17. tammikuuta 2013

Unelma toteutuu?

Taidan rakastaa kuva-arvoituksia, koska nyt pukkaa jälleen yhtä. Edellisessä postauksessa tuumin, että minulla taitaa olla kaikki hyvin. En ole tyytymätön, ainakaan kokoaikaisesti. Minulla on ihana poikaystävä, jonka kanssa tulevaisuus vaikuttaa ihan kivalle. Minulla on monenmoisia ystäviä, joiden monenmoiset tavat tukea ja tsempata vie minua eteenpäin psyykkisesti. Vaikka on pieniä murheita niin ei ne ole riittävän vallitsevia ettei voisi hymyillä aamulla herätessä. Toissapäivänä sain ensin viestin, joka antoi osviittaa mitä voisi ehkä myöhemmin tulla esille. Myöhemmin sain puhelun, josta selvisi jotakin, jonka vuoksi olen pari päivä vuodattanut kyyneliä kotona, porukoilla, autossa ja ihan joka puolella. Kyyneliä onnesta! 

Nyt sitä kuva-arvoitusta (plus minut nyt itkemään saavan biisin sanoja):


Kaipaatko jonnekkin,
Jonnekkin missä joku odottaa.
Säästätkö sun rakkautta,
Että voisit joskus rakastaa.

Entä jos tärkeimmät asiat tapahtuu tällä hetkellä.
Kauneimmat kukat kukkivat juuri nyt liian lähellä.
Entä jos kaikki se mitä etsit on sun edessä.
Entä jos onnesi on nyt ja tässä valmiina.



Etsitkö jotakin,
Jonka löysit jo aiemmin.
Entä jos aarteesi
Loistaa muille kultaa kirkkaammin.

Entä jos tärkeimmät asiat tapahtuu tällä hetkellä.
Kauneimmat kukat kukkivat juuri nyt liian lähellä.
Entä jos kaikki se mitä etsit on sun edessä.
Entä jos onnesi on nyt ja tässä valmiina.

Kellot mittaavat tunteja.
Eiliset odottavat huomistaan.
Siinä välissä ohikiitävässä.
On elämässä vain nyt ja tässä.


Tärkeimmät asiat tapahtuvat juuri nyt! Odotan tulevaa, mutta nautin tästä hetkestä kun voin katsella asuntoja.. yhdessä poikaystävän kanssa, yhteisestä unelmasta. Nyt voin tämän paljastaa täälläkin, koska en ole asiasta vielä Jasulle kertonut ja näen hänet tunnin kuluttua eikä hän varmasti käy ennen sitä blogissa ;) Etsimme siis poikaystäväni kanssa ensimmäistä yhteistä asuntoa, 4,5 vuoden seurustelun jälkeen! Koulumme alkavat olla sen verran finaalissa (pojalla jo ohi), että nyt on aika muutolle. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan raahaamme tavaroitamme molempien toivomaan kaupunkiin kevään aikana. En osaa olla tämän iloisempi! Hypin maanataina riemusta ja niin kuin aiemmin mainitsin, itken vähän väliä onnesta! :)
Unelmani taitaa toteutua! Tiedän, että monen mielestä tämä varmasti kuulostaa hassulle, mutta me olemme odottaneet 4 vuotta eri paikkakunnilla epävarmuudessa mitä tästä kaikesta tulee. Nyt olemme jo hyvin lähellä maaliviivaa, eli yhteistä! Mmmmmm! Onni!

Nyt lähden meikkaaman ja pukemaan jotta pääsen kertomaan ilouutisen Jasminillekin!

Ei kommentteja: