaan valkoiset seinät, ihan miten vaan!
Vuokrasopimus on siis allekirjoitettu ja yhteinen asumisemme on virallista, vaikkakin asuntoon muuttaminen tapahtuu vasta kuukauden päästä. Tämä tyttö konkreettisesti muuttaa joskus, saa nähdä milloin kun koulukin on vielä täällä. Aika näyttää!

keittiössä tunnelmassa mukana Ingen görare = Jayjay, pääasiallisena vieraana kuitenkin AURINKO 

Tänään ja eilen paistoi aurinko täydellisen keväisesti! Fiilikseni nousi huomattavasti auringon näyttäytyessä pilvien takaa. Huomaan, että silmäluomiani yrittää painaa pienoinen kevätväsymys. Harjoittelun rankkuuden vuoksi väsymys ei joka päivä ole vain pientä. Siksi olenkin nauttinut viime aikoina päiväunien ihanuudesta! Pakko tunnustaa, että päikkäreistä huolimatta en ole tehnyt tänään mitään järkevää.. Äh!
Huomenna edessä jännittävä etappi hajoittelussani, pääsen tekemään loppumittaukset yläraajapotilaalle. Jännittää!

Pitkästä aikaa paukautan esille asukuvaa! Nyt kun viikot menevät sairaalan vihreässä paperipuvussa eikä hirveämmin saa tuoksua eikä oikeastaan edes erottua, on tullut perjantaisin repäistyä koko viikon edestä meikkauksessa sekä pukeutumisessa. Joka perjantai olen viettänyt harkkapäivän jälkeen tunnin itseäni laitellen! Pakko sanoa, että tuntuu pitun hyvältä laittaa hieman enemmän meikkiä nassuun ja pukeutua kivasti! Tuntuu, että ilme piristyy huomattavasti kun hieman enemmän laittaa luomiväriä, poskipunaa ja huulipunaa. Ihanaa! Poikaystävänihän ei ymmärrä miksi huulia pitää maalata. Saan lähes joka kerta häneltä huomautusta, että miksi taas on ihmeellisen väriset huulet. Nyt kuitenkin mopo on karannut käsistä, enkä vapaa-ajallani harrasta lainkaan värittömiä huulituotteita. Harkassa sudin huuliini väritöntä huulirasvaa, mutta heti kotiin päästyä vaihtuu taskuun pinkkihilehuulirasva.

En tiedä mitä ajatella kevään tulosta. Ainahan sitä odottaa innolla, mutta itselläni intoa lannistaa siitepölyn pelko. Olen todella allerginen lähes kaikelle siitepölylle. En itseasiassa edes tiedä, mitkä ne pahimmat ovat kun tuntuu, että olen koko kevään ja alkukesän täysin tukossa. Kuitenkin kaipaan jo korkokenkäkelejä! Olen talven aikana ollut todella laiska käyttämään korkkareita, koska niiden kantaan jää niin inhottavasti lunta  ja olen alta aikayksikön sisälle mennessäni pehvallaan. Kuitenkin välillä heittäydyn hurjaksi ja laitan kauppaan kopisevat kenkulit. Toissaviikonloppuna sain muistuksen kuinka ilkeälle päkijät tuntuvatkaan koko päivän korkkarikävelyn jälkeen! :D Kesällä se päkijäkipu on täyttä arkipäivää! 

Loppukevennykseksi täydellinen repeämiskuva minusta.. En ymmärrä miten suuhuni mahtuu noin paljon hampaita tai kuinka suuni voi olla noin suuri! :DD

Alkaa vallan naurattamaan katsoessa tuota kuvaa! :D
Ihanaa viikon jatkoa kaikille höppänöille!

Sydämenääntä

Niin kuin hyvin taidatte tietää, minä en osaa elää ilman musiikkia. Se on vissiinkin mulle jonkun sortin keino paeta sekä purkaa ajatuksia. Mielestäni myös bilebiiseillä pitää olla sanomaa, eikä vaan kauheaa rynkytystä. Rakastan biisien sanojen lukemista ja usein kirjoittelenkin ylös minkä biisin sanat pitää seuraavaksi etsiä. Kuuntelen mielelläni sanoja esimerkiksi autoa ajaessa, varsinkin nyt kun 3 vuotta mennyt viikosta niin suuri määrä autossa. Usein ne biisit joiden sanat iskee sen hetkiseen elämään parhaiten iskee kaiken kaikkiaan parhaiten. Tämän vuoksi minua harmittaakin, että en ole kirjoitellut muistiin mikä biisi on soinut milloinkin eniten. Muistivihon kautta pääsisin mummonakin takaisin nuoruuden angsteihin ja olisi mukava muistella. Joillekkin tuoksut tuo muistoja, minulle ykkösenä biisit.

Nyt iskee täy-del-li-ses-ti seuraava:

 

Rajoja rajoja rajoja raja rajoja

Kasoja kasoja kasoja kasa kasoja

Rakkaus on laitettu muuria vasten,

kuuluu itkua aikuisten lasten.

Sydän pitää tätä tunnetta yllä,

järki sanoo ei!

Ja kyllä kyllä mun on viiltävä ikävä

se on jäätävän väkevää

se on mua niskasta pitävä

se on mut nöyräksi tekevä

Miksi rakkaus on ikävää

niin vaativa pitävä

olen täynnä tätä tärinää

Mä tahdon jo kanssasi elämään.

Taloja taloja taloja talo taloja

Majoja majoja majoja maja majoja

On helppoa rakentaa suuria taloja

On vaikeaa perustaa rakkauden majoja
Virhe punnitaan mut rakkautta vasten
vapaus on valetta, leikkiä lasten
Sydän pitää tätä tunetta yllä
järki sanoo ei!

Ja armoa sanojen oikeamuotoisuudelle, kirjoitettu kuulkaa sydämenäänellä ja korvakuulolta. Aikalailla tohon tyyliin siinä laulellaan ja ne iskee muhun kun.. noh joku johonkin. Muutto lähenee ja elämä tuntuu hilpeelle sekä odottavalle, mutta myös rankalle...

Reipas ja ripeä

Mistä huomaa, että minulla on talviuupumus? Hmm! Luulen, ettei asia ole mennyt ohi kämppikseltäni. Oma huoneeni on täynnä Holy Kasoja ja pedin petaaminen on aivan liian suuri tehtävä. Tahtoisin vain nukkua! Ongelma on vain, että maanantaina alkaa uusi harjoittelu, jota ennen perjantaina on tentti johon pitää lukea. Geriatria ei nyt nappaa eikä kyllä suursiivouskaan, vaikka sain viime yönä epämääräisen allergiakohtauksen. Välillä ei vaan jaksa!!!

Holy Kasa

Tältä näyttää minun Geriatrian opiskelu

...ja tältä puoliksi pedattu sänky
(oikeassa reunassa näyttäisi olevan "ylimääräiset" tyynyt kasana ja lampunvarjostinkin on vinossa, Hups!")

Sanon vaan , että voi taivas! En jaksa!!!
Tulin eilen Lappeenrantaan ja olen saanut jo yhdessä päivässä kämpän sekaisin... yh! Perjantaina saattanee kutsua taas Kouvola, jos saadaan asuntoesittelyt sovittua lauantaille. Mä en jaksa!

Anteeksi valitus, mutta kämppis pamauttaa mulle oven naamalle jos menen purkamaan "määää en jaksaaaaa"-tuntemuksia yhtään enempää. Miksi aikuinen ihminen ei voi olla automaattisesti reipas ja tosi touhukas? Se ominaisuus vois tulla suoraan kun täyttää 20 vuotta. Ajattelin tässä reippauksissani tehdä ruoaksi ruishampparin jonne tungen väliin toissapäivänä paistamani pihviä.. Suurempi uurastus on yliarvostettua!

Voiko lihaksia ostaa kaupasta?

Moikkelismoi! Täällä hirrrvee bodari, tai siis säälittävä punnertaja.. 

Kertonen hieman taustaa näistä mun liikkumisista ja nykyisestä lihaskunnosta. Olen harrastanut erinäköisiä tanssilajeja 4-vuotiaasta lähtien. Elämäni aikana on ehditty käydä läpi ainakin tanhut, discot, hiphopit ja cheerat. Lisäksi toki tanssillista jumppaa sekä zumbaa. Kolmisen vuotta sitten muutin omilleni ja kaikki loppui kuin seinään. Olin lukion aikana vähentänyt hurjasti tanssimista, mutta esimerkiksi salilla käyminen ja jumpat toivat minulle liikunnan iloa koulustressin vierelle. Lappeenrantaan muutettuani en uskaltanut lähteä yksin vieraan kaupungin liikuntakeskuksiin enkä myöskään ensimmäisen vuoden talousongelmien takia siihen pystynyt. Lopulta liikkuminen jäi tasan lenkkeilyyn. Viime keväänä aloitin juoksemisen, mutta astmarakkaani ei aina ollut samaa mieltä lenkille lähtemisestä kun ulkoilma oli täynnä keltaista kaunista siitepölyä.

Koen, että lihaskunto minulla on aina ollut huono, vaikka kävin salilla ja harrastin muutakin liikuntaa. Koin muutenkin teininä itseni muita löysemmäksi, vaikka kuinka koetin lihaskunnolla saada kroppaa timmimmäksi. En ole koskaan ollut luisevan laiha vaan pituuskasvuni on mennyt tasaisesti painon kanssa. Muistan kuinka tanssituntien jälkeen teimme vatsalihaksia, joka viikko enkä minä koskaan monenkaan vuoden tuntien plus saliohjelmien jälkeen päässyt istumaan asti. Kotona koetin demonstroida vanhemmille pulmaani, kuinka minua sattuu häntäluuhun vaikka kuinka alla oli pehmennystä. Vanhempani kehoittivat vain treenaamaan enemmän vatsoja esimerkiksi salilla ja kannustivat, että kyllä minä vielä joskus pääsen ylös asti. Lukioaikana kävimme äitini kanssa zumbassa, pilateksessa, joogassa ja salilla. Kaikkien vartalonhallinnan vahvistuksienkaan jälkeen en pystynyt nousemaan istuvilteni vatsalihaksia tehdessä. En myöskään kykene laskeutumaan istuma-asennosta alas, koska se koskee häntäluuhun..  Itseasiassa istuessani tässä työtuolillani ja suoristaessani jalat lattiaa vasten, minua sattuu häntäluuhun. ulkoneva häntäluu?

Kun vielä lukioaikana kävin salilla säännöllisesti, tehtiin minulle ohjelma, jonka mukaan menin joka kerta. Muistan kuinka en tahtonut tehdä käsi- ja hartialihasliikkeitä paljoa, koska ajattelin leveiden hartioideni levenevän entisestään. Olen saanut kuulla pikku tytöstä asti, että onpas siinä tytöllä levetä hartiat ja kuinka minusta tulee hyvä emäntä näiden hartioiden kanssa. Jostain kumman syystä en siis tahtonut niitä korostaa. Nyttemmin olen ymmärtänyt, että jos saisin lihasta käsiin ei hartiani olisivat niin "löysän leveät" vaan ehkä ihan kivatkin. Ostin vuosi sitten 3 kg käsipainot ja niiden avulla olen koettanut pitää yllä jonkinlaisia käsivoimia. Nyt viikon ajan olen tehnyt tietyn käsiohjelman näiden painojen kanssa ympättynä punnerruksiin. Koin viikonloppuna suuria onnentunteita kun huomasin jaksavani aivan iisisti pysyä punnerrusasennossa pitkäänkin ja jaksavani ilman mitään ongelmia punnertaa. Tämä on jo suuri saavutus! Aiemmin olen saanut hädin tuskin muutaman hätäisen ja tärisevän punnerruksen, ehkä jos oikein hampaita kiristelee niin 5 kerrallaan. Jaksan kyllä punnertaa lyhyitä sarjoja useamman, mutten pitkiä. Nyt alkaa tuntumaan muutosta. Ainoa ongelma nyt tässä vaiheessa on jumiin mennyt lapa-kainalo-niska-kylki. En tiedä kuka se syypää on, mutta oikea käteni ei aina nouse ylös ja tunnen hengittäessä kipua rinnassa. Jumi alkoi kun jännitin autolla ajamista sunnuntai-iltana pimeässä. Koetan vetreyttää lämpimän vehnätyynyn kanssa joka ilta, kai sen on joskus parannuttava :D

Hyvää viikonloppua!

Ensimmäinen viikko ruokavalionmuutoksella ja elossa ollaan edelleen. 3 päivänä on painettu Youtube huutaen treeniä ja lihaksia jomottaa. Ruokavaliostani olen vähentänyt leivän, perunan sekä (gluteenittoman)pastan syömistä ja korvannut aamupala ruikkarin kevyt maitorahkalla, pastat yms kasviksilla. Vatsa pysyy täytenä ja nälkä ei tule ihan yllättäen! Olen hieman häkeltynyt, koska en ole tiennyt nälän pysyvän rahkan avulla näin hyvin poissa! Kaapista löytyy mässäyshimoja varten lanttua, kukkakallia, kurkkua, mandariineja ja banaania. Lanttua olen syönyt aivan hirveästi, varsinkin kahden ensimmäisten päivien aikana kun teki mieli narskutella jotakin. Tänään lähden Mikkeliin ja juuri tässä mietin pitäisiköhän ottaa mukaan nuo "herkkuni" etteivät mene täällä pilalle sekä että olisi varmasti mussutettavaa illallakin eikä kaupassa tarvitsisi käydä.

 

Nämä minun pienet ruokavalionmuutokset sekä jumppayritykset vaikuttavat monien mielestä hassuille, koska tämä on minulla niin lapsen kengissä. Kaverit nauroivat koulussa kun kerroin, kuinka huonosti jaksoin vetää Personal Trainer-youtube videon mukana. Voin tunnustaa, en päässyt 30 minuutin lihaskunto-kardio-treeniä vielä eilenkään loppuun asti kun ei vaan voimat riitä enää. En myöskään osaa ottaa rauhallaisesti esim. perus haarahypyssä vaan minun on pakko hypätä niin korkealle kuin jaksan :D Käsipainot treenissä jota tein olisivat varmasti sopivat noin kilosina, minä vedän 3 kg:n painoilla kun ovat ainoat jotka omistan.

Näillä mennään viikonloppuun! Katsotaan miten tytön käy kun ei nyt suunnitelmissa olekaan ostaa herkkuja ;D

Ruokahullun laihdutuskuuri

Heipsistä!
Kirjoitin jokunen kuukausi sitten hieman leveä-takapuoli-piukemmaksi-"projektistani". Tuo projekti ei ole mikää oikea projekti, koska minulla ei rehellisesti ole laittaa senttiäkään suuresta opintotuestani esimerkiksi kuntosalikorttiin. Projekti on siis jäänyt tasolle "syön harkiten, käyn eri tasoisilla lenkeillä ja kuntoilen kotona painojen kanssa". Kaikki osat ovat kuitenkin jääneet viime aikoina hyvin vähälle. En ole syöny viisaasti, en lenkkeillyt (joululomalla en käynyt kertaakaan!!) ja painojen kanssa kävi niin, että loman aikana kunto huononi merkittävästi ja nyt hengästyn parista puntin nostosta. Olen laiska ja mukavuudenhaluinen! Näin pakkasilla super atooppinen ihoni ei salli minun hikoilla, jonka vuoksi en pidä hikoilun tunteesta. Ihoni reagoi nokkosihottumalla ja esimerkiksi koko selkä tuntuu olevan tulessa, naamasta en edes mainitse.

Nyt eksyin katselemaan vanhoja kuvia vuoden parin takaa. Olen ollut siinä uskossa, että kiloni eivät näy pahasti. Hieman toki nassu sekä hanuri leventynyt, mutta suurin muutos olisi tissien kasvussa. Kuvien katselemisen jälkeen ymmärsin, että minun koko habitus on muuttunut. Monen vanhan kuvan kohdalla totesin, että onpas nätti tyttö. Nykyisten kuvien kohdalla huomaan vain kaksoisleuan ja vatsamakkarat. Olemus on löysä ja epäsiisti! Toki katselin pelkästään kevät-kesä-syksy-kuvia, koska näin talvella en viihdy kuvissa tämän halkeilevan ihoni kanssa. Kuitenkin väitän että voin huomattavasti paremmin vuosi sitten. Kaksi vuotta sitten olin liian laiha, enkä kuuntele tähän asiaan minkäänlaisia vastaväitteitä. Voin mukamas tuolloin hyvin, mutta elämäni oli rajoittunutta enkä nauttinut mistään muusta kuin omasta peilikuvasta. Ihmisten halaaminen oli kärsimystä kun välissä ei ollut lihasta eikä rasvaa vaan omat luuni töröttivät. Tuolloin painoindeksini oli siltikin normaalipainon rajoissa, reippaasti. 

Nyt viikonloppuna söin 2 kertaan pizzerian pitsaa rasvaisilla täytteillä. Oloni oli todella pöhöttynyt ja vatsaa väänsi. Jos papereitani lukee tarkasti saan niistä selvyyden, että olen niiden mukaan allerginen/yliherkkä vehnälle, ohralle ja rukiille. Rukiin herkistyhoito on kuitenkin keskeytetty minun omapäisen haluni vuoksi, ihminen ei reagoi jos päättää vahvasti toisin. Minulla ei ole keliakiaa eikä selvää vilja-allergiaa, mutta ilmeisesti yliherkkyys viljoihin. Kuitenkin jos jätän viljat pois ja elän gluteenittomalla dieetillä syön jatkuvasti. Vain ruisleipä vie mielihaluni ja nälkäni.

En osaa syödä niin kuin minun "pitäisi". En tiedä mitä kuuluisi laittaa suuhunsa ja kuinka paljon. Jos nyt alkaisin liikkumaan ahkerasti, tarvitsisin aivan varmasti ravitsemusneuvontaa. Tuntuu, että olen koko aikuisikäni syönyt joko liian vähän tai liikaa, mutta joka tapauksessa epäterveellisesti. Mietinkin, että auttaisikohan ruokatottumuksieni ymmärtämiseen omalta osaltani jos kirjoittaisin syömisiäni tänne ylös. Tänä aamuna laskin kalorilaskurilla kuinka paljon minun tulisi saada kaloreita ja kuinka paljon niitä tulee aamupalastani sekä päiväruoastani. Tuntuu, että terveelliseen syömiseen ei ole vastausta. Toiset sanovat, että hedelmäsokerikin on pahasta kun taas osa suosittelee laihduttajille hedelmiä. Itse olen allerginen kaikille palkokasveille, joten papujen käyttö on kielletty, vaikka ne olisivatkin hyvä lisä ruokavalioon. Samoin pähkinät, joita voisi napostella välillä välipalaksi. Toisaalta pähkinätkin taitavat sisältää rasvaa niin että niitä ei saisi paljon syödä..

Kertokaa mitä pirua tässä maailmassa PITÄÄ SYÖDÄ?

EDIT// ne mun tän päivän syömiset on aika yksinkertaiset; 10:00 mansikkajogurtti yhdistettynä 1/2 rahkaan + 2 mansikkaa = 150 kcal :DD Jälkikäteen yksi pala Pandan tummaa suklaata ja kohta pieni annos jauhelihakastiketta ja bataattiperunamuusia ja tomaatti = 450 kcal (maukas.com kalorilaskurin mukaan)

Unelma toteutuu?

Taidan rakastaa kuva-arvoituksia, koska nyt pukkaa jälleen yhtä. Edellisessä postauksessa tuumin, että minulla taitaa olla kaikki hyvin. En ole tyytymätön, ainakaan kokoaikaisesti. Minulla on ihana poikaystävä, jonka kanssa tulevaisuus vaikuttaa ihan kivalle. Minulla on monenmoisia ystäviä, joiden monenmoiset tavat tukea ja tsempata vie minua eteenpäin psyykkisesti. Vaikka on pieniä murheita niin ei ne ole riittävän vallitsevia ettei voisi hymyillä aamulla herätessä. Toissapäivänä sain ensin viestin, joka antoi osviittaa mitä voisi ehkä myöhemmin tulla esille. Myöhemmin sain puhelun, josta selvisi jotakin, jonka vuoksi olen pari päivä vuodattanut kyyneliä kotona, porukoilla, autossa ja ihan joka puolella. Kyyneliä onnesta! 

Nyt sitä kuva-arvoitusta (plus minut nyt itkemään saavan biisin sanoja):

Kaipaatko jonnekkin,

Jonnekkin missä joku odottaa.

Säästätkö sun rakkautta,

Että voisit joskus rakastaa.

Entä jos tärkeimmät asiat tapahtuu tällä hetkellä.

Kauneimmat kukat kukkivat juuri nyt liian lähellä.

Entä jos kaikki se mitä etsit on sun edessä.

Entä jos onnesi on nyt ja tässä valmiina.

Etsitkö jotakin,

Jonka löysit jo aiemmin.

Entä jos aarteesi

Loistaa muille kultaa kirkkaammin.

Entä jos tärkeimmät asiat tapahtuu tällä hetkellä.

Kauneimmat kukat kukkivat juuri nyt liian lähellä.

Entä jos kaikki se mitä etsit on sun edessä.

Entä jos onnesi on nyt ja tässä valmiina.

Kellot mittaavat tunteja.

Eiliset odottavat huomistaan.

Siinä välissä ohikiitävässä.

On elämässä vain nyt ja tässä.

Tärkeimmät asiat tapahtuvat juuri nyt! Odotan tulevaa, mutta nautin tästä hetkestä kun voin katsella asuntoja.. yhdessä poikaystävän kanssa, yhteisestä unelmasta. Nyt voin tämän paljastaa täälläkin, koska en ole asiasta vielä Jasulle kertonut ja näen hänet tunnin kuluttua eikä hän varmasti käy ennen sitä blogissa ;) Etsimme siis poikaystäväni kanssa ensimmäistä yhteistä asuntoa, 4,5 vuoden seurustelun jälkeen! Koulumme alkavat olla sen verran finaalissa (pojalla jo ohi), että nyt on aika muutolle. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan raahaamme tavaroitamme molempien toivomaan kaupunkiin kevään aikana. En osaa olla tämän iloisempi! Hypin maanataina riemusta ja niin kuin aiemmin mainitsin, itken vähän väliä onnesta! :)
Unelmani taitaa toteutua! Tiedän, että monen mielestä tämä varmasti kuulostaa hassulle, mutta me olemme odottaneet 4 vuotta eri paikkakunnilla epävarmuudessa mitä tästä kaikesta tulee. Nyt olemme jo hyvin lähellä maaliviivaa, eli yhteistä! Mmmmmm! Onni!

Nyt lähden meikkaaman ja pukemaan jotta pääsen kertomaan ilouutisen Jasminillekin!

Vanhuus ei tule yksin, vai?

Ajattelin tulla näyttämään miltä näytin lauantaina lähtiessämme istumaan pitkästä pitkästä aikaa iltaa kavereiden kanssa, eri toten kämppikseni mukaan lukien. Innostuin hieman väkertämään hiuksia nätisti ja vietinkin puolisen tuntia vessassa ähisten ja puhisten. Mini lettien tekeminen ei olekaan niin helppoa mitä luulin! ;) Tykkään väkerrellä tukkana kaikenmoista pientä kivaa, mutta iso ongelma on puutuvat kädet. Käsivoimani ovat hyvin heikot ja siksi usein luovutan hiusten laittamisen kanssa niin että kampaus on olla vähän keskeneräinen. Lauantaina en antanut periksi vaan väkersin, koska tahto oli tällä kertaa kova!

Totesin viikonloppuna todeksi monien naisten hehkutuksen, kuinka kauniit alusvaatteet tekevät hyvää naisen itsetunnolle. Alusasujen ostelu lähti hieman käsistä ja ostin kerralla kolmet, mutta piru vie tunsin sen jälkeen oloni ihanaksi, kauniiksi, seksikkäästi ja hyvin mukavaksi. Sama tunne jatkuu ja jatkuu!
Olen tainnut tulla virallisesti vanhaksi kun
* ostan mielelläni kauniita alusvaatteita (vaikkei kukaan niitä näkisikään, se tunne kun itse tietää!)
* rakastan punaviiniä
* edellä mainittu plus koti-ilta = LOVE
* yhdistettynä jälleen edelliseen, poikaystävän kainalossa LOVE
* vingun lähes viikon ennen opiskelijabileitä etten jaksa (no okei ja sitten bileiltana klo 18 aukaisen sidukan ku en mä voi jäädä paitsi kaikesta kivasta, vähentänee aikuisuuspisteitä?)
* ostan itselleni herkuksi erikoisjuustoja ja suolakeksejä
* olen täysin kuollut viime viikon 2 "bileillan" jäljiltä vielä tänään maanantaina
* edellä mainitusta syystä nukahdin kämppiksen sängylle koulun jälkeen, tunniksi (onneks kämppis nukahti kans)
* tunnen maailman suurinta onnea kun voin vahinkopäiväunien jälkeen hakea omalla autolla herkkuja ihanimman kämppiksen kanssa citymarketista ja mättää koriin euron lihaperunasoselaatikkoa sekä euron jauhelihaa
* olen vielä onnellisimpi kun voin samaisen ihanuus tytön kanssa juosta kämppää ympäri tehden jädeannoksia juuri ennen Satuhäät-ohjelmaa, jonka sitten katsomme yhdessä samalla sängyllä istuen

En vieläkään kykene ymmärtämään, että elämme nyt vuotta 2013. Täytän jälleen vuoden lisää ja aletaan olla niissä luvuissa, että aiemmin oli jonkinmoisia suunnitelmia mitä tähän ikään mennessä olisi pitänyt jo suorittaa (tai olla...). Ei varmasti tarvitse edes mainita, että en ole "ihan" kaikkia niistä saavuttanut.
Syksyllä ollaan poikaystävän kanssa jaksettu toisiamme etäsuhteessa 5 vuotta, josta virallisesti 4 vuotta eri kaupungissa. Pojan koulukin jo loppui, vastahan itkin seurustelun alkuaikoina, että en todellakaan odota 4 vuotta toista viereeni. Tässä ollaan ja.. itse ehdin myös melkein valmistumaan siinä ajassa. Ei mulla taida olla mitään valitettavaa!

Tällä viikolla oli yksi päivä koulua, mutta sekin aivan tuhottoman rankka :D Huomenna väännämme opinnäytetyötä hirrrrveen ahkeraan, tai sitten juttelemme tyttösten kanssa kampaajalla käymisestä kun aihe on ajankohtainen juuri nyt. Pakko myöntää, että ei tää elämä taida iha surkeeta olla!

"Kun virta vie sua mukanaan kaikkeuteen
Takerrut kirjaan, takerrut kaiteeseen

Jos sä vaalit sun pelkoo
Niin kuin farmari peltoo
Ja varot astumasta sinne missä se versoo
Elät puoliteholla
Sen se susta kertoo
Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo

Jos sä haudot itsesääliä suurina määrinä
Niin et sä oot uhri
Ja maailma on väärässä
Elät vajareilla
Sen se susta kertoo
Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo

Omaan mukavuuteen on helppo tuudittuu
Silloinkin kun pitäis kasvaa ja uudistuu
Kelaat samaa luuppii kunnes se jumittuu
Jumittuu, jumittuu
Kaikki seisovat aallot, jähmeät patsaat
Joita puolustat
Niihin voimasi satsaat
Ne on niin rakkaat
Pikku harhakuvat

--

Reunan yli nojaten
Tyhjyyttä halaten
Rakkautta tuhlaten
Sydäntäsi avaten
Vitutusta uhmaten
Karsinasta karaten
Seuraava leveli on just sua varten!"

Murre veressäni

Olen muuttanut 3 vuotta sitten Kouvolan seudulta Lappeenrantaan. Puhetyyli näiden kahden kaupungin välillä on selkeästi erilainen. Puhutaanpa siis nyt murteesta ja saattaapi tässä sivussa joillekkin selvitä rivien välistä mistäpäin Kouvolaa olen.

"Yleensä murteella tarkoitetaan aluemurretta eli kielen alueellista muotoa, jota puhutaan tietyllä seudulla. Murrealueen koolle tai murteen puhujien määrälle ei ole rajaa. Laajalla alueella puhuttu murre voi jakaantua moniin (ala)murteisiin, jotka vuorostaan voivat muodostua vielä pienemmistä murteista, ja niin edelleen.Usein väitetään, että ihminen ei pääse koskaan täysin eroon murteestaan, koska se on ensimmäinen opittu kieli.
Murteissa ei ole enää niin paljoa eroja kuin aiemmin, koska media on muovannut ihmisen puhetta. Ennen murteet saattoivat erota toisistaan hyvinkin paljon, koska ihmiset eivät liikkuneet paljonkaan paikasta toiseen ja näin eivät kuulleet muita murteita." (wikipedia, Suomen murteet)

Kun puhun itsestäni sanon sekalaisesti 'mie', 'miä' ja 'mä', riippuen vähän kenen kanssa puhun. Jos olen kauan vanhempieni seurassa saatan alkaa puhumaan lievästi pohjoispohjanmaan murretta, koska äitini on sieltä päin kotoisin. Kotonakotona meillä on siis puhuttu sekaisin pohjoispohjanmaata ja paikallista murretta sekä kirjakieltä. Tästä voinee arvata, että minun puhetyylini on muokkautunut aika mielenkiintoiseksi sekametelisopaksi. Muistan kuinka naperona kaverit eivät aina ymmärtäneet mistä puhun kun nimitin asioita pohjoispohjanmaan murteen mukaan. 

Kotipaikkallani (pieni sivukylä) on kuitenkin vielä eri murre kuin entisellä kotikaupungilla. Nykyisinhän nuo kaikki kuuluvat suoraan Kouvolaan. 18-vuotiaaksi pidin tiukasti kiinni etten ala puhumaan 'sin' laukku ja 'min' meikit tyyliin niin kuin kotikaupungilla on tapana. 18-vuotis syksynäni kuitenkin aloin vähän lipsumaan periaatteestani kun poikaystävä tuli kuvioihin aivan järjettömän vahvalla min-sin-murteella.

19-vuotiaana muutin Lappeenrantaan ja ihmettelin, miksi minua ei aina ymmärretä. Esimerkkitilanne: "Rypäsin eilisen ryhmänohjauksen jälkee. Nyt on polvi kipee.", joka ymmärrettiin "Vedin kännit eilen ja satutin polveni.". Sama lopputulos, polvi kipeä, mutta alkoholi ei ole liittynyt asiaan mitenkään vaan kaaduin liukkaalla jäällä. Asiaa ei auttanut yhtään, että aloin selittämään asiaa sanoen "siis mä kaatusin". Ai, että kaatusit eli kaaduit niinkö? :D

Joskus tekisi mieli kirjoittaa täysin puhetyylilläni postaus ja kuulla muilta kuulostaako se oikeasti niin typerälle kuin täällä opiskelukaupungissani mulle väitetään. Asiaa on käsitelty hyvin moneen kertaan läheisimpien kavereideni kanssa, joiden mielestä minulla on todella korviin pistävä tapa puhua. Itse tiedostan vain, että käytän joitakin sanalyhenteitä tai muunnoksia puheessani. Esimerkiksi voisin sanoa kavereille "Miä oon pelaas lautapelei. Lähetääks me mihkää?". Huvittavaa on, että en oikeasti osaa sanoa oliko tuossakaan repliikissä mitään normaalista poikkeavaa :D En tunnista miten minun pitäisi puhua! Puhun hirmu napakasti ja äkäisen oloisesti, mutta se on minun oma puhetyyli eikä liity (kai) mitenkään muuhun. Olen pienestä pitäen vain ollut "äkäinen" 24/7, varmaan perintö mummolta.

Tuon videon perusteella olen karjalaisen ja savolaisen sekoitus ;)

Tykkään ihan hirmuisesti eri murteista, en tiedä vaikuttaako oman puhetyylin arvostelu asiaan. On ihanaa kun ihmiset puhuvat omilla tyyleillään luonnollisesti. Aina ihmiset ovat jollakin tyylillä saaneet asiansa muiden tietoisuuteen. Miksi siis muuttaa omaa puhetyyliään vain, koska ei puhu paikallista murretta? En minä halua olla kuin kaikki muut, mutta toisaalta se helpottaisi. Tunnen ihanaa vapautta päästessäni puhumaan vanhojen lapsuudenkavereiden kanssa, koska heille saan puhua tällä omalla tyylilläni ja tulen helposti ymmärretyksi.

 

Oikeasti on mahdoton rikkaus kun Suomenkin kokoisessa pikkusessa maassa on eri tapoja kommunikoida! Taisin Karjalaiseen tapaan vähän lähteä raiteilta, mutta mitäpä sitten ;) Hih!

Nyt tää eilisen extempore bilehile alkaa siistiytyy poikkistaan varte! Tukan sävytyst ja oman naaman sekä huoneen siistimist luvas! (murre wuhuu!!!)

Ihanata viikonloppua kaikille!!

Stressipunkero

Heipsan kaverit! Lomat lomailtu, joulut ja uudet vuodet vietetty. Mennyt kuukausi on ollut vauhdikas ja hyvin rahan ahne. Uudenvuoden lupauksia en tehnyt, mutta mielialan perusteella voisi olla kelpoa alkaa harrastaa liikuntaa. Koulustressiä on suuresti ilmassa ja livautinpa jopa sanan "lopetan" tässä viime aikoina. Kaikesta huolimaata vielä aion yrittää. Jospa hätäkokous opettajan kanssa auttaisi. Eipä ammattikorkeakouluopiskelun kuulukaan olla niin helppoa, nämä alakulot varmasti kuuluvat siihen. 

Joululahjaks sain paljon kaikkea toivomaani muun muassa Muumi-sesonkimukin, Cecelia Ahernin ja David Nichollsin kirjat, lahjakortin, yökkärin sekä villasukat. Kyllä olin toivonut jopa sitä klassikkojoululahjaksi kiivennyttä yöpukua. Aikoinaan joululahjoista paljastui useita yöpukuja, mutta viime vuosina ne ovat vähentyneet. Nainen tarvitsee kauniita yöpukuja, joten on käytettävä hyväksi kaikki mahdollisuudet. Saamani yöpuku ei ole kyllä öisin päälläni ollut, vaan viihdyn siinä kaikki kotipäivät. Flanellipöksyt ja pitkähihainen joulunpunainen paita sopivat täydellisesti kotioleskeluun. Ihanaa jauhan yöpuvustani blogissani! Hmm..! ;)

Toinen lempparilahja oli ehdottomasti isäni antama Sokoksen lahjakortti, jota jo vingutin saadakseni toisen klassikkojoululahjan itselleni. Olen uuden lautapelin onnellinen omistaja! Olemme intopinkeinä pelanneet poikaystäväni kanssa ihanaa loogisenpäättelyn peliä, Enigmaa. Lapsi on terve kun se leikkii!

Joululahjoista kirkkain oli ehdottomasti Mauski, joka uskaltautui kotiutumaan kotimaisemiin pariksi päiväksi joulun ajalla. Enkä yhtään laita vastaan saamastani materiajoululahjasta, Thomas Sabon ruusukvartsirannekorusta ja kahdesta charmista. Joulu meni siis ihanista joululahjoista nauttiessa, vaikkakin jouluaaton makasin kuumeisena sohvalla. OIkeastaan koko joululoma on kulunut sohvalla/sängyllä maatessa, koska ensin itse kärsin yltiö pitkästä flunssasta, joka ei edelleenkään ole keuhkoputkestani poistunut ja heti oloni helpotuttua Jayjay sai saman taudin. Viime päivät olemme viettäneet tuijottaen nettiteeveetä ja välillä hieman Enigmaa pelaten, sängyssä toki. (juuri kun kirjoitin tämän lauseen, sain viestin vanhemmillaan käymässä olevalta JJ:ltä "poika on petipotilaana taas, vaikka aamu oli parempi")

Koska normaalissa arkielämässä ei ilonaiheita tunnu löytyvän, on niitä kaivettava aina mahdollisuuden tullessa järjestämällä juhlia. Ennen joulua vietimme viini- ja glögihuuruiset pikkujoulut. Meno oli riehakasta ja vuotuinen glögiannos tuli sopivasti täyteen. Kouvolan tyttöjä näen nykyään aivan liian harvoin, eikä asiaa auta muutoin kuin muistuttamalla nuo pikavisiitit. Nytkin istun käpykylässä yksin ne aiemmin mainitsemani yöppäpöksyt jalassa enkä ole näkemässä typyköitä. On tää kumma juttu.. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampi on tarttua puhelimeen ja soittaa kavereille. Pitäisi ottaa itseään vaan niskasta kiinni ja ryhdistäytyä tällä(kin) elämänsaralla!

Suurin ryhdistys on kuitenkin tultava koulurintamalla, koska nyt läks vika vuos menemään. Muutama vaatimaton kurssi käymättä plus 2 harjoittelua... HUI! Nyt tärisee kädet siihen suuntaan, että paras poistua ;DD

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!