Stressipeppu

Moikkuli moi!

Viime päivät ovat menneet hyvin hyvin alakuloisissa fiiliksissä. Opinnäytetyömme on nyt lykätty riittävän lähelle viime hetken paniikkia, ja tämmöinen stressiherkkä tyttönen on saanut lievän muodon burnoutista. Turhaan erittelen, miltä musta tuntuu, jätetään se sinne kouluun kun joka tapauksessa joka välissä tulee kertoa tuntemuksensa.Kaikki varmasti ymmärtää, ettei stressi ole hyvä tunne.

Eilinen näytti kuvien kaltaiselta, muistiinpanoja lähteistä, meikitöntä nassua, haaremipökää ja tietokantoja, hirrrrveen hauskaa! Tietokannat ja lähteiden etsintä muutenkin on suoraan Helvetistä! Mielessäni vallitsee täysi kaaos kun muistaa nähneensä jonkun aiheeseen liittyvän sivun joskus jossain muttei löydä listoistaan sitä tiettyä.

Opparin tekeminen on todella tylsää ja typerää! En mä voi näyttää mitä osaan kun en osaa mitään! Heijjaa ja hellät tunteet!

Oman mielen tasapainoni vuoksi karkasin eilen Lappeen kolostani vanhempieni katon alle. En jaksa nyt stressata mitä söisi ja onko kaapissa kaikki tarvittava. Kun voimat loppuu, ainoa joihin (tahdon) voi(da) luottaa on vanhemmat. Toki nykyisin heilläkin on omat menonsa ja elämänsä, joihin minä en enää kuulu, mutta kyllä täällä on aina huone mulle vapaana ja tilaa mun itkuille. Onnekseni!!! Mihinhän sitä joutuisi ilman, että voisi soittaa jollekkin "tuun nyt sinne kun pää hajoaa"?

Mulle ei siis rehellisesti nyt vaan kuulu mainiota. Lapsuuden kaveri sattui äsken kysymään facebookissa parin vuoden jälkeen mitäpä minulle kuuluu. Arvaatkaa mietinkö kauan mitä vastaan. Ei voi pamauttaa kaikkia murheitaan, mutta valehtelu "mulla kuuluu hyvää", tuntuu tekopyhältä.
On mullaki ongelmani! :D

Kohta maalaan naamani ja suuntaan kauppakeskus Veturiin! Waaaau! :D Jospa poikaystävänkin näkeminen piristäisi! Jos se höhlä vaan tulis jo! :)

Toivottavasti teidn syksy ei ole näin rankka! <3 p="p">