Heipsan! Täällä koetetaan selvitä harjoittelusta, jälleen kerran. Stressi on niin maksimaalinen ettei meinaa millään edes ymmärtää tilannetta. Mitään kivaa ei ehdi tekemään ei arkena eikä viikonloppusinkaan.
Kaiholla katson kesän kuvia joissa näytän niiiin fressiltä ja rentoutuneelta, vaikka silloinkin oli tuskaa töiden kanssa. Koskaan ei vissiin oikeasti ole hyvin! :D
Ylläoleva pömpelö on kesä-Nina, mutta kuvaa ihan hyvin mun eilistä lookia, nyt on vain mustemmat silmäpussit.
Harjoittelua jäljellä 2 viikkoa, takana 6! Uuuuuh! Pakko myöntää, että mielenterveyskuntoutus on kuntouttajallekin todella rankka paikka! Tämä kuntoutusalan tuleva ammattilainen on aika uupunut! On hassua kuinka oikeasti itsessään huomaa sen ammattiin kasvamisen. Pikkuhiljaa vaan huomaa, että piru vie minähän osaankin jotakin. Tekee oikeita havaintoja ja saa niistä kehuja ohjaajalta tai saa kirjoitettua ihan hyvältä näyttävän lausunnon. Jei!
Rankkaa tämä opiskelu on, mutta itselleen mieluisan ammatin eteen kuuluukin joutua vähän tekemään töitä! (vähän on suhteellista..)
Eilen väänsin itkua täydestä uupumuksesta. Poikaystävä määräsi illaksi lepoa ja tänään olikin jo parempi päivä. Pääsin jutustelemaan lähestulkoon koko päivän englantia irlantilaisen vaihto-opiskelijan kanssa. Sama ala, eri maa, vitsi kuinka rikasta keskustelua voi saada jopa minun englannillani!!! Hyvä mieli stressistä huolimatta!!
Seuraavana luvassa kuva-arvoitus:
Mmmmmiiiiikä se on? Valotolppia? Katua? Valkoisia rakennuksia?
Jännän näköistä kasvillisuutta, vettä?
Lisää vettä? Rantatuoleja? Hienoa hiekkaa?
Uima-allas ja lisää aurinkotuoleja?
Vastaus; tärkeinpänä sanat 'all inclusive' ja 'Tunisia'. Jätän kolkon depressiivisen Suomen oman onnensa nojaan viikoksi. (EDIT// päivämäärät yms. poistettu näkyvistä)
Nyt varmaan selkenee se miksi mulla on aivan kaamea stressi? Kaikki tehtävät tulee olla valmiit ennen irtiottoa! Mutta "helppoja hommia" niin kuin eräs ystävämme sanoi! Hih hei!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti