4. maaliskuuta 2010

Unelma kodista

Eipä mennyt tämäkään päivä ihan nappiin. Eilinen voimattomuus on lähes poissa ja ajattelin aamulla voivani lähteä lenkille kirjastolle. Aamupalaa syödessäni sitten pilasin päivän suunnitelmani; löin polveli pöydän reunaan. Polvesta kuului epämääräinen rusahdus, mutta koko tapahtuma on mulle arkipäivää enkä ajatellut asiaa sen kummemin. Tässä nyt olen kolmisen tuntia ihmetellyt polveani. Se ei anna periksi esimerkiksi kyykistyessä ja pelkkä tuolista nouseminen tai käveleminen on todella kivuliasta.
Hei polvi rakas, minä vain vähän kolautin sinua pöytään! Ei sun siitä kuuluis laittaa tälläistä protestia pystyyn!!! Ei oo reilua!

Tässä paikallaan istuessa (kiitos polvi..) aloin haaveilemaan jälleen täältä äipän ja iskän hellästä huomasta muuttamisesta. Odotan innolla sitä hetkeä kun saan opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta (tälle paikkakunnalle jääminen ei ole listani kärjessä) ja löydän jonkun pienen pienen sopin itselleni. Tietenkin kotoa pois muuttaminen tuo kaikkea ikävääkin mukanaan, mun tapauksessa ehkä enemmän sitä huonoa, kun sosiaalinen luonne olen, mutta näin "vanhana" tuntuu ajoittain hieman luonnottomalta asua kotosalla edelleen. En tiedä kuinka rikki olisin ajan ennen kuin tottuisin yksinäisyyteen mutta tottuminen tulisi aikanaan varmasti.


Mulla ei ole mitään suuria vaatimuksia ekan oman kämpän koosta tai ulkonäöstä. Ainoastaan sijainti esimerkiksi suht lähellä kaikkea toimintaa ja koulua sekä suht alhainen vuokra ovat tärkeitä. Tietenkin jos kämppä sijaitsee aivan keskustan tai koulun lähellä, vuokra on korkeampi, mutta tavoitteenani kämpän sijainin suhteen olisi se ettei tarvitsisi käyttää liikkumiseen mitään pyörää hienompaa kulkuneuvoa. En sitten tiedä vielä onko toiveeni toteutettavissa, mutta jos opiskelupaikka nyt syksyksi lohkeaa niin varmasti asia selviää :)
Kun yksinäni asustelisin niin kämpän koolla ei ole sen kummemmin merkitystä kunhan sieltä löytyisi edes jonkinlainen keittokomero ja pesuhuone/vessa pyykinpesukonepaikalla. Jälkimmäisestäkin voisin ehkä luopua jos taloyhtiöstä löytyisi kunnon pesutupa.

 

Katsotaan sitten kun alan kiertelemään ja katselemaan kämppiä, saan kauhean nirsoilukohtauksen eikä mikään miellytä :D Jos kämpän seinät ovat esimerkiksi räikyvän väriset voi mulla tulla pakki päälle aika pikaisesti. Haluasin kämpässä olevan suht rauhallinen perusilme jota voisi väreillä piristää, mutta ei missään nimessä toisin päin. Perusilme ei saa olla siis mikään kirjava vaan yksityiskohdat :D En varmasti osaisi elellä täysin haaleassa ympäristössä vaan värit vain kuuluvat ympäristööni.
Omassa huoneessani on tällä hetkellä niin kirjavaa ja sekavaa, että täältä ei pysty ottamaan mitään vihjettä omasta sisustusmaustani. Ainoat asiat jotka huoneestani mukaani voisin huolia ovat limenvihreä ja pinkki värit ja Ikean hylly.


Esimerkiksi tasot ovat minusta varsinkin pienessä tilassa parhaimmillaan valkoisina. Olen kyllä hieman epäilevä kuinka pystyisin ylläpitämään tasojen valkoisuutta kun jätän jälkeeni mm. kahvi- ja kynsilakkatahroja. Ehkä siihenkin oppisin :D Tekstiilejä en sotkuisuuteni vuoksi mielelläni suosi valkoisina. Mulla on tällä hetkellä kevään, kesän ja syksyn yli valkoinen päiväpeitto joka joutuu pesuun monta kertaa kuussa kun kaadan sen päälle jotakin tai mussutan suklaata sängyllä..
Toivon hartaasti että sotkuisuuteni vähenisi iän myötä, koska en voi ikinä muuttaa yhteen nykyisen poikaystävän kanssa jos jatkan tällä linjalla :D Ollaan siistiydessä poikaystävän kanssa aivan päinvastaisia: tyttö harjaa hiuksia, sutii kynsilakkaa tasoille, puhaltaa kynttilät steariini lentäen, jättää kaiken jälkeensä ja poika siivoan kaiken perässään/tytön perässä. Sukupuoliroolit siinä mielessä väärinpäin :D Tähän kohtaan voisin sanoa; 'Suutarin lapsella ei ole kenkiä.' viitaten äitini ammattiin.
Tähän on hyvä lopettaa :)

-Ninna

kuvat 1&2
kuvat 3,4,5&6

1 kommentti:

L kirjoitti...

Heippa, tervetuloa blogiini osallistumaan H&M 50 euron lahjakortin arvontaan :)