Pelko

Täällä kirjoittelee räkäyskää köhivä naikkonen ;) Olen hyvin hämmentynyt koska tänään olen lähdössä ajelemaan ekaa kertaa muuttoni jälkeen kotiin päin ja en ole innoissani. Toki vattassa pyörii miljoona perhosta kun odotan näkeväni Jasun ja Jayjayn, mutta kotiin meno ei tuota mitään fiilistä. Oikeastaan ihan pikkasen häivähtää pelko. On omituista mennä kotiin kun olen alkanu jo kahden viikon aikana puhumaan tästä kotinani. Asuntola on minun koti ja perheeni koti on siellä missä isi ja äiti. Pelkään, että alan puhumaan vanhempien kuullen kämpästäni kotinani, koska heidän mielestä tämä on mulle väliaikainen asumus ikään kuin yöpaikka koulun välillä.

Olen onnistunut kahden viikon aikana lähes joka soittelukerta tekemään riidan vanhempieni ja minun välillä. Huomaan etten jaksa enää vanhemmiltani sanelua kuinka asiat tehdään. Raivostun helpolla kun vanhemmat soittavat ja sanovat että pitää siivota ettei poikaystävä saa musta huonoa kuvaa tai että mä olen täällä opiskelemassa eikä mun kuulu olla bestiksiä luokkakavereiden kans. Pahin oli kun porukat käskivät mut kotiin sairastaa ja soittelivat kerran tunnissa "ootko mitaanu kuumeen? juo kuumaa ja lepää! Mut muista siivota!"
Okei musta ollaan huolissaan, ymmärrän ja olen kiitollinen mut ei mulle tartte korottaa ääntä.

Oon jälleen askeleen kauempana lapsuutta ja lähempänä aikuisuutta. Varmasti kaikki tietää sen kasvamisen ja itsenäistymisen tunteen. Näillä fiiliksellä mua pelottaa mennä kotiin missä olen jälleen lapsi. Täällä hoidan asiani suht yksin (pikkuhiljaa enemmän ja enemmän) mutta kotona en pese edes pyykkejäni itse saati nyt huomenna lähde "asioille" Helsinkiin yksin. Äiti aikoo tulla mukaani, mun mielestä kaveriksi äitin mielestä tietenkin tueksi ja aikuiseksi.. Öh!
En tarkoita tällä kaikella sitä että olisin kasvanut hirmu aikuiseksi 2 viikon aikana vaan että pieni kasvu on tapahtunut. Kuitenkinhan se olin juuri minä joka soitti isälle kuumeessa "Mä en jaksa yksin! En ymmärrä tekniikasta mitään ja kaikki on rikki ja mulla on kuumetta! Miks pitää olla yksin?!"

Omituista tämä elämä!