Tuhlari tuhlari tuhlari

Viimein täältä tippuu jotain mun oman kuvan kaltaista materiaalia. Oisko se siis hurraa-huutojen aika? ;) Tänään olen viettänyt toista päivää omissa oloissani ja alan olemaan todella seuran tarpeessa. Eilinen meni ihan kivasti kun luokkakaveri kävi katsomassa Kuorosodan luonani, mutta tämä päivä iski ensin ilolla ja loppujen lopuksi surulla päin näköä. Kuulin, että Rakas ihmisein häipyy puoleksi vuodeksi maasta opiskelijavaihdon merkeissä jo ennen uutta vuotta ja tämä tieto ei ihan hirveesti hivellyt minun hymylihaksiani. On ihmisiä joiden kanssa ei tarvitse asua edes samassa kaupungissa, mutta ystävyys pysyy ja aina tavatessa jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Mutta onko se näin myös silloin kun toinen on puoli vuotta poissa...?

 Päivä on ollut kaunis ja olen yrittänyt ottaa kaiken irti vapaapäivästäni. Mulla on saamaton aika nyt. Pitäisi jälleen hoitaa satamiljonaa asiaa, mutta en aloita yhtäkään. Oon sellainen yksin ollessa todella saamaton tyyppi. Saan aikaiseksi tehdä asioita kun on joku jonka kanssa tai jonka vuoksi niitä tehdä, mutta kun pitää hoitaa hommia omaksi parhaakseni en niitä hoida lainkaan tai hoidan myöhässä.. Hups :D Joku viisas voisi sanoa minun olevan kakara, mutta tottahan se on ;)

Tänään siis skippasin kaikki tehtävät ja syyksi kehitin kauniin sään. Kävin kävelemässä kaupungilla ja nautin kirpeästä mutta aurinkoisesta päivästä. Kotiin tullessa minua odotti aivan älyttömän nätti auringonlasku.

Olen huomannut monia hyviä puolia tässä kämpässäni ja yksi niistä on 7. kerroksessa asuminen tämän auringonlaskun ja maiseman vuoksi. Alempiin kerroksiin aurinko tuskin kurkistaa näin talvella, mutta minulle se tuo valoa aina paistaessaan ja aivan laskemiseensa asti. Aivan ihanaa katsella päivällä tuota maisemaa ja jopa lumisadetta, koska olen niin korkealla.

Viime aikoina olen uhmannut varattomuuttani ja ostanut pari piristettä elämääni. Aiemmin menneellä viikolla ostin itselleni varpaidenlämmittimet eli wannabe-Uggit. Minulla ei olut aiemmin mitään rentoja talvikenkiä joita voisin huoletta käyttää esim koulussa kun ei tarvitse olla aivan niin edustava mutta haluaisi pysyä lämpimänä. Haloselta löysin paksuimmat feikkiuggit ja hieman vaivalloisesti ojensin korttini jotta tililtäni riistettäisiin 45€. Kadun tottakai siinä mielessä, että nyt on entistä huonompi rahatilanne, mutta kyllä nuo olivat maksamisen arvoiset!

Toinen ostokseni viime ajoilta, itse asiassa tältä päivältä on mainoskuvan punainen mekko. Selailin viikonloppuna Cosmopolitania ja tormäsin tuohon mainokseen. Kysäisin poikaystävältäni ohimennen että mitäs tykkää tosta mekosta ja hän yllätyksekseni kannatti sen ostamista. Poika sanoi, että jos alle 10€ saan jotain minun mielestäni kivaa ostettua itselleni, se kannattaa noutaa. Poikasein tietää kuinka tarvitsen edelleenkin hieman hemmottelua itselleni silloin tällöin vaikka olen köyhä opiskelija. Materialisti on aina materialisti vaikka köyhyydessä pyörittelisi!

Btw. Tiesittekö, että köyhyyden raja menee paljon opiskelijoiden kuukausibudjetin yläpuolella? Kyllä kyrpii kun kuussa rahaa elämiseen vuokran ja muiden pakollisten menojen jälkeen on se 150€ ja sillä pitäisi selvitä! Murrururururur!!!