4. huhtikuuta 2014

Iloinen veronmaksaja paikalla

Ahkera työläinen täällä! Kuulumiset näin kuukauden työn teon jälkeen ovat oikeasti hyvät! Vakityö omalta alalta on näinä aikoina rikkaus ja olen onnellinen sen saatuani. Saan aika pitkälti itse sanella mitä työnkuvani käsittää ja tätä työnkuvan selkiyttämistä on työstetty nyt kuukauden päivät. Työyhteisö on ottanut minut vastaan yllättävänkin hienosti, vaikkakin olen ihan uusi tyyppi jo ammattini kannalta noilla mestoilla. Tästä ajasta tahdon muistavani ikuisesti tämän onnellisuuden olon, joka valtaa kehon kun tietää palkan tulvan joka kuukausi ja töiden olevan periaatteessa pysyvää. Ikinähän ei tiedä koska rahapula iskee työnantajalle ja työntekijä saa häipyä, mutta olen onnellinen saatuani sen kaikkein pysyvimmän työsuhteen näissä olosuhteissa eli toistaiseksi voimassa olevan.

Työmatkaan päivässä yhteensä puolitoista tuntia ja aamutuimaan tarvitsen paljon niin sisäisiä kuin ulkoisia motivaattoreita jaksaakseni ajaa töihin. Aamujeni pelastus on ollu Suomipopin Aamulypsy, jonka avulla saan anuruhermonikin hereille. Jos ei naurata niin aivosolut herää kummastellakseen ettäs mitäs hittoa nyt puhutaan, menee yli hilseen ;) Suomipopin ansiosta kuuntelen työmatkoilla lähes pelkästään suomenkielistä musiikkia, koska vasta kotimatkalla alan ränkkäilemään radiota muille asemille. Nrj ei iske enää (vai vain tällä hetkellä?) ei sitten ollenkaan, mutta muilta kanavilta olen yhden mahti bändin metsästänyt ja nyt koukuttaa:

   

Ihan älyttömän ihanaa hyväntuulista musiikkia ja ihan söpöset pojutsut! ;) (tässä vaiheessa oli pakko tsekata pojutsujen iät wikipediasta.. laulaja 21.. Missä vaiheessa musta tuli niin vanha että kaikki uudet laulajat/bändit/yms on mua nuorempia??)

Nyt valmistumiseni jälkeen ikä on alkanut painaa; En jaksa valvoa enkä bailata, tahdon nukkua hyvin paljon, parasta mitä perjantaina tiedän on nukkuminen tai vähintäänkin makuuasennossa oleminen, toisiksi parasta on ettei J mene seuraavana päivä töihin eikä täten ole 14 tuntia kotoa pois (kiitos ylityöt), haluan hiljaisuutta, näytän ilmeisesti terapeutilta koska töissä asiakkaat tunnistaa mut jo ennen esittelyä terapeutiksi (vad?) ja olen tosissani ottamassa asuntolainaa sekä ostamassa kolmion. Minne katosi söpö pikku Ninna?

Musiikista vielä, koska sillä saralla tunnen itseni ajoittain teiniksi:
Muutoin ulkomaalaisista musisoinneista iskee tottakai noi mitkä on joskus ollut kova sana omassa spotifyssa ja nyt jäänyt vähemmälle luukutukselle. Alla niitä nyt just parhaimpia löytöjä, joista itseasiassa kaikki on semmosia joiden olemassa olon muistin tänään autossa ajatellessani taas jotain lennokasta. Mietin ensin mikä oli se yks bändi, jossa oli joskus sata (10?) vuotta sitten musta tosi söde poika laulaas, pitkän mietinnän jälkeen muistin että nimi alkoi "bodies"-sanalla. Tästä siirryin pohtimaan mikäpä oli sen "bodies"-bändin "partatyypin uudemman bändin nimi". Kotona "bodies"-bändille muistin lopun, Bodies without organs ja sitä kautta löysin sen toisen mysteeribändin eli: Gravitonas


Ja toi poika... öh aika limanen? Voi teini Ninna...

Semmosta tänään tai oikeastaan joka päivä. Ainiin en musitanut sanoa yhtä tärkeintä asiaa uudesta työpaikastani: työpaikkani toimintamalliin kuuluu tarjota kaksikielinen palvelu/kuntoutus. Niiih, että silleesti... Det var det! Jiin sanoin "Lopeta se ruotsin puhuminen ja nuku!" 

28. tammikuuta 2014

Mukava olla

En ole varmaan koskaan maininnut olevani aika kova vilukissa, näin talvisin eri toten. Rakastan käpertyä paksun peiton alle kuuman teen ja hyvän tv-ohjelman tai kirjan kanssa heti kun illat alkavat syksyllä viilentyä. Nukun talveni paksun untuvapeiton alla joten nukkumaanmeno on aina yhtä ihanaa talvisin. Olen kuitenkin todella kova hiostumaan liian paksuissa vaatteissa jolloin olo on hyvin hyvin tukala. Tämä tuokin haasteita yöpukeutumiseeni ja kerrostukset ovat kova sana myös öisin.

Tuossa pyykkejä viikatessani ryhdyinkin mietiskelemään yöasupolitiikkaani hieman enemmän. Nyt siis luvassa katsahdus minun yövaatetyyliini. Tämä asutyyli on nyt tänä talvena kehittynyt tämän hetkiseksi. Kävinkin hieman katselemassa eri nettisivujen yöasu valikoimaa ja kasasin niitä jotka tällä hetkellä iskee kovimmin. Ihan ensimmäinen asu löytyykin jo vaatekaapistani (kröhöm sängystäni) ja olen täysin hullaantunut  tuohon H&M:n yöasukonseptiin, collaripaita + leggarit ja noita muutamat kotiutuin alennusmyynneistä tammikuun alussa. 









Perusajatuksenani on siis pukeutua kauniisiin yöpaituleihin ja niiden päälle kasaan lämmintä. Pitsinen mekko/toppi, collari, puuvilla ja villasukat = taivas!






Triumph - Triump Charm Spotlight Strappy yömekko


Esprit / Samettipainatuksinen trikooyöpaita


Olen vasta viime vuosina hurahtanut kauniisiin yövaatteisiin. Vanhempieni luona nukun edelleen aivan järkyttävän rumissa possuhousuissa ja virttyneissä t-paidoissa, koska en jaksa kantaa kotoa käsin yövaatteita tuonne kotikotiin. Lisäksi vanhempieni luona omakotitalossa on aivan törkeän kylmä (muualla kuin saunassa ja takan edessä *love*). Fleecekangasta olevat possuhousut ja pantterikuvioinen velour huppari ajaa asiansa lämmittiminä tuolla vanhempien luona. Täällä kotona hipsuttelen menemään huovutetuissa polvivillasukissa ja paituleissa joiden päälle kylmyyden mukaan lisätään luonnonkuituisia lämmittimiä eli puuvillaa ja villaa. Collaripaita ja legginsit ovat varma valinta aina! Paksuja torkkuhuopia vetelen joka ilta vielä lisä lämmittimiksi katsoessani televisiota sohvalla. Semmoinen on minun yömuotini ;)

Ihania pakkaspäiviä kaikille!

24. tammikuuta 2014

Yksi pieni keinutus ei riitä mihinkään...

... Mä tarviin monta ja niin pirun pitkään siis ravista rajusti älä huoli mistään!
Mun lupaukseni pitää mä en lähe livistään. Anna mulle kyytii sun kivisellä tiellä.
Keinuta nyt, älä lopeta vielä!


 - Jukka Poika




Mietin tässä yöpässä aamukahvilla istuessani, että tämä aika elämästäni on jälleen taas sitä "elämän parasta aikaa". Saan nyt ottaa rennosti aamujen kanssa ja oikeesti pitää huolta vain omasta kropastani. Ei tää kyllä silti ihan kevyttä elämää ole kun stressaa työttömyydestä ja tästä perhanan kämpästä, koska mähän olen aina kotona, kodin pitäs olla vimpan päälle aina. Minulla on aikaa siivota ja laittaa kotia, mutta en tahdo. Mieluummin haen neljä tuntia päivässä jotain työtä tai hoitelen muutoin asioita ja juoksen siellä jumpalla ;) Eilenkin vasen haba oli niin kireellä, että lyhyt aikainen käden koukistus jumitti käden koukkoasentoon ja suoristaminen sattui. Kodin laittelu ei ole ihan lempparipuuhaa kunlihakset huutaa hoosiannaa ;)

Liikunnoista sen verran että eilen oli "lepopäivä" eli kävin vain syvävenyttelyssä aamusella. Kävin keskiviikkona ekaa kertaa tänä vuonna pumpissa eli sarja oli muuttunut, jolloin kipuilu on taattu. Onneksi ihan ekat pumppitunnit on kuitenkin jo takana eikä tarvitse nyt kärsiä sitä kaameaa kipua kuin silloin ihan ensimmäisen tunnin jälkeen. Muistan kuinka maraskuussa aloittelin jumpassa juoksua ja pumpin jälkeen piti ottaa uunista lasagne. En kyennyt kyykistymään puoleen väliin vaan päivän asento oli vain suorin jaloin tai kokonaan kyykyssä, eli reisilihasten lepoasennot. Töissä en uskaltanut istua lyhyen tauon ajaksi vaan kirjasin koneelle seisten, koska pelkäsin etten pääse ylös tuolista :D



En muistanut viime postauksessa sanoa,että jos joku siellä tahtoo kyyläillä elämääni enemmän kuin mitä olen ketonut blogissa niin Instagramista minut löytyy nimellä ninnaplay. Siellä tämän hetkinen suurin trendini on Marimekon sukkikset ja viime vuoden puolelt suurin juttu oli baari-illan aikana murtamani jalka(pöytä). Elin viime syyskuun pinkin kipsin kanssa ja itkin vuolaasti ihmisten kettuiluille kun makasin sohvalla kykenemättä tekemään mitään liikunnallista. Murtuman paranteluajan sohvalla makuu varmastikin antoi sen viimeisen potkun liikuntainnostukselleni. Suoraan sanottuna perse levisi sen reilun kuukauden aikana, mitä piti kipsin kanssa könkätä. Ensin kärsin oikean kipsin kanssa ja 3 vko:n jälkeen sain kipsikengän jalkaani, jonka sain itse pois suihkun ajaksi. Heti kun jalka alkoi antamaan vähänkin periksi liikkumista, hain salikortin. Kuntoni siis tuolloin oli tosi surkea ja tasapainoa mulla ei ollut ollenkaan murtuman takia. Seisoessani murtuneella oikealla jalalla kaaduin välittömästi, koska jalkapöydän lihakset olivat surkastuneet eivätkä pitäneet minua enää pystyssä. Nykyisin jalka vaivaa vain bodybalancessa, mutta joka kerta helpottuu.

Höpöhöphöpö! Ei mulla ollut mitään asiaa, mutta tahdoin vain jakaa kaksi ihanaa biisiä ja Instagram-tilini ;)
Nyt ihanaan auringonpaisteeseen!



Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
niin minä sinua vaan!
Vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
minä sinua vaan!

10. tammikuuta 2014

Kadonnut nainen?

Moimoimoimoimoi! Minä olen olemassa edelleen, vaikka hyvin hiljaisena. Olen vuoden päivät mietinyt mitä tehdä tämän blogin kanssa. Olen alusta asti kirjoittanut näitä räpellyksiäni itseäni varten,jotta voin palata myöhemmin niihin fiiliksiin lukiessani omaa blogiani. Eilen luin koko viime vuoden postaukset eikä niitä valitettavasti ollut montaa. Harmittaa, koska on monia monia asioita joita tahtoisin voida muistella tekstieni kautta. Enivei, olen olemassa ja nyt tahdon kertoa omia tämän hetken fiiliksiäni. Ehkä siellä myös joku lukaisee kuulumiseni samalla :)

Heitin kuvitukseksi Mammojen riemuloma Tallinnassa -kuvia joulun alta. Otettiin äitini ja anoppikokelaani kanssa pieni piristys ja joulutunnelman etsintä loma. Matkasimme 22.12. Tallinnaan ja yövyimme hotlassa ennen jouluntohinoita kotosalla. Ei tarvinnut paljon tohista kun saavuimme koteihimme (minä kotikotiin) 23.12. klo 24, joten niin sanotusti hyppäsimme tohotuksen yli suoraan aattoon. Tekniikka toimi ja aattokin sujui hyvin. Vietimme joulua ensimmäistä kertaa yhdistäen kaksi perhettä. Jayjayn vanhemmat tulivat meille jouluaaton viettoon ja me vierailimme heidän ruokapöydässä joulupäivänä. Joulu oli siis onnellinen kun kerrankin sai pötkötellä oman rakkaan kainalossa koko aaton vanhusten hölistessä ympärillä. 


Sää hieman laski tuota joulutunnelmaa niin Tallinnassa kuin kotonakin. Vettä sataa tauotta ja koko ajan on pimeää. Tänään piti tulla talvi tänne eteläänkin, mutta vettä tuolla ulkona jälleen roiskuu ikkunapelteihin. Tämä musta talvi on  ollut erityisen vaikea minulle elämäntilanteeni takia.
Minä siis valmsituin 25.10.2013 toimintaterapeutiksi ja nyt "olen aikuinen" ;) Työskentelin kesätyöpaikassani sijaisena viime vuoden toukokuusta jouluun asti. Kuitenkin virallisesti olen ollut valmsitumisestani lähtien työtön työnhakija, koska työsopimukseni ovat olleet lyhyitä. Fiilikset on aika "vaikeat", koska olen todella onnellinen elämästäni toisaalta ja toisaalta ahdistunut tästä huonosta työtilanteesta. Kotimme on ihana ja viihdyn kotikaupungissani! Yhteiselomme Jayjayn kanssa on sujunut alusta asti hyvin. Näin asuminen on molemmista tuntunut koko ajan täysin luonnolliselle. Olemme harjoitelleet yhdessä oloa ja toistemme tuntemista jo niin pirun kauan, että yhteenmuuttaminen ei tuonut mitään yllätyksiä. Jayjay käy töissä ja minä treenaan. Siinä meidän tämän hetken elämä! ;) Toki haen koko ajan töitä ja olen yhteydessä hurjaan määrään ihmisiä, jotta saisin täältä kontakteja joiden kautta voisin työllistyä.


Koska en käy töissä, minulla on paljon aikaa. Olen tehokäyttänyt aikaani siis kuntokeskukselle. Olen siis pyrkinyt täyttämään päiväni yhdella kehonhuoltotunnilla ja yhdellä rääkkitunnilla. Vakkareina on nyt pyörinyt bodybalance, syvävenyttely, bodypump ja muokkaus. Entinen tanssityttö on innostunut siis hieman erilaisesta liikunnasta. Pari vuotta sitten kävin ensimmäistä kertaa pumpissa ja koin ihanaa onnistumisen tunnetta, mutta ei minusta ollut aloittamaan sitä harrastuksena. En ole koskaan intoutunut nostamaan painoja tai kehittymään lihaskunnossa, mutta vuosi sitten sain kummallisen innostuksen. Kaikki alkoi tuolloin kiinnittämällä huomiota ruokailuun ja viikko sen jälkeen aloin kaipaamaan lihaksia ja peruskestävyyttä.

Tuolloin pohdin, miten pystyisin sovittamaan ruokarytmin ja liikunnan yhteen. Kesällä kävin työkaverin kanssa suoraan työpäivän jälkeen salilla tai vaihtoehtoisesti yksinäni ennen aamuvuoroa. Tuolloin söin noin kello 14 töissä jotain pientä kuten puolikkaan proteiinipatukan (en mitenkään kykene syömään kokonaista kerralla!!) kahvin ja hedelmän kera tai aamulla aamupalan 8 pintaan ja lähdin salille yhdeksältä. Välillä päädyin kuitenkin hätäratkaisuun iltapäivällä juomaan hätäisesti protskujuoman ennen salia, mikä ei todellakaan ollut hyvä ratkaisu. Nyt kun en ole töissä, voin täysin vapaasti ajoittaa elämäni treenien mukaan eli syödä niiden mukaisesti. Syön kuitenkin täysin normaalisti enkä ole muuttanut mitään tapoja. Toki herkkujen pyrin syömään vähäisesti, mutta joka päivä tulee jotain pientä syötyä. Olen hyvin nälkäinen tällä liikuntatahdilla, joten rahkaa, marjoja, hedelmiä, proteiinipatukoita ja ruisleipää kuluu.



Tarkoituksenani ei siis missään tapauksessa ole ollut laihtua eikä kiloja todellakaan ole tippunut. Kroppa toki on muuttunut, mutta ei niin suuresti että kaikki näkisivät muutoksen. Läheisimmille ihmisille saattanee näkyä "terävä pylly" niin kuin itse tuntemusta kuvailen. Pylly on noussut ylös ja tästä en taho luopua. Intoilen hassuista pikku jutuista joista itse huomaan tehneeni töitä itseäni varten. Hyvä olla vaikkakin olen aina vain super jumissa! :D Edelleen keskivartalon ja käsien lihakset ovat aivan liian heikot. Otan kaiken irti nyt kun olen työttömänä ja aikaa riittää! Oma mielenterveys kiittää kun ei tarvitse keksiä mitään tekemistä kun kuntokeskuksen jumppaohjelma kertoo päivän ohjelman.

Mitähän muuta kertoilisin? Hmm.. Hiusmuotini on muuttunut kahteen kertaan tässä tauon aikana. Ensin mentiin raidoilla ja nyt vaaleamman ruskealla hieman lyhyemmällä lookilla.


Tästä elämäni vaiheesta haluan jälkikäteen muistaa liikunnan ilon, jota en uskonut löytäväni. Viihdyn nyt todella hyvin jumppatunneilla enkä stressaa niinkään katsovatko muut minua naureskellen kun en osaa/jaksa. Olen ylpeä siitä mihin oma kroppani nykyisin pystyy! Jaan tätä hyvää fiilistä kannustamalla kaveriani samoissa puuhissa, mutta isommassa mittakaavassa. Elämäni on siis nyt aikalailla erilaista kuin vuosi sitten. En enää omista opiskelijakorttia eli nyt maksetaan täysiä hintoja useammissa paikoissa, mitä nyt osassa saa vielä työttömyysalen. Olen työtön ja sitä on tosi vaikeaa sisäistää. Olen päättänyt etten ole kauan tässä tilanteessa, mutta se nyt ei toki oli pelkästään minusta kiinni :D Nyt vain työnhakua jatkamaan ja kohti uusia tuulia! :)