Kadonnut nainen?

Moimoimoimoimoi! Minä olen olemassa edelleen, vaikka hyvin hiljaisena. Olen vuoden päivät mietinyt mitä tehdä tämän blogin kanssa. Olen alusta asti kirjoittanut näitä räpellyksiäni itseäni varten,jotta voin palata myöhemmin niihin fiiliksiin lukiessani omaa blogiani. Eilen luin koko viime vuoden postaukset eikä niitä valitettavasti ollut montaa. Harmittaa, koska on monia monia asioita joita tahtoisin voida muistella tekstieni kautta. Enivei, olen olemassa ja nyt tahdon kertoa omia tämän hetken fiiliksiäni. Ehkä siellä myös joku lukaisee kuulumiseni samalla :)

Heitin kuvitukseksi Mammojen riemuloma Tallinnassa -kuvia joulun alta. Otettiin äitini ja anoppikokelaani kanssa pieni piristys ja joulutunnelman etsintä loma. Matkasimme 22.12. Tallinnaan ja yövyimme hotlassa ennen jouluntohinoita kotosalla. Ei tarvinnut paljon tohista kun saavuimme koteihimme (minä kotikotiin) 23.12. klo 24, joten niin sanotusti hyppäsimme tohotuksen yli suoraan aattoon. Tekniikka toimi ja aattokin sujui hyvin. Vietimme joulua ensimmäistä kertaa yhdistäen kaksi perhettä. Jayjayn vanhemmat tulivat meille jouluaaton viettoon ja me vierailimme heidän ruokapöydässä joulupäivänä. Joulu oli siis onnellinen kun kerrankin sai pötkötellä oman rakkaan kainalossa koko aaton vanhusten hölistessä ympärillä. 

Sää hieman laski tuota joulutunnelmaa niin Tallinnassa kuin kotonakin. Vettä sataa tauotta ja koko ajan on pimeää. Tänään piti tulla talvi tänne eteläänkin, mutta vettä tuolla ulkona jälleen roiskuu ikkunapelteihin. Tämä musta talvi on  ollut erityisen vaikea minulle elämäntilanteeni takia.
Minä siis valmsituin 25.10.2013 toimintaterapeutiksi ja nyt "olen aikuinen" ;) Työskentelin kesätyöpaikassani sijaisena viime vuoden toukokuusta jouluun asti. Kuitenkin virallisesti olen ollut valmsitumisestani lähtien työtön työnhakija, koska työsopimukseni ovat olleet lyhyitä. Fiilikset on aika "vaikeat", koska olen todella onnellinen elämästäni toisaalta ja toisaalta ahdistunut tästä huonosta työtilanteesta. Kotimme on ihana ja viihdyn kotikaupungissani! Yhteiselomme Jayjayn kanssa on sujunut alusta asti hyvin. Näin asuminen on molemmista tuntunut koko ajan täysin luonnolliselle. Olemme harjoitelleet yhdessä oloa ja toistemme tuntemista jo niin pirun kauan, että yhteenmuuttaminen ei tuonut mitään yllätyksiä. Jayjay käy töissä ja minä treenaan. Siinä meidän tämän hetken elämä! ;) Toki haen koko ajan töitä ja olen yhteydessä hurjaan määrään ihmisiä, jotta saisin täältä kontakteja joiden kautta voisin työllistyä.

Koska en käy töissä, minulla on paljon aikaa. Olen tehokäyttänyt aikaani siis kuntokeskukselle. Olen siis pyrkinyt täyttämään päiväni yhdella kehonhuoltotunnilla ja yhdellä rääkkitunnilla. Vakkareina on nyt pyörinyt bodybalance, syvävenyttely, bodypump ja muokkaus. Entinen tanssityttö on innostunut siis hieman erilaisesta liikunnasta. Pari vuotta sitten kävin ensimmäistä kertaa pumpissa ja koin ihanaa onnistumisen tunnetta, mutta ei minusta ollut aloittamaan sitä harrastuksena. En ole koskaan intoutunut nostamaan painoja tai kehittymään lihaskunnossa, mutta vuosi sitten sain kummallisen innostuksen. Kaikki alkoi tuolloin kiinnittämällä huomiota ruokailuun ja viikko sen jälkeen aloin kaipaamaan lihaksia ja peruskestävyyttä.

Tuolloin pohdin, miten pystyisin sovittamaan ruokarytmin ja liikunnan yhteen. Kesällä kävin työkaverin kanssa suoraan työpäivän jälkeen salilla tai vaihtoehtoisesti yksinäni ennen aamuvuoroa. Tuolloin söin noin kello 14 töissä jotain pientä kuten puolikkaan proteiinipatukan (en mitenkään kykene syömään kokonaista kerralla!!) kahvin ja hedelmän kera tai aamulla aamupalan 8 pintaan ja lähdin salille yhdeksältä. Välillä päädyin kuitenkin hätäratkaisuun iltapäivällä juomaan hätäisesti protskujuoman ennen salia, mikä ei todellakaan ollut hyvä ratkaisu. Nyt kun en ole töissä, voin täysin vapaasti ajoittaa elämäni treenien mukaan eli syödä niiden mukaisesti. Syön kuitenkin täysin normaalisti enkä ole muuttanut mitään tapoja. Toki herkkujen pyrin syömään vähäisesti, mutta joka päivä tulee jotain pientä syötyä. Olen hyvin nälkäinen tällä liikuntatahdilla, joten rahkaa, marjoja, hedelmiä, proteiinipatukoita ja ruisleipää kuluu.

Tarkoituksenani ei siis missään tapauksessa ole ollut laihtua eikä kiloja todellakaan ole tippunut. Kroppa toki on muuttunut, mutta ei niin suuresti että kaikki näkisivät muutoksen. Läheisimmille ihmisille saattanee näkyä "terävä pylly" niin kuin itse tuntemusta kuvailen. Pylly on noussut ylös ja tästä en taho luopua. Intoilen hassuista pikku jutuista joista itse huomaan tehneeni töitä itseäni varten. Hyvä olla vaikkakin olen aina vain super jumissa! :D Edelleen keskivartalon ja käsien lihakset ovat aivan liian heikot. Otan kaiken irti nyt kun olen työttömänä ja aikaa riittää! Oma mielenterveys kiittää kun ei tarvitse keksiä mitään tekemistä kun kuntokeskuksen jumppaohjelma kertoo päivän ohjelman.

Mitähän muuta kertoilisin? Hmm.. Hiusmuotini on muuttunut kahteen kertaan tässä tauon aikana. Ensin mentiin raidoilla ja nyt vaaleamman ruskealla hieman lyhyemmällä lookilla.

Tästä elämäni vaiheesta haluan jälkikäteen muistaa liikunnan ilon, jota en uskonut löytäväni. Viihdyn nyt todella hyvin jumppatunneilla enkä stressaa niinkään katsovatko muut minua naureskellen kun en osaa/jaksa. Olen ylpeä siitä mihin oma kroppani nykyisin pystyy! Jaan tätä hyvää fiilistä kannustamalla kaveriani samoissa puuhissa, mutta isommassa mittakaavassa. Elämäni on siis nyt aikalailla erilaista kuin vuosi sitten. En enää omista opiskelijakorttia eli nyt maksetaan täysiä hintoja useammissa paikoissa, mitä nyt osassa saa vielä työttömyysalen. Olen työtön ja sitä on tosi vaikeaa sisäistää. Olen päättänyt etten ole kauan tässä tilanteessa, mutta se nyt ei toki oli pelkästään minusta kiinni :D Nyt vain työnhakua jatkamaan ja kohti uusia tuulia! :)