12. tammikuuta 2011

Luvanneet on rakastaa he täällä toinen toistaan vaikka polku pimeyteen joskus kuljettaa...

Kuinka hektistä elämä onkaan kun sitä täyttää koulu.. Päivät vilisee minuutin pituisina ohitse enkä ehdi tekemään mitään.  Kun kaikki pakolliset hommat on pikaisesti hoidettu kello näyttääkin kymmeltä ja voi alkaa kiroamaan kuinka taas jäi moni asia tekemättä.



Huh huh! Juoksenpa petiin seuraavaksi. Aamulla juostaan sitten kouluun. Jospa sitä tänä iltana laittaisi myös kelloradion herättämään kun kännykkäni toimii univelkojeni perusteella eli sammuu itsestään noin 2 kertaa viikossa vaikka akku olisi illalla ollut täysi (=juuri illalla ladattu). Kyllä akku kestää sitten kun olen koulussa tai muuten en tarvitsisi puhelinta.. Ei se mitään pieni Nokian ihme. (otsikko viittaa tähän samaiseen ihmeeseen --silti vielä loistaa usko tiehen yhteiseen)

Ei kommentteja: