En odota yllätystä, en pidätä hengitystä..

... mutta ajattelin vähän hihkua, iloita ja paeta.

(kuvitusta piti tulla, mutta en osannutkaan siirtää kännykästä kuvia..)
Harjoittelu on melkein ohi, lukuunottamatta muutamaa tuntia. Olen oppinut hirveästi tällä harjoittelujaksolla ja olen iloinen, että saimme irlantilaisen vaihtaritytön seuraksemme, koska hänestä on ollut ihanaa seuraa ja piristystä harmaisiin päiviin. Tänään on hyvä mieli, vaikka vähän ketuttaa pikku jutut. Harjoittelu on ollut ras-kas, mutta se on nyt takana. Mikä fiilis kun vihdoin voi sanoa suorittaneensa ensimmäisen 8 viikon pituisen harjoittelun. Edessä enää 2 ja sitten olen aikalailla valmis. Voi että!

Mun tekee kauheasti mieli kirjoitella, mutta oikeastaan ei ole mitään mistä kirjottelisi. Arki rullailee painollaan, mitä nyt tällä viikolla on nopeuttajana ollut uusia leluja kun kotiini eksyi ensin Samsung Tab ja toisena Nokia Lumia. Lelujen parissa illat lentää kuin siivillä enkä muista pakkailla, siivoilla tai tehdä harjoittelutehtäviä. Damn!

Huomenna siivilleen minut ottaa iso kone ja lähden...

Niin, reissuun! Olo on todella seesteinen, vaikka mahassa pyörii jännityspallo. Olen niin loman tarpeessa! Matkalaukku on onneksi jo valmiina nousuun, niin kuin minäkin. Ainoa hidastava tekijä on pakkaamattomat käsimatkatavarat. En tiedä ollenkaan mitä tarvitsen! Voih.. en vain malta odottaa!

Tiskit tiskattavaksi ja suihkun kautta petiin. 

Rakkaudella: Ninna

(Ihanan) huonoa huumoria

Tiedätkö sen tunteen kun sinua naurattaa ihan kauheesti ja kukaan ei ymmärrä mille naurat? Mulla on ihan kauhean huono huumorintaju, joka on suora ennakkoperintö isältäni. Isäni on onnekis jopa minua pahempi! On täysin normaalia, että isäni linkittää jotakin ihan kauheata sontaa minulle facebookissa ja hetken kuluttua tajuan nauravani kippurassa. Poikaystävällä on ollut aikamoinen matka meidän syvimpään olemukseen! ;) Oikeasti tulee välillä naurettua pelkästään sille, kuinka tyhmille jutuille itse nauran. Ihan ihmeelliset jutut saa hysterian aikaan, eikä tarvitse edes olla väsynyt ja levoton ;D

Tämän päivän kikatukset sai aikaan kuitenkin väsymys. Aloitin mukamas tekemään harjoittelutehtäviä, mutta eipä varmasti kannata tässä mielentilassa. Nauran silmät vetisinä kaverin saamille iskuyrityksille, iskijänä neljäkymppinen fyssari. Kaveri arvosti minunn Robin imitaatiota, "Sä oot sen sy-sy-sydämen pu-pu-puuttuva palanen! _tyypin nimi_ tietää nyt mistä Robbari laulaa!". Robin saa mussa muutenkin hysteriaa aikaiseksi; niin söppänä ja hitto kuinka hienot biisiensanat! Tän hetken ehdoton lemppari on Robinin Biologiaa. 

Koska Robinin Biologiaa-biisiä ei löydy Youtubesta niin varmasti arvostatte, että kirjoitan sanat juuri nyt juuri tähän ;) Vaaaar såååå goooood!

Koko luokka lomaa odottaa, että kaikkee hauskaa tehdä saa, sitä mitä sattuu huvittaa.

Kunpa arkipäivät häviäis, ainoastaan viikonloput jäis, kunpa pelkkää kivaa olla vois vaan.

Me kaikki joskus niin kai toivotaan!

Biologiaa, ruotsia ja sitten liikuntaa, vielä kemiaa, kuka enää jaksaa matikkaa.

Nää päivät kuluu niin, ne menee pelkkään rutiiniin, eikä kiinnostaa vois vähempää!

Vielä viisitoista minuuttii, sitten heitän koulun ovet kii. Kaverille viestii jo vaan.

Jotakin se maikka selittää, eikö se jo tilannetta nää, koko luokka miettii omiaan vaan.

Ei jaksais yhtään istuu paikoillaan!

BIOLOGIAAAAA!

kuvasäikäytys ja -arvoitus

Heipsan! Täällä koetetaan selvitä harjoittelusta, jälleen kerran. Stressi on niin maksimaalinen ettei meinaa millään edes ymmärtää tilannetta. Mitään kivaa ei ehdi tekemään ei arkena eikä viikonloppusinkaan.

Kaiholla katson kesän kuvia joissa näytän niiiin fressiltä ja rentoutuneelta, vaikka silloinkin oli tuskaa töiden kanssa. Koskaan ei vissiin oikeasti ole hyvin! :D

Ylläoleva pömpelö on kesä-Nina, mutta kuvaa ihan hyvin mun eilistä lookia, nyt on vain mustemmat silmäpussit.

Harjoittelua jäljellä 2 viikkoa, takana 6! Uuuuuh! Pakko myöntää, että mielenterveyskuntoutus on kuntouttajallekin todella rankka paikka! Tämä kuntoutusalan tuleva ammattilainen on aika uupunut! On hassua kuinka oikeasti itsessään huomaa sen ammattiin kasvamisen. Pikkuhiljaa vaan huomaa, että piru vie minähän osaankin jotakin. Tekee oikeita havaintoja ja saa niistä kehuja ohjaajalta tai saa kirjoitettua ihan hyvältä näyttävän lausunnon. Jei! 

Rankkaa tämä opiskelu on, mutta itselleen mieluisan ammatin eteen kuuluukin joutua vähän tekemään töitä! (vähän on suhteellista..) 

Eilen väänsin itkua täydestä uupumuksesta. Poikaystävä määräsi illaksi lepoa ja tänään olikin jo parempi päivä. Pääsin jutustelemaan lähestulkoon koko päivän englantia irlantilaisen vaihto-opiskelijan kanssa. Sama ala, eri maa, vitsi kuinka rikasta keskustelua voi saada jopa minun englannillani!!! Hyvä mieli stressistä huolimatta!!

Seuraavana luvassa kuva-arvoitus:

Mmmmmiiiiikä se on? Valotolppia? Katua? Valkoisia rakennuksia?

Jännän näköistä kasvillisuutta, vettä?

Lisää vettä? Rantatuoleja? Hienoa hiekkaa?

Uima-allas ja lisää aurinkotuoleja?

Vastaus; tärkeinpänä sanat 'all inclusive' ja 'Tunisia'. Jätän kolkon depressiivisen Suomen oman onnensa nojaan viikoksi. (EDIT// päivämäärät yms. poistettu näkyvistä)

Nyt varmaan selkenee se miksi mulla on aivan kaamea stressi? Kaikki tehtävät tulee olla valmiit ennen irtiottoa! Mutta "helppoja hommia" niin kuin eräs ystävämme sanoi! Hih hei!! 

Tuparilauantain

Moikkelis moi!

Mun pitäs yllättäen taas tehä kaikkee muuta kuin vääntää postausta. Voin rehellisesti sanoa, että nyt ei kiinnosta noi kouluhommat! Vietettiin tänä viikonloppuna etukäteen vuosipäiväämme poikaystäväni kanssa. Tuntuu vallan hurjalta, että tässä on eletty viikonloppusuhdetta noin 3 vuotta. Ehdimmehän asua saman kaupungin sisällä vajaan vuoden ennen kuin opiskelijaelämä alkoi. Tänä vuonna pidimme rahapussin nyörit tiukalla ja päätimmekin keskittyä vain toisiimme ja omatekemäämme ruokaan. Vietettiin siis koko viikonloppu kahden kesken syöden ja leffoja katsellen. Nyt kuitenkin alkaisi arki jälleen..

Palataan nyt kuitenkin legendaariseen, muistorikkaaseen toissa viikonloppuun! Tuolloin juhlittiin Ipaliinin ja Jartsukan tupareita. Meininki oli ehkäpä himpan liian kovaa, mutta muistojahan nuo villit illat vain tuottaa ;) Pirun hauskaa oli eikä kukaan tehnyt mitään laitonta, se on pääasia ;) Oli ihanaa kun oma poikasenikin pääsi paikalle pitämään kansanne hubahubaa! Tanssia, laulua, hyvää syömistä/juomista ja mikä tärkeintä mahtavaa seuraa, mitä muuta kunnon lauantai-ilta edes vaatii?
Päälleni puin aivan liian lyhyen mekon ja kiiltäväpintaiset legginssit piilottamaan peppua. Rusettinahkapanta piti etutukan poissa edestä ja koruiksi heitin vain yksinkertaiset Swarovskin nappikorvikset ja Guessin ranneketjun. Piilarini jäivät vanhemmilleni joten oli pakko pitää yhtenä asusteena myös nörttirillit.

Yllä olevasta kuvasta en tahtonut kokonaan sensuroida seuralaistani, koska tykkään niin kovin tuosta viime jouluna J:lle ostamastani neuleesta. Harmi kun poika ei sitä käytä kovinkaan usein. Taitaa olla "se siistimpi", ainakin olevinaan. Voi että kuinka osaa alkaa hymyilyttämään kun katsoo noita kuvia. Kaikki näyttävät niin iloisilta!

Tuolla samalla ilolla kohti pelottavaa harkkaviikkoa! Kääksis!

Älä ikinä päästä tyttöystävääsi.. eiku PÄÄSTÄ!

Heipat uupuneelta naikkoselta! Tänään aloitin jälleen työharjoittelun ja edessä rankka 8 viikkonen. Uskon että olen aika kova typy tämän harkan jälkeen. Tuntuu, että tästä mä opin ja paljon!

Tänään ihana YTHS:n hammaslääkäri teki etuhampaistani entistä esteettisemmät ja nyt kelpaa hymyillä vieläkin enemmän. Naperona nuo etulegot ovat katkenneet ja tahdoin ennen 18 vuoden ikää saada ne symmetriseksi. Hammaslääkäri, kunnallisella puolella ei ollut kanssani samalla aaltopituudella ja sainkin ihmeelliset pullukat palikat. Äitini on valitellut nyt 4 vuotta hampaideni muodosta, joten päätinpä kerrankin olla äidilleni mieliksi ja kysäistä YTHS:lla voisiko noille jotakin tehdä. Tutkailujen jälkeen hammaslääkäri totesi, että tuo epäonnistunut hampaidenkorjaus aiheutti sen ettei koko legot edes osallistu purentaani :D Eli uusiksi meni!

Samalla YTHS-reissulla nappasin mukaani lääkärin mielipiteen polveni kunnosta. Sählä ku sählä, polvi on rikki, mutta kivun rajoissa sillä saa kävellä. "Hyvä että ei ole veripolvi!" :D

Poikaystäväni on naureskellut Zalandon mainokselle ja tehnyt selväksi etten minä saa vierailla kyseisillä sivuilla. Noooh... miltäpäs seuraavat kuvat näyttävät?

Sinnehän minäkin eksyin tuossa viime viikon ahdistuksissani ;) Kahdet nilkkurit saapuivatkin tänään Valintataloon. Laatikko oli aivan valtava! Mustat Vagabondit muistuttivat yllätyksekseni kumisaappaita, mutta nuo toiset taitavat miellyttää silmääni.

Nyt mielipidettä kengistä kehiin:
YES or NO?

Stressipeppu

Moikkuli moi!

Viime päivät ovat menneet hyvin hyvin alakuloisissa fiiliksissä. Opinnäytetyömme on nyt lykätty riittävän lähelle viime hetken paniikkia, ja tämmöinen stressiherkkä tyttönen on saanut lievän muodon burnoutista. Turhaan erittelen, miltä musta tuntuu, jätetään se sinne kouluun kun joka tapauksessa joka välissä tulee kertoa tuntemuksensa.Kaikki varmasti ymmärtää, ettei stressi ole hyvä tunne.

Eilinen näytti kuvien kaltaiselta, muistiinpanoja lähteistä, meikitöntä nassua, haaremipökää ja tietokantoja, hirrrrveen hauskaa! Tietokannat ja lähteiden etsintä muutenkin on suoraan Helvetistä! Mielessäni vallitsee täysi kaaos kun muistaa nähneensä jonkun aiheeseen liittyvän sivun joskus jossain muttei löydä listoistaan sitä tiettyä.

Opparin tekeminen on todella tylsää ja typerää! En mä voi näyttää mitä osaan kun en osaa mitään! Heijjaa ja hellät tunteet!

Oman mielen tasapainoni vuoksi karkasin eilen Lappeen kolostani vanhempieni katon alle. En jaksa nyt stressata mitä söisi ja onko kaapissa kaikki tarvittava. Kun voimat loppuu, ainoa joihin (tahdon) voi(da) luottaa on vanhemmat. Toki nykyisin heilläkin on omat menonsa ja elämänsä, joihin minä en enää kuulu, mutta kyllä täällä on aina huone mulle vapaana ja tilaa mun itkuille. Onnekseni!!! Mihinhän sitä joutuisi ilman, että voisi soittaa jollekkin "tuun nyt sinne kun pää hajoaa"?

Mulle ei siis rehellisesti nyt vaan kuulu mainiota. Lapsuuden kaveri sattui äsken kysymään facebookissa parin vuoden jälkeen mitäpä minulle kuuluu. Arvaatkaa mietinkö kauan mitä vastaan. Ei voi pamauttaa kaikkia murheitaan, mutta valehtelu "mulla kuuluu hyvää", tuntuu tekopyhältä.
On mullaki ongelmani! :D

Kohta maalaan naamani ja suuntaan kauppakeskus Veturiin! Waaaau! :D Jospa poikaystävänkin näkeminen piristäisi! Jos se höhlä vaan tulis jo! :)

Toivottavasti teidn syksy ei ole näin rankka! <3 p="p">

Syy(s)

Syksy on saapunut ja kumman nopeasti se alkaa vaikuttamaan mielialaan sekä yleisfiilikseen.
Mitä kuuluu minun syksyyni?

* Punkkua; mieluiten keskitäyteläisenä ja marjaisena

* Asusteita, joita voi käyttää vapaa-ajalla sekä työharjoittelu-/kouluaikana

(Kuvassa rakkaimmat laukkuni, nimineulani sekä avainnauhani)

*Muutosta kämpässä sekä hiuksissa, hupsis! 

On kumma kuinka syksy oikeasti vaikuttaa itseeni aina kauhealla muutoksen halulla. Tahdon muuttaa kaikkea aina syksyisin! Tänään muutettu huoneen järjestys, koska kärsin kodittomuuden tunteesta. Tunne oloni kotoisaksi vain siellä missä sydämeni on, eikä sydämeni majaile saman katon alla kanssani.. Viikko viikolta ahdistaa enemmän olla täällä omassa kolossani! Päätin aloittaa panostamaan hieman omaan huoneeseeni niin että viihtyisin siellä, vaikka kauhea koulustressi painaa päälle.

Aiemmassa postauksessani mainitsin toisen muutoksen. Aloitin siis myös omaan persaukseeni keskittymisen. Leviäminen loppui nyt! Lihasjänteys jo viikon aktiivisen ajan jälkeen on huomattavissa! Voi tätä kipua ;D

Tämmöstä mun syksyssä. Nyt pitäisi alkaa laittamaan naamaa kuntoon ja tuota kuvassa olevaa ruokaa naamariin, jotta olisin klo 13 näpsäkkänä valmiina ottamaan terapiaryhmän haltuuni. Heijjaa!