13. helmikuuta 2012

Kylläpä kenottaa

Kiitoksena harvinaisista kommenteista pyrin nyt ryhdistäytymään ja oikeasti höpötteleemäänkin. Pidän hirmuisesti tästä naputtelusta, mutta rehellisesti sanottuna olen laiskistunut. Nyt en jaksa tehdä ruokaa joten nappasin keittiöstä eilisen matkaeväs karkkipussin jämät tietsikan vierelle ja mussutan ne. Käytän sokerihuippuni teihin! ;)



Takana ensimmäinen harkkapäivä ja mieli hyvänä. Katsellaahan kuinka terapeuttista toimintaa tämä tyty keksii asiakkaille harjoittelun aikana. Tänään keskityin näyttämään typerältä seisoskellessani milloin missäkin nurkassa tarkkailemassa.
(Huomioikaa aivan ihanat pinkit sukat kuvista!!)
Päivistysteni väheneminen muuten johtuu siitä etten ole vielkään oppinut "uuden" pokkarikamerani tavoille. En osaa laittaa mitään asetuksia niin että saisin salamalla sopivalta etäisyydeltä ok tasoisen kuvan saati sitten tarkentaa itselaukaisimella oikeaan kohtaan ilman salamaa. Kun katselee näitä kuvia, tekee mieli kaivaa vanha kunnon järkkärini kaapista ja antaa sille vielä mahdollisuus.


Voe apua! Nyt alkoi lyömään täysin tyhjää.
Asustus on täysin työpainotteinen jolloin se on tylsä sekä mitäänsanomaton, mutta onpahan viihtyisä. Rinnassa komeilee itse tuunattu nimineula. Tuon neulan alkuperäinen käyttötarkoitus taitaa olla jonkun näköinen heijastaminen, mutta oman virallisen nimineulani hävittäminen antoi minulle mahdollisuuden olla luova. Alkuperäisessä ja virallisessa nimineulassa luki minun koko nimeni, mutta ajoittain/paikoittain en pidä ajatuksesta että jokainen kykenee jäljittämään minut niin helposti. Heijastinnimineulassani lukee vain nimike ja etunimi. Olo on kummasti vapautuneempi!

Tervetuloa Saariston kasvatti pienen ja hillityn blogimme pariin! ;)

Ei kommentteja: