Olen noussut klo 9 todella onnettomien yöunien jälkeen (Miten voi nukkua yksin jos juuri ehti tottua taas olemaan viekus?) ja painanut 7 sivua tekstiä kouluhommiin liittyen. Näpyttelyn välillä oli pidettävä ruokatauko ja käytävä Hops-keskustelussa. Lisäksi totesin tehdäkseni elämäni vielä hieman hankalammaksi, että olen viskannut muistitikkuni koulun käytävälle perjantaina. Eipä siinä mitään muuta hätää (ei edes ne kaikki nolot kuvat mitä siellä oli), mutta kun olisi pitänyt huomenna palauttaa eräs jo nyt myöhässä oleva tehtävä jota en tietenkään ole tallentanut minnekään muualle.
Jotta en kokonaan pirstoudu pieniksi paloiksi pääni räjähtäessä yliliioittelusta ja paniikista käväisin juuri tunnin nopeatempoisen lenkin. Nyt olen suihkunraikas ja hyvin väsynyt, mutta siitä huolimatta on otettava ylläoleva kirja käteen ja tutkittava mukavaa englannin kieltä, tai lähinnä niitä kivoja kuvia. Anatomian tentti lähestyy joten olisi varmastikin hyvä aloittaa opiskelu nyt. Muistitikulla ollutta tehtävää en aio tänään enää tehdä, koska en vaan kykene. Rauhoituin niin ihanteellisesti lenkillä etten halua enää hermostuttaa itseäni.
Minulla oli mukava viikonloppu ja rakastuin jälleen syvemmin kahteen rakkaaseen. Viikonloppu on paras muistutus elämäni ihanuudesta kaikesta tästä huolimatta. Elän, olen hengitän ja rakastan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti