21. maaliskuuta 2012

Tuu mats enershii!

Hihii, moi höpönassukat! I'm on fire! Tänään on siis kiva päivä, pienistä surevan sekä iloitsevan tytön elämässä.
Päivän suunnitelma oli normaalia harjoittelupäivää rennompi kun pääsimme joukolla pukeutumaan koulumme paitaan, leikkimään käveleviä mainostauluja. Yhdessä fysioterapeuttien ja rakkennusinsinöörin kanssa teimme yheistyönä kartoutusta. Olen tänään niin hyvällä tuulella, ettei varmasti poikaystävä Ruotsin maalla uskokaan. Raukka-poika luulee, että itken hänen peräänsä koko viikon. Pah totuus on kuvienlainen! ;)


Hyvää mieltä on aiheuttanut kiva kartoitustiimi. Rento läppä lenteli koko reissun ajan ja mistään muusta en taidakaan tulla enempää iloiseksi! Naureskelin kotiin tullessani, että jos oikein ikävää yksin kämpillä tulee voisinkin juosta pimpottaa alakerran naapurini ovea. Huomasin nimittäin, että yksitämän päivän ryhmäläisistäni asuu tarkalleen allani :D Onnistun ihmeellisesti tutustumaan näihin naapureihini oudoissa yhteyksissä, en minä muita oikein suosi. Se olisi paremmin vähän niin kuin pyykkitupaan "Morjes! Kukas oot, tuuppa kahville!".
Päiväkin on ollut niin hirmuisen kaunis ettei edes pahinkaan mörkö voi olla hymyilemättä!!


Tässä välissä postaukseni kirjoittaminen keskeytyi kun kaverini laittoi fb:ssa viestin "Vieläkö hän on kiukkunen ja tyytymätön ja hermostunut ja väsynyt ja nälkäinen ja odottava ja ja ja...?". Minäkö? Hahaa! Semmonen vinku-Iita tää typykkä, että kaveritki jo kysyy suoraa että mikäs se tänään vingututtaa! Pitäskö tätä alkaa työstää parempaan kohti? Ei! ;) Tänään olen sentään yltiöiloinen!

Nyt kun viimeiset päivät alkavat jo näkyä tässä pienessä kopperossani, alan kummallisesti taas tykkäämään tästä. On täällä sentään minulle rakkaita juttuja, jotka onneksi saan mukaani muutossa. En ole tainut kertaakaan täällä avata oveani, koska näkemistä tässä kopissa ei ole. Neliöitä se 20 kipaletta, jotka täyttyvätkin tehokkaasti kaikella pienellä sälällä, isompaa ei mahdu.


Yllä pientä kurkistusta kolooni. On täällä ihan kiva olla yksikseen, mutta kavereiden kanssa ei pahemmin voi aikaa viettää tilojen ollessa niin minimaaliset. Olen kyllä todella tyytyväinen, että sain yksiön heti suoraan jotta opin täysin omatoimista asumista. Ei minusta olisi ollut menemään minkäänlaiseen soluun suoraan vanhempien luota. Olen edelleenkin niin laiska siivoamaan, että siinä olisi mennyt kämppikseltä hermot alta aikayksikön. Nyt olen sentään oppinut hieman siistimmäksi ja ennen kaikkea vastuullisemmaksi asujaksi. Uskallankin siksi muuttaa kaverin kanssa yhteiseen kahden naisen soluun. Uuteen asuntoon ehdottomasti lähtee mukaan verhot, tyynyt sekä Ikean Expedit hyllykkö <3 Rakastan noita kaikkia koko sydämestäni (sängyn lisänä<3)!!

Nyt karkaa peppu tuolilta kun jalat käyvät levottomiksi! Ehkäpä menen purkamaan energioitani tiskivuoreen ja koulutöihin, jihaa! :D
C U!!!

Ei kommentteja: