18. huhtikuuta 2013

Tervetuloa meille!

Hei kultsi nuppuset! Ihan ensiksi tahdon selventää blogin yht'äkkistä muutosta. Jjasmi loi uuden oman blogin ja siirtyi postaamaan toisiin maisemiin http://g-crew5.blogspot.fi/ Käykäähän kannattelemassa Kouvolan tyylikkäimpiä naisia! :) 

Nyt toivotan kaikki tervetulleiksi meille kotiin! Meillä on poikaystäväni kanssa ihana koti, vaikkakin vielä täysin keskeneräinen. Koti se on silti! *love* Stressi on kuitenkin hanurista, toisin sanoen asun edelleen opiskelukaupungissani. Nyt kuitenkin koti-ikävän purkua:



Mikä päivien pelastus se siellä aukinaisena komeileekaan? *love*




Asumme korkeuksissa, mutta ei meidän päätä huimaa muu kuin rakkaus! ;) Ollaan hirmu onnellisia kun saadaan asua kivassa pikku kämpässämme. Neliöitä on alle 50, mutta uskon niiden toimivan meille. Pohja on niin ideaali ja järkevä, että kaikki neliöt on käytössä. Olohuone on asuntomme suurin huone, niin kuin sen mielestämme kuuluukin. Keittiö on sopivan kokoinen kahdelle ahkeralle kokille ja makuuhuone vaikuttaa fiksun kokoiselle. Meiltä puuttuu sänky, mutta ei enää kauan. Vietin itse talvilomaani viime viikolla ja koko viikon ahkeroimmekin kämpällä. Tulipa testattua kuinka poikaystävän vanha vuodesohva passaa nukkumiseen ja kuinka hyvin äänet kuuluvat rapusta olohuoneeseemme. Makuuhuoneemme on onneksi toisella puolella asuntoa kuin rappukäytävä, joten saamme varmasti rauhassa uinua jatkossa. Olen niiiin onnellinen, vaikkakin opiskelut stressaavat tällä hetkellä pahiten ikinä.

Kotoa puuttuu minun tavarani ja kaikki tekstiilit sekä huonekalut tulevat menemään vaihtoon (tähän väliin mies sanoisi myös; ja tv isommaks!!). Ainoa huonekalu, joka jää on tuo tv-tason, jonka ostimme tori.fi -sivuilta juurikin tuonne. Matot ja verhot siis vaihtuvat kunhan vain saadaan aikaiseksi. Huonekalujen uusintaan luonnollisesti kuluu varmaan koko kuluva vuosi talouden takia. Kaikki aikanaan!

4,5 vuoden odotus todella palkitaan nyt! Kuukauden päästä aloitan työt toimintaterapeuttina ja samalla siirrän elämäni uuteen kotikaupunkiin. Odotanko? Noh.. ;)

20. maaliskuuta 2013

Ninna loves hip, hop, rap, rip, räp!

Suomiräppi tuntuu olevan monissa piireissä aihe joista voi saada kunnon väittelyt aikaiseksi. Yleisesti laulu menee niin, että joku onneton tahtoo laittaa bileissä soimaan Cheekiä, Elaa, Jonttee mitä näitä nyt on ja muu jengi älähtää et voi hitto mitä sontaa. Mä en ole koskaan mainostanut pitäväni suomiräpistä, mutta en mä sitä voi millään ilveellä kieltääkään!
Nuorempana soi kyllä cd-levyiltä Finteligens ja Pikku G, ihan muidenkin puolesta. Vedin toki tuohon aikana intoiluni täysin tanssin piikkiin, noissa nyt vaan on hyvä biitti mitä tanssia tanssillisessa jumpassa, cheeroissa ja muuten vaan kotona. Myöhemmin olen sanonut, että Cheek nyt vaan on kova, enhän mä muuten noista räppäreist välitä. Pikku hiljaa on tultu siihen, että voin suoraan sanoa rakastavani suomiräppiä ihan samalla tavalla kuin muutakin musiikkia. Cheek on kovin edelleen, mutta kyllä täällä pikku huoneessani muukin nykyisin kajahtaa ilmoille. Edelleenkin joudun hetken sulattelemaan uusia räppäreitä ja uusia biisejä, mutta useimmiten alkaa kolisee loppujen lopuksi kunnolla! Mulle kaikissa biiseissä on tärkeintä sanat, niissä tulee olla joku juttu joka iskee muhun sillä hetkellä.

 

Tää on iskenyt lähes alkukuulemalta asti ja syypääksi voidaan suoraan heittää tuo "EE ÄL AA" ;) Vanha kunnon Fintelligens-nuori kiinnostuu välittömästi! Ihastuin ihan aluksi tuohon Elastisen osuuteen ja parin kuuleman jälkeen koko biisiin.
Iskee iskee ja iskee niin pirun lujaa! Tää myös saa mut huonona päivänä itkee, koska olenhan mä bailannu 3 vuotta ilman poikkista ja saanut kuulla hyvin monet kerrat et mitäs pirua tämmönen varattu tekee baarissa. Kuitenkin toi biisi tuo yleensä hymyn huulille ja miettimään kuinka joku laulaisi minusta tuota ;) Perus nainen siis!

"Mä en lupaa sulle kuuta, en tähtiä taivaalta! Mut jos mä oisin sun mies, sä oisit maailman ainoa nainen! Mä en voi käärii sua kultaan, mut en myöskään unohtaa. Jos mä oisin sun mies, sä oisit maailman ainoa nainen!"

Hei kuka nainen voi ihan täydellä sydämellää sanoa, että ei tahoisi noita sanoja kuulla?



Jatketaan edellisen linjalla; mites ois biisi jossa feattaa Cheek ja Ela? Noh, kelpaa! Tämäkin on samaa sarja, joihin en ihan ensi kuulemalla rakastu mutta jokin iskee ja jään kuuntelemaan reapetilla kunnes huomaan rakastavani. Jos jätkät laulaa, että miksi naiset rakastuu renttuihin niin ne on asian ytimessä! Tätäpä samaa on tullut itse mietittyä iät ja ajat! Mikähän niissä rentuissa vetää puoleensa?
Pakko on myöntää, että on tullut muutaman kerran ihastuttua renttuihin ja siinä vaan satuttaa itteään! Onneks yhteisessä kodissa odottaa pikkurenttu, jonka pahin pahuus on kalja, autot ja mopo, mut on mulle iha kiltti ;)
Mutta siis biisi on aivan huippu esimerkiksi siivousbiisiksi; volat kaakkoo ja huudolla läpi kertosäkeet!

"MIIIIIIIKSI NAISET RAKASTUVAT RENTTUIHIN?"


Elastisen uusin on mulla vielä siellä rajoilla, onko se hitti vai ei, oikeastaan ihan jees, mutta enhän mä voi Elalle sanoo ei! ;) Asia äijä ja asenne niin kohdallaan! The Voice of Finlandia katsoessa huonokin viikko pelastuu kun tämä Duracell-pupu heiluu penkissä! Sama fiilis puskee läpi tästäkin biisistä ja erityisesti videosta!
"Ota iisii, elämä on liian siistii!" NIH!!



Mä en lähtökohtaisesti pidä Mikael Gabrielista (nyt kun sanon sen niin varmaan huomenna koen jonkun rakastumisvalaistumisen), mutta Diandran kanssa vedettynä tää uus on jotenkin tosi iskevä. Diandra on pirun kova ikäisekseen ja noh, suomalaiseksi! Mikael Gabrielissa on tähän asti hangannu vastaan tuo räppäystapa, mutta tähän se sopii hiiiienosti! Biisi sinällään aivan huippu Lappee-Kouvola-Lahti-ajomatkoille huutobiisiksi!
Aloin tarkemmin miettimään, miksi en pidä MG:sta ja tulin syvän pohdinnan jälkeen tulokseen, että hän on liian nuori. Nyt saa revetä! Ikää taitaa olla saman verran kun mulla..



Sitte tää itseni eniten yllättävä kortti. Olin kuullut tuon Majurin biisin pari kertaa Spotify-listalla enkä nyt kummemmin syttynyt, mutta sitten kun tarvitsin piristystä meikkailun taustalle ja tää läks soimaa ni rakkaus roihahti kerralla. Napit korvissa omassa minivessassa meitsi vetää kreisibailausta meikkisutien kanssa ja poikkis kuuntelee Viikatetta oven toisella puolella.

Hyvin usein biisit paranee hyvien tapahtumien tapahtuessa biisin aikana ja ehkä nämäkin kaikki on siksi noussut oman hittilistani kärkeen. Lisäksi toki popitan sitä aiemmin mainittua Cheekkiä, Brädiä, JukkaPoikaa ja tottakai kotipuolen poikaa Astetta. Toisin sanoen taitaa mun kajarit paukuttaa eniten räppenrollia ;) J ei siedä millään räppiä, ja tämä seikka tulee tuottaa ongelmia viimeistään kesällä kun palloillaan samassa kämpässä koko ajan ;D

Mites muut on selvinnyt elämästä puolison kanssa, jolla on täysin erilainen musiikkimaku kun sinulla?
(hmm.. Avopuoliso.. minäkö?)


19. maaliskuuta 2013

Minä itte

Mietin täällä Lappeenrannassa ylhäisessä yksinäisyydessäni minua ja miten olen muuttunut opiskelujeni aikana. En voi sanoa saaneeni itsevarmuutta näiden 3 vuoden aikana, vaan luulen hieman olevani tappiolla sen suhteen. Olen saanut oppia, että en ole niin ihana ja kaikkien kaveri niin kuin olen aiemmin luullut. Omapäisyyteni ja äkäisyyteni on korostunut näiden vuosien aikana kun on täytynyt itsenäistyä, selvitä yksin ja samalla tulla kaikkien kanssa toimeen. Olen huomannut, että onneni aiemmin on ollut hyvin hyvin tiivis tukiverkosto kotipuolessa. Nyttemmin tukiverkko ei ole niin lähellä ja se on tuottanut vaikeita hetkiä pienessä päässäni. 

Eniten minua hirvittää kuinka olenkaan ulkoisesti muuttunut muutamassa vuodessa. Tykkään katsella vanhoja kuvia, mutta nyt on pakko myöntää ettei se ole ihan niin mukavaa kun on hieman ikävä tuota tyttöä...

kesä 2009
 talvi 2009

Aloittaessani opiskelut Lappeenrannassa olin kauhean pieni, suloinen ja iloinen typykkä. Nyt olen kuivaihoinen, ryppyinen, väsynyt ja hieman pyöreämpi. Minne ihmeeseen se söpöys katosi? Ihoni näyttää niiiiin sileältä ja kokonaisilme on niin kovin söpö. En toki voi koko elämääni olla söpö pikku tyttö, mutta olisin minä huolinut sen tyylin vielä pari vuotta. Eihän tässä kai vielä oikeita aikuisiakaan olla, vai ollaanko? Hui!

 2012
2013

Onneksi kuvissa on jotain tuttua, toistaiseksi, hiusväri. Olen kovin kiintynyt mustaan kuontalooni ja rakastankin sitä kovasti, vaikka hieman välillä kyllästyttää. En vain ymmärrä, missä vaiheessa minusta on tullut tylsän aikuisen näköinen! Voi kuinka nyt tahtoisinkin tehdä isoja muutoksia tyyliini! Haluan takaisin söpöön olemukseen! Haluan näyttää virkeälle enkä väsyneelle mummelille! 

Asenteet ainakin ovat pysyneet samoina koko opiskelun aikana. Facebookiin olen kirjoittanut seuraavat lempilainauksiksi ja seison sanojeni takana edelleen:

* Älä mene nukkumaan vihaisena- nouse tappelemaan.
* Tapahtui mitä vaan, se on sun elämäs eikä kenenkään muun.
* Jos jätät minut, saanko tulla mukaan?

Enpä paljon paremmin voisi lauseita lainata kuvatakseni itseäni!

7. maaliskuuta 2013

Next time you leave don't go without me!

Tänään on hieman huono päivä. Olen saanut soitella sinne sun tänne "tärkeitä asioita". Olen puhki! En jaksa! Olotila on täydellisen samanlainen kuin seuraavassa biisissä! En aio pahoitella postauksieni musiikkipainoitteisuutta. Se joka todella on kiinnostunut mitä päässäni liikkuu, kuulee näistä sen läpi.

 


I turned my back 
You were gone in a flash
 Like you always do 
You've always gone off 
Somewhere else 

And when the phone rang
And I thought it was you 
And I sprung like a kid 
Who just got out of school 
But it's almost 
Always never you 
Never you 

 I scream like a child 
My insides went wild 

 When I'm alone with you, you make me feel, you make me feel 
When I'm alone with you, you are the one, you are the one 

 When I reach out and I only grab air 
And it kills me to think 
That you never did care and it's hopeless 
You've always run off somewhere else 
I'm throwing a tantrum 
Why are you such a phantom 

 When I'm alone with you, you make me feel, you make me feel 
When I'm alone with you, you are the one, you are the one 
 When I'm alone with you, you make me feel, you make me feel 
When I'm alone with you, you are the one, you are the one 

Reminds me of home 
When you're around me 
Next time you leave 
Don't go without me!!

 No, don't go, no!

Eli suomeksi, mulla on yksinäistä yksin täällä kahden hengen solussa! Kämppistä kaivaten, ja ehkä ihan vähän rakasta poikaystävää. Jälkimmäisen näkemisessä on vaan se huono, että nyt on käsillä ne hetket kun parisuhdetta koetellaan; yhteisen kodin sopimusasiat kuten netti- ja sähkösopparit sekä minkä perkuleen värin valitsemme keittiön seinään.. Harkassa pitää päättää, selittää ja perustella ihan liikaa, ei vapaa-ajalla enää jaksaisi! Nyt painun petaamattomaan sänkyyni tuhansien tyynyjen ja pojalle tuoksuvan Erkin viereen katsomaan Sinä Päivänä-elokuvan <3 p="">

26. helmikuuta 2013

Kevään odottelua?

Heipsistä! Tänään harjoittelusta tullessani kynnykselläni makasi söpö pikkuinen musta pussi, jossa luki Nelly.com. Innostuin hieman toppikamppiksesta tilamaan kevättä ja kesää ajatellen yläosia. Aivan kuin ei muutenkin olisi vaatteita, joita vielä pitäisi muuton edestä harventaa. Toppini ovat kuitenkin kokeneet kovan kohtalon ja jokaikisen helmassa möllöttelee useampi sormen mentävä (ja sehän se syy olikin..) reikä. Toisin sanoen, olen kuluttanut vakkaritoppini loppuun ja uusille oli tarvetta. Tarpeellisen lisäksi tilasin yhden keväisin ihanuuden, mutta nyt tarvitsen teidän jelppiä. Alla kuvat paidasta, jonka pohjaväriä vierastan, lähtökohtaisesti, tässä näyttää ihan kivalle. Mitä mieltä?


Materiaali ihanan kevyttä ja malli edestä lyhyt, takaa pitkä (ylemmässä kuvassa näkyy takahelma jalkojeni välistä). Joku tuossa viehättää, mutta silti epäilen ihan pikkasen. Ajattelin vielä näyttää poikaystävälle kyseisen rievun, mutta pelkään hänen sanovan jyrkän ein vain koska hän pelkää muuttaa samaan kämppään minun vaatteiden kanssa ;)
Meillä on muutenkin "parisuhdekriisinpoikasta" kun J tahtoo maalata valkoiseksi kämppämme eteisen sekä keittiön seinät. Minun vastalauseeni oli: On olemassa niiiiin paljon eri sävyisiä valkoisia, että eihän kukaan enää nykyään maalaa seiniään maalarinvalkoisella! Vastalauseeni vesittyi juuri äsken kun Pientä pintaremonttia-ohjelmassa maalattiin koko asunnon seinät valkoisiksi. Hetihän mulla ränkytti puhelin, "No niin no niin! Eikö muka kukaan maalaa seiniään valkoisiksi?".... Okei meidän eteisessä tulee olemaan valkoiset seinät, ihan miten vaan!
Vuokrasopimus on siis allekirjoitettu ja yhteinen asumisemme on virallista, vaikkakin asuntoon muuttaminen tapahtuu vasta kuukauden päästä. Tämä tyttö konkreettisesti muuttaa joskus, saa nähdä milloin kun koulukin on vielä täällä. Aika näyttää!


keittiössä tunnelmassa mukana Ingen görare = Jayjay, pääasiallisena vieraana kuitenkin AURINKO 

Tänään ja eilen paistoi aurinko täydellisen keväisesti! Fiilikseni nousi huomattavasti auringon näyttäytyessä pilvien takaa. Huomaan, että silmäluomiani yrittää painaa pienoinen kevätväsymys. Harjoittelun rankkuuden vuoksi väsymys ei joka päivä ole vain pientä. Siksi olenkin nauttinut viime aikoina päiväunien ihanuudesta! Pakko tunnustaa, että päikkäreistä huolimatta en ole tehnyt tänään mitään järkevää.. Äh!
Huomenna edessä jännittävä etappi hajoittelussani, pääsen tekemään loppumittaukset yläraajapotilaalle. Jännittää!


Pitkästä aikaa paukautan esille asukuvaa! Nyt kun viikot menevät sairaalan vihreässä paperipuvussa eikä hirveämmin saa tuoksua eikä oikeastaan edes erottua, on tullut perjantaisin repäistyä koko viikon edestä meikkauksessa sekä pukeutumisessa. Joka perjantai olen viettänyt harkkapäivän jälkeen tunnin itseäni laitellen! Pakko sanoa, että tuntuu pitun hyvältä laittaa hieman enemmän meikkiä nassuun ja pukeutua kivasti! Tuntuu, että ilme piristyy huomattavasti kun hieman enemmän laittaa luomiväriä, poskipunaa ja huulipunaa. Ihanaa! Poikaystävänihän ei ymmärrä miksi huulia pitää maalata. Saan lähes joka kerta häneltä huomautusta, että miksi taas on ihmeellisen väriset huulet. Nyt kuitenkin mopo on karannut käsistä, enkä vapaa-ajallani harrasta lainkaan värittömiä huulituotteita. Harkassa sudin huuliini väritöntä huulirasvaa, mutta heti kotiin päästyä vaihtuu taskuun pinkkihilehuulirasva.


En tiedä mitä ajatella kevään tulosta. Ainahan sitä odottaa innolla, mutta itselläni intoa lannistaa siitepölyn pelko. Olen todella allerginen lähes kaikelle siitepölylle. En itseasiassa edes tiedä, mitkä ne pahimmat ovat kun tuntuu, että olen koko kevään ja alkukesän täysin tukossa. Kuitenkin kaipaan jo korkokenkäkelejä! Olen talven aikana ollut todella laiska käyttämään korkkareita, koska niiden kantaan jää niin inhottavasti lunta  ja olen alta aikayksikön sisälle mennessäni pehvallaan. Kuitenkin välillä heittäydyn hurjaksi ja laitan kauppaan kopisevat kenkulit. Toissaviikonloppuna sain muistuksen kuinka ilkeälle päkijät tuntuvatkaan koko päivän korkkarikävelyn jälkeen! :D Kesällä se päkijäkipu on täyttä arkipäivää! 

Loppukevennykseksi täydellinen repeämiskuva minusta.. En ymmärrä miten suuhuni mahtuu noin paljon hampaita tai kuinka suuni voi olla noin suuri! :DD


Alkaa vallan naurattamaan katsoessa tuota kuvaa! :D
Ihanaa viikon jatkoa kaikille höppänöille!

7. helmikuuta 2013

Sydämenääntä

Niin kuin hyvin taidatte tietää, minä en osaa elää ilman musiikkia. Se on vissiinkin mulle jonkun sortin keino paeta sekä purkaa ajatuksia. Mielestäni myös bilebiiseillä pitää olla sanomaa, eikä vaan kauheaa rynkytystä. Rakastan biisien sanojen lukemista ja usein kirjoittelenkin ylös minkä biisin sanat pitää seuraavaksi etsiä. Kuuntelen mielelläni sanoja esimerkiksi autoa ajaessa, varsinkin nyt kun 3 vuotta mennyt viikosta niin suuri määrä autossa. Usein ne biisit joiden sanat iskee sen hetkiseen elämään parhaiten iskee kaiken kaikkiaan parhaiten. Tämän vuoksi minua harmittaakin, että en ole kirjoitellut muistiin mikä biisi on soinut milloinkin eniten. Muistivihon kautta pääsisin mummonakin takaisin nuoruuden angsteihin ja olisi mukava muistella. Joillekkin tuoksut tuo muistoja, minulle ykkösenä biisit.

Nyt iskee täy-del-li-ses-ti seuraava:

 


Rajoja rajoja rajoja raja rajoja
Kasoja kasoja kasoja kasa kasoja
Rakkaus on laitettu muuria vasten,
kuuluu itkua aikuisten lasten.
Sydän pitää tätä tunnetta yllä,
järki sanoo ei!

Ja kyllä kyllä mun on viiltävä ikävä
se on jäätävän väkevää
se on mua niskasta pitävä
se on mut nöyräksi tekevä


Miksi rakkaus on ikävää
niin vaativa pitävä
olen täynnä tätä tärinää
Mä tahdon jo kanssasi elämään.

Taloja taloja taloja talo taloja
Majoja majoja majoja maja majoja
On helppoa rakentaa suuria taloja
On vaikeaa perustaa rakkauden majoja
Virhe punnitaan mut rakkautta vasten
vapaus on valetta, leikkiä lasten
Sydän pitää tätä tunetta yllä
järki sanoo ei!


Ja armoa sanojen oikeamuotoisuudelle, kirjoitettu kuulkaa sydämenäänellä ja korvakuulolta. Aikalailla tohon tyyliin siinä laulellaan ja ne iskee muhun kun.. noh joku johonkin. Muutto lähenee ja elämä tuntuu hilpeelle sekä odottavalle, mutta myös rankalle...


6. helmikuuta 2013

Reipas ja ripeä

Mistä huomaa, että minulla on talviuupumus? Hmm! Luulen, ettei asia ole mennyt ohi kämppikseltäni. Oma huoneeni on täynnä Holy Kasoja ja pedin petaaminen on aivan liian suuri tehtävä. Tahtoisin vain nukkua! Ongelma on vain, että maanantaina alkaa uusi harjoittelu, jota ennen perjantaina on tentti johon pitää lukea. Geriatria ei nyt nappaa eikä kyllä suursiivouskaan, vaikka sain viime yönä epämääräisen allergiakohtauksen. Välillä ei vaan jaksa!!!

Holy Kasa
Tältä näyttää minun Geriatrian opiskelu


...ja tältä puoliksi pedattu sänky
(oikeassa reunassa näyttäisi olevan "ylimääräiset" tyynyt kasana ja lampunvarjostinkin on vinossa, Hups!")

Sanon vaan , että voi taivas! En jaksa!!!
Tulin eilen Lappeenrantaan ja olen saanut jo yhdessä päivässä kämpän sekaisin... yh! Perjantaina saattanee kutsua taas Kouvola, jos saadaan asuntoesittelyt sovittua lauantaille. Mä en jaksa!

Anteeksi valitus, mutta kämppis pamauttaa mulle oven naamalle jos menen purkamaan "määää en jaksaaaaa"-tuntemuksia yhtään enempää. Miksi aikuinen ihminen ei voi olla automaattisesti reipas ja tosi touhukas? Se ominaisuus vois tulla suoraan kun täyttää 20 vuotta. Ajattelin tässä reippauksissani tehdä ruoaksi ruishampparin jonne tungen väliin toissapäivänä paistamani pihviä.. Suurempi uurastus on yliarvostettua!