jaahas

näköjään yli puolet edellisen mobiilipostauksen teksteistä katosi jonnekkin avaruuteen.. ensi kerralla toivottavasti parempi onni.

Testingggg

Tervehdys! Istun koulussa ja tuli mieleen että kun en ole postaillut niin ehkä siihen auttaisi että nyt se olisi mahdollista mistä vain ;) motivoi katos.

Ei riitä läheisys vain silloin kun tekee kipeää

Joskus tekee mieli kuunnella supisuomalaista musiikkia ja lähteä latotansseihin. Iskelmistä tulee turvallinen olo silloin kuin olo on eksynyt. Meillä on kotona aina soinut musiikki, siitä asti kun olen ollut ihan napero. Isäni on soittanut minulle ihan pikku naperosta mm. Leevi and the Leavings:ia tai Jope Ruonansuun älyttömiä lauluja. Äitini on harrastanut tansseissa käymistä ja täten iskelmät ovat iskeneet kovaan minuun hänen kauttansa. Kun äiti lähti tansseihin, katsoimme muun perheen kanssa Kesäillanvalssia ja mietimme että noin se äiti siellä tanssii myös.

Teininä vieroituin täysin iskelmistä, tai ainakin kuulutin kovaan ääneen niiden typeryyttä "Vaihtakaa kanavaa! Tää on ihan hirveetä!". Nyt viime aikoina olen alkanut taas päästä iskelmien makuun ja tulihan tuota eräs iltapäivä katsottua Iskelmän soitetuimmat lista läpi. Minusta kuitenkin on todella vaikea luokitella mitään musiikkia mihinkään kategoriaan enkä oel ikinä osannut kertoa minkälaista musiikkia kuuntelen.

Varsinaisesti nämä biisit eivät nyt liity selityksiini millään lailla, ovat vain tämän hetken lemppareita silloin kun tekee mieli kuunnella jotakin tämän kaltaista.
Viimeinen kipale on aivan huippu muistona vapusta (joka meni omalta osaltani vähä persiilleen, noin juhlimisen kannalta) kun istuttiin kunnon opiskelijabileissä Lappeenrannan "opiskelijakaupunginosassa". Paikalla oli vain kolme tyttöpuolista (joista kahdet olivat siskoksia plus MIÄ) eli sakki oli lähinnä vaan äijäporukka. Kaiuttimista raikasi kovin kovaa perus jumputukset ja mitä ihmeellisimmät youtube-hitit kunnes jossakin vaiheessa eräs mieshenkilö laittoi soimaan Mikko Pohjolaa, useiden kappaleiden ajan. Itse en silloin ollut vielä kuullutkaan koko äijästä, mutta tuolla hetkellä tykästyin ihan hieman biiseihin (kuulostivat ihan kivalta xD). Kun kaikki tämän Mikko Pohjolaa soittaneen kaverit olivat jo poistuneet muihin huoneisiin huutamaan saimme kuulla totuuden että Mikko ja tämä kyseinen fanittanut herra ovat serkuksia. Aivan ovat kyllä samannäköisäkin :DD Eli olen melkein sukua julkkikselle; poikaystäväni kaveri on Mikko Pohjolan serkku :D

Se siitä sitten! :D
(Edit// ihan tosi kuvitelkaa tilanne kuinka opiskelijabileissä yhtäkkiä yksi ovenkarmeja ja patjoja tuhonneista poikahenkilöistä alkaa laulamaan tuota ylempää biisiä ihan mukana! Se oli kovin koskettavaa ;D)
Hyvää viikonloppua minun puolestani musiikin saattelemana! Minä kasaan kimpsut ja kamsut (jälleen) kasaan ja lähden mökkeilemään varmastikkin viimeistä kertaa tänä kesänä! :) Aivan ihanaa ja lämmintä viikonloppua kaikille! :)

Pienet toiveet toteutuu

Täällä Ninna, moi. Kuulumisia omalta suunnaltani, luvassa siis ajatusten risteilyä ja kuvia jotka sopivat fiilikseeni. (alku kirjoitettu 19.8., mennyttä siis alku)
Olen nyt jälleen viikon opiskellut "erittäin ahkerasti". Koulua tälle viikolle oli laitettu 4 päivää joista kaksi ensimmäistä meni intopinkeenä kavereista ja kaksi viimeistä Kouvolasta käsin. Jouduin lähtemään jo keskiviikkona Kouvolaan lääkäriin joten torstai meni ajellessa edes takaisin. Maanantaina sekä tiistaina tuli herkuteltua kavereiden kanssa Raxissa ja Rosso expressissä ihan vaan koulun alun kunniaksi. Vaihdettiin siis näin nyt alkuun koulun aloitus pippaloinnit syömisjameihin ;D Energiaa todellakin tarvitsee kouluun, koska aloitimme käsikirran opiskelun ja jos joku ei vielä ymmärtänyt sitä ei opiskella "suomeksi" vaan sairaalakieleksi. Ah uh jeah! Oikeasti olen aivan rakastunut siihen kaikkeen infoon mitä olemme luennoilla saaneet! Niin ihanaa opetella noita asioita.

Opiskelujen aloittamista hieman varjostaa pienoinen epäonni mikä potkaisi minua viime lauantaina juuri ennen kouluun palaamista. Poikaystävän etsiessä Mol.fi-sivuilta avoimia työpaikkoja (noin nin kuin huvikseen) tietokoneen näytölle pamahti varoitusteksti "CRITICAL HARDWARE ERROR!" jonka jälkeen koko sonta pimeni ja tyhjeni. Kiitos wormi kun juuri nyt päätit mönkiä koneeseeni! Kone on nyt korjaajalla ja ennuste (kai) ihan hyvä. Uusi kovalevy lienee jo saapunut ja recoveryprojekti käynnissä. Toivottavasti tuttu korjaaja vain ehtisi laittamaan koneeni kuntoon nopeasti ennen kuin kaikki deadlinet alkaa paukkuu. Koulutehtävät sekä kouluun meno onnistuisi paremmin kun saisin näppärästi koneen auki kämpillä. Nyt käytössä äärimmilleen tukossa oleva miniläppäri ja koneen avaaminen kestää 30 min plus netin avaaminen 10 min, nettisivut latautuu vajaassa viidessä minuutissa.. Ei ole tullut kouluhommia katseltua kun kone kikkaile omiaan :D

(jatkuu nyt jos blogger antaisi tänään lisätä kuvia..)

Eipä siinä jos mulla ei konetta ole niin sama koskee tällä hetkellä kameraakin. Onnistuin kesällä hävittämään 7 vuotta vanhan rakkaan järkkärini. Joo.. kokoa tolla kameralla ON, että ei pitäs hävitä noin vaan, mutta mulla ei ole aavistustakaan mihin se on kadonnut. Joko olen jättänyt sen johonkin tai olen jemmannut sen jonnekin kaapin perälle. Hieman tympii tietää, että syyllinen olen vain minä ja prkl hukata nyt KAMERA! Oisko hieman järkevämpää hukata vaikka penaali eikä kallis kamera.

Tällä viikolla olen non-opiskellut ja hengaillut erään "aika kivan" pojan kanssa. Pojalla oli vielä kesäloma joten hän tuli luokseni Lappeenrantaan oleskelemaan. Pyöräilimme, shoppailimme ja teimme emme-mitään. On nautittava silloin kun saa olla toisen lähellä, vaikka se tarkottaisi töllön katsomista tai liian pitkiä päikkäreitä keskellä päivää. Pienet asiat tekee todella onnellisiksi kun elää eri kaupungeissa. Sain hemmottelua oikein kunnolla kotona odottavan ruu'uan, pikku ruukkukukan ja läksiäisyllätyksen muodoissa. Intoilen varmasti muiden mielestä mitättömistä, mutta itselleen ne pienet jutut on se iso juttu. Jos kotiin ruokkiksella tullessa poika on jo kaikonnut kämpästäni, mutta sängyllä on tuoksumuistona hänen paita ja koneella nättejä sanoja viestinä niin kyllä siinä ihminen on aika onnellinen.
Nyt istun yksin kämpässäni ja ihmettelen tätä hiljaisuutta.. ja yksinäisyyttä. Huomenna olisi itselläkin tarkoitus matkata Kouvolaan, mutta huominen on vielä ahkeraa opiskelua sekä tämä ilta aikaa itselle (ja ehkä myös vähän alakerran ystävälle).

Näistä kaikista kuvien englanninkielisistä teksteistä tuli mieleen tämä oma aivan super huono englanninkielen taitoni. Meillä alkoi tänään englanti ja opettaja on amerikkalainen.. ja minä siis en ole haka enkussa. Ryhmittäydyttiin neljän tytteröisen ryhmään ja ilmoitimme olevamme se paniikkiryhmä jonka kurssitavoitteena on päästää irti siitä paniikista. Opettaja tykkäsi tästä tavoitteesta, varmastikin jos näki meidän hikikarpalot ;D Kauheaa kun koko poppoo ympärillä puhuu opettajalle pelkästään englantia ja itse osaa vain änkyttää jotakin itsestään :D "A-a-aim Nina ä-ä-änd a-a-a-ai stadi occupatio therapy" ö-ö-ö! ;)
Nyt tää paniikkiperse taitaa nukahtaa päikkäreille kun ei tuo iltapäiväkahvi tehonnut riittävästi.

Jostain olen lukenut että itsemurha tilastot ovat suurimmillaan näin syksyllä. Ja en kuule ihmettele! Tää on niin masentavaa aikaa. Mä en muista koska olisin aamulla viimeksi herännyt niin että asfaltti olisi ollut kuiva. Saatika sitten koska olisin nähnyt auringon valoa? vampyyrit muuttakaa kouvolaa täällä ei paista!!

Paitani on ihan muualla kuin täällä! On se kiva kun se muistuttaa jostain täydellisestä paikasta.

Koulutkin on tässä ehtinyt alkaa. Se on ainut aurinko tässä harmaassa arjessa. Kyllä minä pidän koulusta!

Mun koko kesä on ollut kyllä harvinaisen hanurista. Töitä oli luvattua vähemmän jonka seurauksena jouduin hakemaan opintolainaa, koska edessä on vielä 3kk työharjoittelu arkkitehtitoimistossa joten en voi tehdä oikein töitä sen ohella. Tai jos voin niin vain muutamia hassuja tunteja.

Pääasia on että parisuhde kukoistaa ja elämä muutenkin raiteillaan..(paitsi rahallisesti) Ja koska olen aika varma että kukaan tuttu tätä ei lue niin voin kertoa että helmikuussa tulee meijän perheeseen perheenlisäystä. Nimittäin isäni ja hänen avovaimosta odottaa vauvaa.!! :) <3 Olen niin onnellinen niitten puolesta ja itseni, koska rakastan vauvoja ja minulla on ollut jo kauan kummilapsi kuume. Ja se helpottuu vielä paremmalla asialla nimittäin pikkusiskolla tai veljellä <3

Et semmosta minun elämääni tällä hetkellä.. Hävettää ihan että en ole täällä käyny..

-Jasmin

Salaisuuksia vuosien takaa

Muistan kuinka lukion viimeisiä kursseja läpi kahlatessa viimeisen vuoden ekoina jaksoina keskittymiseni herpaantui koko ajan jonnekin muualle kuin opiskeltavaan aineeseen. Muistan kuinka kirjoittelin kalenterini muistio-sivuille laulunsanoja ja naputtelin puna poskillani tekstiviestejä kesken psykologian tuntien. Muistan kuinka vieruskaveri kysyi "onko se joku poika? Onko sulla poikaystävä?" - "On se mut ei se mun ole *punastuu*"

Muistan, ja tiedän kaikkien kavereideni muistavan, kuinka hyppytunneilla minut haki harmaa kaara koulun pihasta ja toi seuraaville tunneille takaisin. Muistan kuinka kaverit jaksoivat naureskella asialle. Muistan kuinka olin niiiin khuul etten uskonut mistään mitään tulevan.

Jatko lienee jo selvää. Eikä todellakaan tainut mennä niin kuin kalenterin sivujen reunassa lukee "Eletään hetkessä, musta ei oo enempään. Sori mä en oo kenenkään." tai "Kyl sä tiiät, kyl sä tiiät, et mä pidän susta, mut mä tiiän että tästä ei voi mitään tulla. Tunteet, ne mä oon oppinut hallitsemaan" ja varsinkin kohta: "Vika on mussa, sä oot lähes virheetön  Mun pitäis sanoo se, mut en tiedä ilkeenkö Sä taidat olla tähä leikkiin liian tasokas Ja muutenkin ei vaan pysty, liian hapokast". Muistan kuinka tunsin, että toi on mulle ihan liian kiltti, en mä ansaitse näin suurta kun oon vasta niin lapsi. Niin sitä lapsi luuli ihmeellisiä, onneksi lopulta myös myönsi olevansa se joka on enempi kuses.

Tasan kaksi vuotta sitten tähän aikaan kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni seuraavan videon ensimmäisen lauseen, osoitettuna minulle. Muistan miltä se tuntui! Toinen oli kaukana ja yhdessä pelättiin että kaikki loppuu. (Muistan kuinka mietin silloin mistä tuo lause on niiiin tuttu. Juuri äsken törmäsin videoon ja ymmärsin- molempien yksi sen aikojen lemppari leffoistahan se)

Lopetettakoon tämä muistelu lauseeseen; hieman yli kuukauden päästä The Lovestory täyttää 3 vuotta :) Toinen tuli takaisin, ja tulee edelleen aina sinne missä toinen onkin. Lpr <3 Mikkeli, yhdistävä tekijä THE KUUSANKOSKI ;)

"Miä oon kiva rinsessa"

Helou! Täällä lomalainen viettämässä viimeistä Kouvola-viikkoaan. Tämä jo käynnissä oleva viikko on minulla etäopiskelua, mutta joko syy on minussa tai sitten opettajassa kun en näe missään etätehtäviä ;D Eli joko en osaa niitä etsiä oikeasta kohdasta koulun nettisivuja tai sitten niitä ei ihan oikeasti siellä ole. Jälkimmäistä en pistäisi pahakseni, koska suoraan sanottuna anatomian opiskelu viimeisellä "lomaviikolla" ei hirveästi insipiroisi.

Kesäsäät hälvenivät kuin tuhka tuuleen ja puun lehdetkin näyttävät olevan jo tippumaan päin (osa jopa tippuneita). Niin se kesä meni, enkä minä ehtinyt kunnolla edes ymmärtää :D

Menneellä viikolla koetin parhaani mukaan nautiskella kauniista säästä, mutta kotona vietetyn työssäoloaikani loputtua halusin reissata ja olla koko ajan liikkeessä. Maanantaina hyppäsin heti Helsingin junaan ja vietin ystävän nurkissa rentouttavan vuorokauden. Sain Staadenin reissulla käveltyä aivan riittävästi mukulakiveä korkokengilläni joten nämä menneet päivät ovat kuluneet jalkoja parannellessa.
Tiistaina vietin rauhallisen koti-illan poikaystävän kainalossa, mutta keskiviikkona jo aamusella lähdimme äitini kanssa Vantaan Ikeaan tekemään heräteostoksia. Mukaani tarttui erilaisia säilytysratkaisuja mm. kengille, alusvaatteille ja jopa yksi hyllykkö kaikelle muulle roinalle.

Yllättäen torstaina lähdimme samassa seurassa Lappeenrantaan sekä nauttimaan päivästä että kasaamaan Ikean ostoksia. Oli ihanaa käydä oamssa kämpässä jossa on omat säännöt ja tavat tehdä asioita. Tiedän että tämä ihanuus on koetuksella viikon päästä kun sinne on jälleen mentävä yksin kökkimään. Neliöitähän yksiössäni on hurjat 20 eikä tilalla ole todellakaan luukkuani pilattu. Helposti noin pienessä kopissa ne seinät alkavat kaatua päälle jos ei "harrasta sosiaalista opiskelijaelämää" ;) Onneksi tästä ei liene pulaa kun tyttöjengimme kasaantuu jälleen yhteen ensi maanantaina. Ollaan jo tehty alustavat suunnitelmat kuinka ne käsikirugian opisklut aloitetaan "ahkerasti" ;) Lue: terassit kutsuvat!

Raskaintahan tuossa opiskelujen jatkamisessa on se ikävä ystäviä täällä päin sekä poikaystävää Mikkelissä. Nyt on taas oltu siinä onnellisessa asemassa että olen päässyt periaatteessa koska vain lähtemään Mauskin luo Helsinkiin, soittelemaan Jjasmille ja köräyttämään Coffarin sekä näkemään poikaystävää vähintään joka toinen päivä.

Olemme jo jonkin aikaa poikasytävän kanssa katselleet kämppiä ja hiljaisesti haaveilleet yhteisestä kodista. Nyt aloitimme mukavan sunnuntaikävelyharrastuksen, asuntoesittelyissä käymisen. Emme todellakaan ole hommaamassa nyt yhteistä kämppää molempien opiskelujen takia, mutta kiva se on haaveilla ja suunnitella jo nyt (2,5 vuoden päähän..masentavaa kyllä..). Kyllä sitä sitten valmistuttua saa oman isomman kämpän jonne mahtuu kaksinkin oleskelemaan ja jota voi itse sisustaa vapaammin kuin nykyistä opiskelija-asuntolan koppiani. Tietenkin nämä prinsessamaiset sisustushaaveeni on lykättävä roskakoriin siinä vaiheessa jos samassa kämpässä majailee mies moottoripyörän öljyisine käsineen ja musta-punasine sisustushaaveineen :DDD Haaveissa on kuulkaas hyvä elää! ;)

Onnellisuuden avain

Heipä hei! Minulla alkoi viikon mittainen kesäloma ennen koulun alkua. Viime päivät on tullutkin nautiskeltua hyvin paljon kesästä ja vapaudesta. Aurinkohan paistaa aivan ihanasti, mutta nyt vasta olen osannut sanoa että voi kun on mukava ;DD Kävin viime viikolla morjestamassa Jasminia  korvessa ja nautiskelimmekin koko siellä olo ajan ulkoilmasta. Mikään ei liene mukavempaa kuin kaverin kanssa rento hengailu kesäpäivänä. Olen tosissaan kesätöissäni koonnut koko vuoden aherruspisteet joten nyt jatkossa aion antaa itselleni vapauden löhötä jos siltä tuntuu.

2

Jasminilla ollessani päivällä pilvet näyttivät hassusti "katoavan" taivaalle ja ihmettelimmekin asiaa hyvin viisaan kuuloisesti. Samaan aikaan Helsingissä oli ollut kunnon ukkosmyräkkä, joten päättelimme sen olevan syy hassuille pilville :DD Varokaa kahta piiloblondia! :D

Illalla kuitenkin taivas näytti vielä oudommalta kun ulkona oli täysin oranssi valo. Meinasin pissiä housuun kun kävelin tuolla hämyssä poikaystävän kodilta autolleni ja naapuri ilmestyi jostakin eteeni. Olo oli näyn takia niin epätodellinen että taisin unohtaa olevani rivitalon pihalla jossa voi kulkea muita ihmisiä.

Nyt taidan siirtyä takaisin operaationi luokse. Olen koko päivän karsinut todella raa'asti vaatekaappini sisältöä ja seuraavana uhrina olisi koru- ja kenkäkaappi. Jos neidillä on kahdessa kodissa kaksi TÄYTTÄ kaappia vaatteita, on jossakin oltava niitä ylimääräisiäkin. Tämän hetken saldo on pussillinen roskiin meneviä sukkia/alusvaatteita (asenteella: En mä näitä ikinä tule enää käyttämään, ajalta: aika ennen naiseutta...), pussillinen UFF:n meneviä retkuja ja iiiiso pyykkikorillinen vaatteita jotka päätyvät toivottavasti kirpputorille muiden ostettaviksi. Puhdistaa ihanasti mieltä tämmöinen karsiminen!!