Vuorokauden vietin Mikkelin keskussairaalassa tiputuksessa kun kärsin tappavan kipeistä vatsasäryistä. Diagnoosia en nyt pitkin nettiä levittele, mutta voin kertoa että kyllä teki kipeää. Uhkailivat leikkauksella, mutta selvisin antibiooteilla ja suonensisäisillä särkylääkkeillä, tähän asti ainakin. Tänä aamuna klo 5 minut herätettiin verikokeisiin, klo 7 aamupalalle ja klo 7:30 lääkäri kotiutti. Selvisin siis "vähällä" vaikka vaivani oli oikeasti vakava ja kyllä internetin ihmeellinen maailma kertoi että pitkitettynä se on henki pois (tänks äiti tästä tiedosta, se hirveesti helpotti siel sairaalasängyl maatessa). Minulle tehtiin hyvin selväksi, että olin päästänyt kipuni aivan liian pitkälle. Hoitajan sanat menivät suunnillee näin "jos vielä hetken olisit viivytellyt olisit ollut pulassa", äitini sanat "Sulla on oltava aivan tolkuttoman korkea kipukynnys!".
Joo moi, mä oon Ninna jolle aina sattuu ja tapahtuu enkä pelästy keskiverto kipuakaan. Vasta sitten möyritään päivystykseen kun ei olla vuorokauteen kävelty eikä syöty.
Nyt olen viikon (pakko)sairaslomalla ja lääkäri kielsi matkustamassa mieluiten sairasloman aikana. Eipä siinä, huomenna olisi pakko ajella Kouvolaan, jos ei itse niin jonkun on haettava minut täältä. Käy sääliksi miestäki kun raukka ei ole saanu nukuttua kahteen yöhön ja eilisen päivän joutu viettää sairaalassa hysteerisen nuoren neidin kanssa. Itkin kivusta ja toinen koittaa rauhoittaa järkipuhellaan. Aamulla herätin kahdesti kun klo 6:00 mulla oli kauheen tärkeää asiaa sairaalasängyltä käsin ja seiskan jälkeen huhuilin kyytiä pois. Okei mä oon ollu tiputuksessa enkä todellakaan itekää ole nukkunu mut oon niiiiiiin läheisrakas (ja tyhmä) et kannan huolta toisen hyvinvoinnista kun raukka ei pysy hereillä. Noh tunne lienee molemminpuolinen kun aamulla kuulin kuinka miekkonen sanoi muka salaa "en mä eilen saanu syötyä ku mietin miten sä selviit siel sairaalas yksin". Porukat oli hakemassa mua kotiinkotiin ettei miekkosen tarttis huolehtia, mutta en mä tässä kunnossa jaksa matkustaa..
Tälläinen sairaskertomus tänään. Opetus: Kuuntele oikeasti elimistöäsi ja ihan tosi mene rohkeasti päivystykseen jos epäilyttää yhtään!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti