... Mä tarviin monta ja niin pirun pitkään siis ravista rajusti älä huoli mistään!
Mun lupaukseni pitää mä en lähe livistään. Anna mulle kyytii sun kivisellä tiellä.Keinuta nyt, älä lopeta vielä!
- Jukka Poika
Mietin tässä yöpässä aamukahvilla istuessani, että tämä aika elämästäni on jälleen taas sitä "elämän parasta aikaa". Saan nyt ottaa rennosti aamujen kanssa ja oikeesti pitää huolta vain omasta kropastani. Ei tää kyllä silti ihan kevyttä elämää ole kun stressaa työttömyydestä ja tästä perhanan kämpästä, koska mähän olen aina kotona, kodin pitäs olla vimpan päälle aina. Minulla on aikaa siivota ja laittaa kotia, mutta en tahdo. Mieluummin haen neljä tuntia päivässä jotain työtä tai hoitelen muutoin asioita ja juoksen siellä jumpalla ;) Eilenkin vasen haba oli niin kireellä, että lyhyt aikainen käden koukistus jumitti käden koukkoasentoon ja suoristaminen sattui. Kodin laittelu ei ole ihan lempparipuuhaa kunlihakset huutaa hoosiannaa ;)
Liikunnoista sen verran että eilen oli "lepopäivä" eli kävin vain syvävenyttelyssä aamusella. Kävin keskiviikkona ekaa kertaa tänä vuonna pumpissa eli sarja oli muuttunut, jolloin kipuilu on taattu. Onneksi ihan ekat pumppitunnit on kuitenkin jo takana eikä tarvitse nyt kärsiä sitä kaameaa kipua kuin silloin ihan ensimmäisen tunnin jälkeen. Muistan kuinka maraskuussa aloittelin jumpassa juoksua ja pumpin jälkeen piti ottaa uunista lasagne. En kyennyt kyykistymään puoleen väliin vaan päivän asento oli vain suorin jaloin tai kokonaan kyykyssä, eli reisilihasten lepoasennot. Töissä en uskaltanut istua lyhyen tauon ajaksi vaan kirjasin koneelle seisten, koska pelkäsin etten pääse ylös tuolista :D
En muistanut viime postauksessa sanoa,että jos joku siellä tahtoo kyyläillä elämääni enemmän kuin mitä olen ketonut blogissa niin Instagramista minut löytyy nimellä ninnaplay. Siellä tämän hetkinen suurin trendini on Marimekon sukkikset ja viime vuoden puolelt suurin juttu oli baari-illan aikana murtamani jalka(pöytä). Elin viime syyskuun pinkin kipsin kanssa ja itkin vuolaasti ihmisten kettuiluille kun makasin sohvalla kykenemättä tekemään mitään liikunnallista. Murtuman paranteluajan sohvalla makuu varmastikin antoi sen viimeisen potkun liikuntainnostukselleni. Suoraan sanottuna perse levisi sen reilun kuukauden aikana, mitä piti kipsin kanssa könkätä. Ensin kärsin oikean kipsin kanssa ja 3 vko:n jälkeen sain kipsikengän jalkaani, jonka sain itse pois suihkun ajaksi. Heti kun jalka alkoi antamaan vähänkin periksi liikkumista, hain salikortin. Kuntoni siis tuolloin oli tosi surkea ja tasapainoa mulla ei ollut ollenkaan murtuman takia. Seisoessani murtuneella oikealla jalalla kaaduin välittömästi, koska jalkapöydän lihakset olivat surkastuneet eivätkä pitäneet minua enää pystyssä. Nykyisin jalka vaivaa vain bodybalancessa, mutta joka kerta helpottuu.
Höpöhöphöpö! Ei mulla ollut mitään asiaa, mutta tahdoin vain jakaa kaksi ihanaa biisiä ja Instagram-tilini ;)
Nyt ihanaan auringonpaisteeseen!
Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
niin minä sinua vaan!
Vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
minä sinua vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti