29. syyskuuta 2010

Miten ihminen o aina kipiä?

Viimein minä sain kameraani virtaa, mutta ei parannusta näköjään täällä tapahtunut. Meillä koulussa painaa melko stressaava tehtäväsuma eikä oikein muuhun jää itselläni aikaa kuin tehtäviin.


Eilen käytiin kuitenkin leffassa luokkakavereiden kanssa joten jotakin pientä piristystä tähän arkeen. Olen ollut viime aikoina hieman alakuloinen, mutta eilinen leffa piristi mieltä todella paljon. Nyt mieli on siis hyvä, mutta olen kärsinyt pienestä päänsärystä koko viikon ja se sitten päätti viime yönä pahentua. Nyt pitäisi parhaillaan istua koulussa, mutta enpä vaivautunut tämän järkyttävän päänsäryn takia luennoille. Iltapäiväksi olisi pakko mennä joten toivottavasti tämä helpottaisi lääkkeiden voimalla. Poskionteloitani en mielelläni haluaisi tuntea, koska niiden "tunteminen" ounastelee tulehdusta.. mun nokkaa ei tungeta mitään tikkuja tai suun antibiootteja!!!


Jäädän jälleen, mutta mainitsenpas vime aikoijen muistakin piristeistä. Viime lauantaina Yhellä Jjasmilla oli tuparit (ja R:lla synttärit) joten viihdevaihde taisi olla silloin valittuna. Minä vierailin paikan päällä autolla kun olin vielä aika flunssainen. Olin hiljainen vaikuttaja kun ääni oli hieman heikko. Varmaan kyseisistä pippaloista laitellaa ainakin Jaskan ja minun vaatetuskuvat myöhemmin :) (Jasminm jos haluat niin pistä vaan kuvia mun naamasta. Ei ne mun kameral otetut ollu ainakaan ihan kauhean hirveitä.)


Huomenna torstaina voisin jo suunnata Kouvolaan takaisin kun perjantai kikkailtiin vapaaksi. (ja Mauskilla on privatemökkisynttäribileet lauantaina ;DD) En vain tiedä lähdenkö millä kyydillä. Rakastan kaikkia ketkä ovat minulle tarjonneet kyytejä! Ninna liikuttuu! Huomenna lähtisi siis yksi ja toinen perjantaina (Allu, mä haluisin ehkä iha vähä nähä tämän misterin naaman livenä ;DD Ei kehtoo sanoo sitä ääneen.). Perjantain kyydissä mielyttäisi matkustusseura ja torstaissa kotiin pääsy nopsasti. Kyllä osaa olla hankalaa ;DD Oonkohan mä nyt hieman lääkehöyryissä kun ihmettelen tätä näin syvällisesti blogissani... armoa teille! Minä häivyn pukemaan sukat että edes joskus parantuisin.

Ei kommentteja: