"Mun papalla on iso vartalo ja pieni pää"

Moikka, täällä eräs väsähtänyt opiskelijaharjoittelija. Harjoitteluni on sujunut hyvin, mutta väsymys päivien jälkeen on todella suuri :D Olen päässyt näkemään kaikenlaista, mutta suurin kauhistus/kokemus (hui) oli 23 eskarilaisen jumppatunti. Voi sitä äänen ja liikkeen määrä mikä noista pienistä ihmisistä lähti. Ammattilaisillakin oli heissä pitelemistä ja oikeaa työtä. Itse onneksi vain seurasin oman alani näkökulmasta tilannetta ja hieman jututtelin lapsosia.

Edelleen pidän lapsista, joka johtuu ehkä harkkaohjaajani "sensuurista". En tietenkään pääse jokaiseen tilanteeseen mukaan joten ne vallattomimmat lapsoset jäävät mun kokemuksen ulkopuolelle. Vitsi mikä keino saada nuoria tolle alalle ja vielä tekemään omia lapsia ;) Oikeastihan se ei siis ole tälle asiakkaalle hyväksi, että sinne tulee joku typerys tuijottamaan kaikkia. Olen oppinut valtavasti uutta, koska en tiennyt lasten toiterp:sta mitään aiemmin. Nyt tunnen jo arviointimenetelmiä ja hieman erilaisia harjoituksia mitä teettää motorisia pulmia omaaville lapsille. Jeee! Jatkan iloisella mielellä siis täällä! :)

Luvassa olisi Tallinna-postauksen tynkää josa vain saisin tekstit naputeltua siihen ja ajastukseen kyseisen postauksen. Ollut odottelemassa luonnoksena jo parisen viikkoa :D