4. huhtikuuta 2014

Iloinen veronmaksaja paikalla

Ahkera työläinen täällä! Kuulumiset näin kuukauden työn teon jälkeen ovat oikeasti hyvät! Vakityö omalta alalta on näinä aikoina rikkaus ja olen onnellinen sen saatuani. Saan aika pitkälti itse sanella mitä työnkuvani käsittää ja tätä työnkuvan selkiyttämistä on työstetty nyt kuukauden päivät. Työyhteisö on ottanut minut vastaan yllättävänkin hienosti, vaikkakin olen ihan uusi tyyppi jo ammattini kannalta noilla mestoilla. Tästä ajasta tahdon muistavani ikuisesti tämän onnellisuuden olon, joka valtaa kehon kun tietää palkan tulvan joka kuukausi ja töiden olevan periaatteessa pysyvää. Ikinähän ei tiedä koska rahapula iskee työnantajalle ja työntekijä saa häipyä, mutta olen onnellinen saatuani sen kaikkein pysyvimmän työsuhteen näissä olosuhteissa eli toistaiseksi voimassa olevan.

Työmatkaan päivässä yhteensä puolitoista tuntia ja aamutuimaan tarvitsen paljon niin sisäisiä kuin ulkoisia motivaattoreita jaksaakseni ajaa töihin. Aamujeni pelastus on ollu Suomipopin Aamulypsy, jonka avulla saan anuruhermonikin hereille. Jos ei naurata niin aivosolut herää kummastellakseen ettäs mitäs hittoa nyt puhutaan, menee yli hilseen ;) Suomipopin ansiosta kuuntelen työmatkoilla lähes pelkästään suomenkielistä musiikkia, koska vasta kotimatkalla alan ränkkäilemään radiota muille asemille. Nrj ei iske enää (vai vain tällä hetkellä?) ei sitten ollenkaan, mutta muilta kanavilta olen yhden mahti bändin metsästänyt ja nyt koukuttaa:

   

Ihan älyttömän ihanaa hyväntuulista musiikkia ja ihan söpöset pojutsut! ;) (tässä vaiheessa oli pakko tsekata pojutsujen iät wikipediasta.. laulaja 21.. Missä vaiheessa musta tuli niin vanha että kaikki uudet laulajat/bändit/yms on mua nuorempia??)

Nyt valmistumiseni jälkeen ikä on alkanut painaa; En jaksa valvoa enkä bailata, tahdon nukkua hyvin paljon, parasta mitä perjantaina tiedän on nukkuminen tai vähintäänkin makuuasennossa oleminen, toisiksi parasta on ettei J mene seuraavana päivä töihin eikä täten ole 14 tuntia kotoa pois (kiitos ylityöt), haluan hiljaisuutta, näytän ilmeisesti terapeutilta koska töissä asiakkaat tunnistaa mut jo ennen esittelyä terapeutiksi (vad?) ja olen tosissani ottamassa asuntolainaa sekä ostamassa kolmion. Minne katosi söpö pikku Ninna?

Musiikista vielä, koska sillä saralla tunnen itseni ajoittain teiniksi:
Muutoin ulkomaalaisista musisoinneista iskee tottakai noi mitkä on joskus ollut kova sana omassa spotifyssa ja nyt jäänyt vähemmälle luukutukselle. Alla niitä nyt just parhaimpia löytöjä, joista itseasiassa kaikki on semmosia joiden olemassa olon muistin tänään autossa ajatellessani taas jotain lennokasta. Mietin ensin mikä oli se yks bändi, jossa oli joskus sata (10?) vuotta sitten musta tosi söde poika laulaas, pitkän mietinnän jälkeen muistin että nimi alkoi "bodies"-sanalla. Tästä siirryin pohtimaan mikäpä oli sen "bodies"-bändin "partatyypin uudemman bändin nimi". Kotona "bodies"-bändille muistin lopun, Bodies without organs ja sitä kautta löysin sen toisen mysteeribändin eli: Gravitonas


Ja toi poika... öh aika limanen? Voi teini Ninna...

Semmosta tänään tai oikeastaan joka päivä. Ainiin en musitanut sanoa yhtä tärkeintä asiaa uudesta työpaikastani: työpaikkani toimintamalliin kuuluu tarjota kaksikielinen palvelu/kuntoutus. Niiih, että silleesti... Det var det! Jiin sanoin "Lopeta se ruotsin puhuminen ja nuku!" 

Ei kommentteja: