Minulla on huoneessani ja siis omistuksessani kaksi konetta, miniläppäri ja iso historiakone. Isossa on aivan järjettömästi muistitilaa joten säilytän siellä muun muassa kuvia vuosien varrelta. Toissailtana sitten eksyin katselemaan vahoja kuvia etsiessäni postaukseeni Suomen euroviisujen aikaisia kuvia. Eteeni pamahti kuvia jotka herättivät minut tähän päivään.
kevät 2008
Tiedän laihtuneeni jonkin verran parin vuoden sisällä ja tiedän että painoni putosi huolestuttavan nopeasti, tai näin olen kuullut ulkopuolelta. Omasta mielestäni ihmisten reaktiot ovat olleet ylireagointia, vaikka olen tiennyt laihtuneeni. Nyt noita vanhoja kuvia katsoessani minuun iski kiukku, miten kukaan ei ole koskaan huomauttanut minulle hienovaraisesti että tyttö sulla on vähän tota pyöreyttä. Sinäänsä ihanaa että olen saanut ihan rauhassa rakennella itsestäni kuvaa itselleni, koska noihin aikoihin olin ihan suht sinut itseni kanssa. Tiesin lihoneeni yhdessä vaiheessa, mutta osasin ottaa sen rennosti "no sitten vain ostetaan uusia sopivampia, isompia vaatteita"-asenteella. Äitiltä joskus taisin kuulla jonkinlaista huomautusta, että pitäisi vähentää iltasyömistä, mutta siihen ne jäivät.
kevät 2008
Näitä kuvia katsoessa vain tuli mieleen onkohan kaverit (muilla ihmisillä ei niin ole merkitystä) miettineet mun pyöreyttä :D Naurattaa katsoa kuvia kun vartaloni on ollut täysin samanmuotoinen kuin äitini iän tuoma vartalo :D Ihan samoin muhun on suhtauduttu eikä mikään ole muuttunut elämässäni kilojen karistuttua vaikka joskus nuorempana ajattelin koko elämän muuttuvan jos on hoikempi (tms). Ajattelin joskus että elämä on hohdokasta ja saa enemmän huomiota hoikkana. Oikeasti sillä painolla ei ole yhtään mitään merkitystä!
kevät 2010
Ainoa merkitys mulle on hyvällä ololla. Myönnän, tällä hetkellä en noudata hyvä olo-periaatettani koska työskentelen jäätelöiden parissa ja syön sitä herkkua jokaikinen päivä vaikka tiedän olevani maidolle allerginen ja saavani oloni hyvin huonoksi jäätelöllä.
Ihmiset luulevat oikeasti nykyisin että olen laihduttanut eli kuntoillut, ollut syömättä/tarkkaillut syömistäni ja olenpa kuullut arvailuja "Onkohan se alkanut syömään jotain laihdutuspillereitä?" :DD Oikeasti koko show taisi saada alkunsa mun pienestä ihastumisesta ja säätämisestä josta kehkeytyi lopulta seurustelusuhde ;) Aluksi olin perinteinen ihastunut tyttö jonka masu oli aina perhosten valtaama eikä ruoka maittanut. Eli periaatteessa lopetin syömisen, mutta en lainkaan tarkoituksella vaan en vain kyennyt syömään. Tunteiden tasoituttua jatkoin samoilla suuren suurilla ruoka-annoksilla ja tässä 1,5vuoden aikana on tullut syötyä aivan tajuttomasti roskaruokaa. Kuitenkin olen oppinut tuntemaan kuinka hyvältä olo tuntuu syötyäni kevyemmin ja niin kuin elimistöni vaatii.
Ennen seurustelun virallista aloittamista tuleva poikaystävä oli vielä intissä jolloin lähdin lenkille puhelimen kanssa odottaen soittoa illalla. Viihdyin puhelimen kanssa lenkillä hyvin pitkään ja opin jälleen nautinnon jonka olin ehtinyt unohtaa. Samoin kävin taas salilla tämän vuoden alussa, mutta töiden alettua keväällä, koko homma on jäänyt totaalisen ajanpuutteen takia. Tällä hetkellä en harrasta liikuntaa nimeksikään ja syön huonosti joten mun fiiliksen pystyy tosin hyvin lukemaan rivien välistä. Vanhat kuvat kuitenkin herättivät väsymyksestä ja nyt alkaa taas Ninan hyväksi-projekti :)
Yli kymmenen kiloa kevyempänä kuin kaksi vuotta sitten mieli on ollut paljon kevyempi :) Ja olen onnellinen, että muutos tapahtui ilman mitään suurempaa draamaa tai vaivannäköä. Aivan kuin olisin vain kokenut valaistumisen tunteen ;)
Sovitaan tämän sepostuksen opetukseksi, kuuntele oikeasti itseäsi! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti