Iloinen veronmaksaja paikalla

Ahkera työläinen täällä! Kuulumiset näin kuukauden työn teon jälkeen ovat oikeasti hyvät! Vakityö omalta alalta on näinä aikoina rikkaus ja olen onnellinen sen saatuani. Saan aika pitkälti itse sanella mitä työnkuvani käsittää ja tätä työnkuvan selkiyttämistä on työstetty nyt kuukauden päivät. Työyhteisö on ottanut minut vastaan yllättävänkin hienosti, vaikkakin olen ihan uusi tyyppi jo ammattini kannalta noilla mestoilla. Tästä ajasta tahdon muistavani ikuisesti tämän onnellisuuden olon, joka valtaa kehon kun tietää palkan tulvan joka kuukausi ja töiden olevan periaatteessa pysyvää. Ikinähän ei tiedä koska rahapula iskee työnantajalle ja työntekijä saa häipyä, mutta olen onnellinen saatuani sen kaikkein pysyvimmän työsuhteen näissä olosuhteissa eli toistaiseksi voimassa olevan.

Työmatkaan päivässä yhteensä puolitoista tuntia ja aamutuimaan tarvitsen paljon niin sisäisiä kuin ulkoisia motivaattoreita jaksaakseni ajaa töihin. Aamujeni pelastus on ollu Suomipopin Aamulypsy, jonka avulla saan anuruhermonikin hereille. Jos ei naurata niin aivosolut herää kummastellakseen ettäs mitäs hittoa nyt puhutaan, menee yli hilseen ;) Suomipopin ansiosta kuuntelen työmatkoilla lähes pelkästään suomenkielistä musiikkia, koska vasta kotimatkalla alan ränkkäilemään radiota muille asemille. Nrj ei iske enää (vai vain tällä hetkellä?) ei sitten ollenkaan, mutta muilta kanavilta olen yhden mahti bändin metsästänyt ja nyt koukuttaa:

   

Ihan älyttömän ihanaa hyväntuulista musiikkia ja ihan söpöset pojutsut! ;) (tässä vaiheessa oli pakko tsekata pojutsujen iät wikipediasta.. laulaja 21.. Missä vaiheessa musta tuli niin vanha että kaikki uudet laulajat/bändit/yms on mua nuorempia??)

Nyt valmistumiseni jälkeen ikä on alkanut painaa; En jaksa valvoa enkä bailata, tahdon nukkua hyvin paljon, parasta mitä perjantaina tiedän on nukkuminen tai vähintäänkin makuuasennossa oleminen, toisiksi parasta on ettei J mene seuraavana päivä töihin eikä täten ole 14 tuntia kotoa pois (kiitos ylityöt), haluan hiljaisuutta, näytän ilmeisesti terapeutilta koska töissä asiakkaat tunnistaa mut jo ennen esittelyä terapeutiksi (vad?) ja olen tosissani ottamassa asuntolainaa sekä ostamassa kolmion. Minne katosi söpö pikku Ninna?

Musiikista vielä, koska sillä saralla tunnen itseni ajoittain teiniksi:
Muutoin ulkomaalaisista musisoinneista iskee tottakai noi mitkä on joskus ollut kova sana omassa spotifyssa ja nyt jäänyt vähemmälle luukutukselle. Alla niitä nyt just parhaimpia löytöjä, joista itseasiassa kaikki on semmosia joiden olemassa olon muistin tänään autossa ajatellessani taas jotain lennokasta. Mietin ensin mikä oli se yks bändi, jossa oli joskus sata (10?) vuotta sitten musta tosi söde poika laulaas, pitkän mietinnän jälkeen muistin että nimi alkoi "bodies"-sanalla. Tästä siirryin pohtimaan mikäpä oli sen "bodies"-bändin "partatyypin uudemman bändin nimi". Kotona "bodies"-bändille muistin lopun, Bodies without organs ja sitä kautta löysin sen toisen mysteeribändin eli: Gravitonas

Ja toi poika... öh aika limanen? Voi teini Ninna...

(ykköset suomalaisista ehdottomasti nyt ovat: Jannika B - Itseni Herra, Janna - Sä et ole hullu, - Läpinäkyvää, Jenni Jaakkola - Minä ja siipeni mun, Mitra - Äkkisyvää, antti Railio - Halla ja etelätuuli ja Brädi feat Toni Wirtanen - Hätähuuto, Juha Tapion koko tuotannon lisäksi ;) )

Semmosta tänään tai oikeastaan joka päivä. Ainiin en musitanut sanoa yhtä tärkeintä asiaa uudesta työpaikastani: työpaikkani toimintamalliin kuuluu tarjota kaksikielinen palvelu/kuntoutus. Niiih, että silleesti... Det var det! Jiin sanoin "Lopeta se ruotsin puhuminen ja nuku!" 

Mukava olla

En ole varmaan koskaan maininnut olevani aika kova vilukissa, näin talvisin eri toten. Rakastan käpertyä paksun peiton alle kuuman teen ja hyvän tv-ohjelman tai kirjan kanssa heti kun illat alkavat syksyllä viilentyä. Nukun talveni paksun untuvapeiton alla joten nukkumaanmeno on aina yhtä ihanaa talvisin. Olen kuitenkin todella kova hiostumaan liian paksuissa vaatteissa jolloin olo on hyvin hyvin tukala. Tämä tuokin haasteita yöpukeutumiseeni ja kerrostukset ovat kova sana myös öisin.

Tuossa pyykkejä viikatessani ryhdyinkin mietiskelemään yöasupolitiikkaani hieman enemmän. Nyt siis luvassa katsahdus minun yövaatetyyliini. Tämä asutyyli on nyt tänä talvena kehittynyt tämän hetkiseksi. Kävinkin hieman katselemassa eri nettisivujen yöasu valikoimaa ja kasasin niitä jotka tällä hetkellä iskee kovimmin. Ihan ensimmäinen asu löytyykin jo vaatekaapistani (kröhöm sängystäni) ja olen täysin hullaantunut  tuohon H&M:n yöasukonseptiin, collaripaita + leggarit ja noita muutamat kotiutuin alennusmyynneistä tammikuun alussa. 

H&M

Perusajatuksenani on siis pukeutua kauniisiin yöpaituleihin ja niiden päälle kasaan lämmintä. Pitsinen mekko/toppi, collari, puuvilla ja villasukat = taivas!

Lindex

Sokos

Esprit

Olen vasta viime vuosina hurahtanut kauniisiin yövaatteisiin. Vanhempieni luona nukun edelleen aivan järkyttävän rumissa possuhousuissa ja virttyneissä t-paidoissa, koska en jaksa kantaa kotoa käsin yövaatteita tuonne kotikotiin. Lisäksi vanhempieni luona omakotitalossa on aivan törkeän kylmä (muualla kuin saunassa ja takan edessä *love*). Fleecekangasta olevat possuhousut ja pantterikuvioinen velour huppari ajaa asiansa lämmittiminä tuolla vanhempien luona. Täällä kotona hipsuttelen menemään huovutetuissa polvivillasukissa ja paituleissa joiden päälle kylmyyden mukaan lisätään luonnonkuituisia lämmittimiä eli puuvillaa ja villaa. Collaripaita ja legginsit ovat varma valinta aina! Paksuja torkkuhuopia vetelen joka ilta vielä lisä lämmittimiksi katsoessani televisiota sohvalla. Semmoinen on minun yömuotini ;)

Ihania pakkaspäiviä kaikille!

Yksi pieni keinutus ei riitä mihinkään...

... Mä tarviin monta ja niin pirun pitkään siis ravista rajusti älä huoli mistään!

Mun lupaukseni pitää mä en lähe livistään. Anna mulle kyytii sun kivisellä tiellä.
Keinuta nyt, älä lopeta vielä!

 - Jukka Poika

Mietin tässä yöpässä aamukahvilla istuessani, että tämä aika elämästäni on jälleen taas sitä "elämän parasta aikaa". Saan nyt ottaa rennosti aamujen kanssa ja oikeesti pitää huolta vain omasta kropastani. Ei tää kyllä silti ihan kevyttä elämää ole kun stressaa työttömyydestä ja tästä perhanan kämpästä, koska mähän olen aina kotona, kodin pitäs olla vimpan päälle aina. Minulla on aikaa siivota ja laittaa kotia, mutta en tahdo. Mieluummin haen neljä tuntia päivässä jotain työtä tai hoitelen muutoin asioita ja juoksen siellä jumpalla ;) Eilenkin vasen haba oli niin kireellä, että lyhyt aikainen käden koukistus jumitti käden koukkoasentoon ja suoristaminen sattui. Kodin laittelu ei ole ihan lempparipuuhaa kunlihakset huutaa hoosiannaa ;)

Liikunnoista sen verran että eilen oli "lepopäivä" eli kävin vain syvävenyttelyssä aamusella. Kävin keskiviikkona ekaa kertaa tänä vuonna pumpissa eli sarja oli muuttunut, jolloin kipuilu on taattu. Onneksi ihan ekat pumppitunnit on kuitenkin jo takana eikä tarvitse nyt kärsiä sitä kaameaa kipua kuin silloin ihan ensimmäisen tunnin jälkeen. Muistan kuinka maraskuussa aloittelin jumpassa juoksua ja pumpin jälkeen piti ottaa uunista lasagne. En kyennyt kyykistymään puoleen väliin vaan päivän asento oli vain suorin jaloin tai kokonaan kyykyssä, eli reisilihasten lepoasennot. Töissä en uskaltanut istua lyhyen tauon ajaksi vaan kirjasin koneelle seisten, koska pelkäsin etten pääse ylös tuolista :D

En muistanut viime postauksessa sanoa,että jos joku siellä tahtoo kyyläillä elämääni enemmän kuin mitä olen ketonut blogissa niin Instagramista minut löytyy nimellä ninnaplay. Siellä tämän hetkinen suurin trendini on Marimekon sukkikset ja viime vuoden puolelt suurin juttu oli baari-illan aikana murtamani jalka(pöytä). Elin viime syyskuun pinkin kipsin kanssa ja itkin vuolaasti ihmisten kettuiluille kun makasin sohvalla kykenemättä tekemään mitään liikunnallista. Murtuman paranteluajan sohvalla makuu varmastikin antoi sen viimeisen potkun liikuntainnostukselleni. Suoraan sanottuna perse levisi sen reilun kuukauden aikana, mitä piti kipsin kanssa könkätä. Ensin kärsin oikean kipsin kanssa ja 3 vko:n jälkeen sain kipsikengän jalkaani, jonka sain itse pois suihkun ajaksi. Heti kun jalka alkoi antamaan vähänkin periksi liikkumista, hain salikortin. Kuntoni siis tuolloin oli tosi surkea ja tasapainoa mulla ei ollut ollenkaan murtuman takia. Seisoessani murtuneella oikealla jalalla kaaduin välittömästi, koska jalkapöydän lihakset olivat surkastuneet eivätkä pitäneet minua enää pystyssä. Nykyisin jalka vaivaa vain bodybalancessa, mutta joka kerta helpottuu.

Höpöhöphöpö! Ei mulla ollut mitään asiaa, mutta tahdoin vain jakaa kaksi ihanaa biisiä ja Instagram-tilini ;)
Nyt ihanaan auringonpaisteeseen!



Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
niin minä sinua vaan!
Vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
minä sinua vaan!

Kadonnut nainen?

Moimoimoimoimoi! Minä olen olemassa edelleen, vaikka hyvin hiljaisena. Olen vuoden päivät mietinyt mitä tehdä tämän blogin kanssa. Olen alusta asti kirjoittanut näitä räpellyksiäni itseäni varten,jotta voin palata myöhemmin niihin fiiliksiin lukiessani omaa blogiani. Eilen luin koko viime vuoden postaukset eikä niitä valitettavasti ollut montaa. Harmittaa, koska on monia monia asioita joita tahtoisin voida muistella tekstieni kautta. Enivei, olen olemassa ja nyt tahdon kertoa omia tämän hetken fiiliksiäni. Ehkä siellä myös joku lukaisee kuulumiseni samalla :)

Heitin kuvitukseksi Mammojen riemuloma Tallinnassa -kuvia joulun alta. Otettiin äitini ja anoppikokelaani kanssa pieni piristys ja joulutunnelman etsintä loma. Matkasimme 22.12. Tallinnaan ja yövyimme hotlassa ennen jouluntohinoita kotosalla. Ei tarvinnut paljon tohista kun saavuimme koteihimme (minä kotikotiin) 23.12. klo 24, joten niin sanotusti hyppäsimme tohotuksen yli suoraan aattoon. Tekniikka toimi ja aattokin sujui hyvin. Vietimme joulua ensimmäistä kertaa yhdistäen kaksi perhettä. Jayjayn vanhemmat tulivat meille jouluaaton viettoon ja me vierailimme heidän ruokapöydässä joulupäivänä. Joulu oli siis onnellinen kun kerrankin sai pötkötellä oman rakkaan kainalossa koko aaton vanhusten hölistessä ympärillä. 

Sää hieman laski tuota joulutunnelmaa niin Tallinnassa kuin kotonakin. Vettä sataa tauotta ja koko ajan on pimeää. Tänään piti tulla talvi tänne eteläänkin, mutta vettä tuolla ulkona jälleen roiskuu ikkunapelteihin. Tämä musta talvi on  ollut erityisen vaikea minulle elämäntilanteeni takia.
Minä siis valmsituin 25.10.2013 toimintaterapeutiksi ja nyt "olen aikuinen" ;) Työskentelin kesätyöpaikassani sijaisena viime vuoden toukokuusta jouluun asti. Kuitenkin virallisesti olen ollut valmsitumisestani lähtien työtön työnhakija, koska työsopimukseni ovat olleet lyhyitä. Fiilikset on aika "vaikeat", koska olen todella onnellinen elämästäni toisaalta ja toisaalta ahdistunut tästä huonosta työtilanteesta. Kotimme on ihana ja viihdyn kotikaupungissani! Yhteiselomme Jayjayn kanssa on sujunut alusta asti hyvin. Näin asuminen on molemmista tuntunut koko ajan täysin luonnolliselle. Olemme harjoitelleet yhdessä oloa ja toistemme tuntemista jo niin pirun kauan, että yhteenmuuttaminen ei tuonut mitään yllätyksiä. Jayjay käy töissä ja minä treenaan. Siinä meidän tämän hetken elämä! ;) Toki haen koko ajan töitä ja olen yhteydessä hurjaan määrään ihmisiä, jotta saisin täältä kontakteja joiden kautta voisin työllistyä.

Koska en käy töissä, minulla on paljon aikaa. Olen tehokäyttänyt aikaani siis kuntokeskukselle. Olen siis pyrkinyt täyttämään päiväni yhdella kehonhuoltotunnilla ja yhdellä rääkkitunnilla. Vakkareina on nyt pyörinyt bodybalance, syvävenyttely, bodypump ja muokkaus. Entinen tanssityttö on innostunut siis hieman erilaisesta liikunnasta. Pari vuotta sitten kävin ensimmäistä kertaa pumpissa ja koin ihanaa onnistumisen tunnetta, mutta ei minusta ollut aloittamaan sitä harrastuksena. En ole koskaan intoutunut nostamaan painoja tai kehittymään lihaskunnossa, mutta vuosi sitten sain kummallisen innostuksen. Kaikki alkoi tuolloin kiinnittämällä huomiota ruokailuun ja viikko sen jälkeen aloin kaipaamaan lihaksia ja peruskestävyyttä.

Tuolloin pohdin, miten pystyisin sovittamaan ruokarytmin ja liikunnan yhteen. Kesällä kävin työkaverin kanssa suoraan työpäivän jälkeen salilla tai vaihtoehtoisesti yksinäni ennen aamuvuoroa. Tuolloin söin noin kello 14 töissä jotain pientä kuten puolikkaan proteiinipatukan (en mitenkään kykene syömään kokonaista kerralla!!) kahvin ja hedelmän kera tai aamulla aamupalan 8 pintaan ja lähdin salille yhdeksältä. Välillä päädyin kuitenkin hätäratkaisuun iltapäivällä juomaan hätäisesti protskujuoman ennen salia, mikä ei todellakaan ollut hyvä ratkaisu. Nyt kun en ole töissä, voin täysin vapaasti ajoittaa elämäni treenien mukaan eli syödä niiden mukaisesti. Syön kuitenkin täysin normaalisti enkä ole muuttanut mitään tapoja. Toki herkkujen pyrin syömään vähäisesti, mutta joka päivä tulee jotain pientä syötyä. Olen hyvin nälkäinen tällä liikuntatahdilla, joten rahkaa, marjoja, hedelmiä, proteiinipatukoita ja ruisleipää kuluu.

Tarkoituksenani ei siis missään tapauksessa ole ollut laihtua eikä kiloja todellakaan ole tippunut. Kroppa toki on muuttunut, mutta ei niin suuresti että kaikki näkisivät muutoksen. Läheisimmille ihmisille saattanee näkyä "terävä pylly" niin kuin itse tuntemusta kuvailen. Pylly on noussut ylös ja tästä en taho luopua. Intoilen hassuista pikku jutuista joista itse huomaan tehneeni töitä itseäni varten. Hyvä olla vaikkakin olen aina vain super jumissa! :D Edelleen keskivartalon ja käsien lihakset ovat aivan liian heikot. Otan kaiken irti nyt kun olen työttömänä ja aikaa riittää! Oma mielenterveys kiittää kun ei tarvitse keksiä mitään tekemistä kun kuntokeskuksen jumppaohjelma kertoo päivän ohjelman.

Mitähän muuta kertoilisin? Hmm.. Hiusmuotini on muuttunut kahteen kertaan tässä tauon aikana. Ensin mentiin raidoilla ja nyt vaaleamman ruskealla hieman lyhyemmällä lookilla.

Tästä elämäni vaiheesta haluan jälkikäteen muistaa liikunnan ilon, jota en uskonut löytäväni. Viihdyn nyt todella hyvin jumppatunneilla enkä stressaa niinkään katsovatko muut minua naureskellen kun en osaa/jaksa. Olen ylpeä siitä mihin oma kroppani nykyisin pystyy! Jaan tätä hyvää fiilistä kannustamalla kaveriani samoissa puuhissa, mutta isommassa mittakaavassa. Elämäni on siis nyt aikalailla erilaista kuin vuosi sitten. En enää omista opiskelijakorttia eli nyt maksetaan täysiä hintoja useammissa paikoissa, mitä nyt osassa saa vielä työttömyysalen. Olen työtön ja sitä on tosi vaikeaa sisäistää. Olen päättänyt etten ole kauan tässä tilanteessa, mutta se nyt ei toki oli pelkästään minusta kiinni :D Nyt vain työnhakua jatkamaan ja kohti uusia tuulia! :)

Mitä minulle kuuluu?

Olen edelleen hengissä ja kai oikeastaan ihan hyvissä sielun sekä ruumiin voimissa! ;)

(Ohimennen sanottuna; tämä plösökasa on pudottanut pari kiloa vahingossa ja löytänyt rakkauden liikuntaan, ennen kaikkea persuksen kiinteyteen!! ;) )

Kesätyöt loppuivat jo viikko sitten perjantaina eli kuukauden vaihteessa. Nyt olen kirinyt kiinni kouluhommissa niin, että ylihuomenna mennään esittelemään "Viittä vaille valmis"-opparimme. Hui! Koko kesä on mennyt siis töissä ja vapaa-aikaa on syönyt opinnäytetyö. Hienosti olen selvinnyt! Opinnäytetyö on oikeasti ihan hyvä ja koulutehtävätkin tosi hyvällä mallilla kun vain 3 puuttuu ennen valmistumista. Tästä lisää ihan pian.

Lappeenrannan kimppakämppä <3 i="">

Palataanpa ensin siihen hetken, josta viimeksi olen kirjoittanut. Toukokuussa tämä typykkä kasasi omaisuutensa opiskejliasuntosäätiön rupisesta kämpästä. Roinat kuljetettiin isän, poikkiksen ja minun autoilla 150 kilometrin päähän, Lahteen. Lahtelaisen elämä on maistunut varmasti eniten sen vuoksi, että saan vihoin 4,5 vuoden seurustelun jälkeen elää oman kullan kanssa. Arki ei ole ollut koko aika herkkua, koska poikaystävä käy toisella paikkakunnalla töissä ja on nyt kuukauden päivät tehnyt 12 tuntista päivää. Tämän vuoksi yhteinen aika ja puuhastelu jää arkena minimiin. 

Muutoin tämä on ehdottomasti se oikea päätös. Päivääkään ei olla kaduttu päätöstämme muuttaa Lahteen, vaikka emme täältä tunteneet lähes ketään. Minä tutustuin ihaniin naisiin töissä ja aion pitää heihin yhteyttä vaikkakaan en enää töissä käy. Ystäviä on toki kova ikävä ja myös sen vuoksi reissailen jonkin verran. 

Tällä hetkellä minun arkeeni kuuluu karkeasti jaettuna 3 päivää Lahdessa oloa ja 2 Lappeenrannassa opiskelua. Alkuperäinen suunnitelma oli käydä johtajuuden sekä yrittäjyyden kurssit etänä eli tenttimällä. Johtajuuden tentti oli ja meni, luin ja tein, mutta kettuunnuin niin kovin siihen kirjojen pänttäykseen ja typeriin tenttikysymyksiin. En kokenut, että opin mitään ajatellen toimintaterapiayksikön johtamista! Opin pelkästään yksittäisen tutkimuksen tulokset, jotka siis olivat tenttimateriaalina. Tämän typerän kokemuksen jälkeen päätin ajaa tämän kuukauden ajan kerran viikossa Lappeenrantaan opiskelemaan oikeasti jotakin järkevää. Jälkikäteen ajateltuna epäilen tässä olleen takana suuren suuri vaeltamisen halu. Nautin autolla ajamisesta, musiikin soittamsesta autoradiosta ja siitä että saan olla täydessä "pimennossa". Ei tarvitse vastata puhelimeen, ei sähköposteihin, eikä miettiä mitään mitä ei juuri silloin halua. Saa olla täysin läsnä siinä hetkessä! Olen miettinyt rekkakuskin ammattia jos oma ura ei toimintaterapeuttina lähekään nousuun ;)

Opinnoista vielä himpan verran, koska ne nyt on ykkösiä tässä mun tän hetkisessä elämässä. Kirjoitan sen nyt tänne, jotta (opettajan) tavoite toteutuisi; Tarkoitukseni on valmistua lokakuussa jolloin kaikki koulutehtävät on oltava arvioinnissa tämän kuun lopussa. Apua apua apua apua!!! Jäljellä onnekseni vain yksi typerä rästiraportti ja 2 kesän ajalta tehtäviä raportteja. Nyt alko tärisyttää kulkaa niin et pakko siirtyä neulomaan villasukkaa, jotta en stressaa liikaa! :DD

Sanokaa mulle jotain kannustavaaaa!

Euroviisut

Jälleen on tämän viisufanin lemppariaikaa vuodesta. Tänä vuonna heräsin euroviisuiluihin to-del-la myöhään, joka tapauksessani tarkoitti etten ollut tutustunut lainkaan biiseihin ennen ensimmäistä semifinaalia. Nyttemmin olen ottanut kiinni menettämääni aikaa ja bailaan täysillä biisien sanoja hapuillen muuttopuuhissa. Naapurilta taisin saada jo kolkutuksia vastaan kun hieman innostuin soittamaan bassot jytkyen kivoja euroviisubiisejä. Tänä vuonna jostain syystä tykkään paljon monestakin viisubiisistä, joten nyt saatte kuulla minun suurimpia lemppareitani. Varsinaisesti eivät ole lempparijärjestyksessä vaan maiden mukaan aakkosjärjestyksessä.



Tämä Azerbaijanin laulu.. eikun siis laulaja on lempparini! Teen aina viisujen aikana muistiinpanoja kauheimmista ja parhaimmista. Alkujaan tämä tapa lähti liikkeelle niin, että kirjoitin esityksien aikana arvionnin  jokaisesta esityksestä. Tämän kohdalla muistiinpanoissani lukee "Ihana mies!", joka tiivistää kaiken. Kavereilleni laitoin tänään viestiä tästä biisistä "Moi! Mä tässä näytän hyvältä ja laulan sulle balladia ihanine silmineni ja valloittavalla hymylläni. Tuletko vaimokseni?" Tämä biisi on siis mielestäni myöskin iiiihanan lälly ja laulajaansa yhdistettynä täydellinen! Kuolalin jo herran lihaksia googlen kautta ;) 12 points



Valkovenäjä pitää tänä vuonna huolta niin housuttamasta esiintymisestä, sekä perus euroviisutanssibiisistä. Joka vuosi on pakko löytyä yksi tämänkaltainen pyllyn pyöritys bailubiisi ja täten kiitänkin valkovenäjää tästä lurituksesta, En syty lainkaan eurodance.tyylisistä bailubviiseistä viisuissa vaan juuri tämänkaltainen musisointi on se mitä kaipaan! 8 points



Belgian isosilmäinen poika laulaa ainakin suoraan minun sydämeeni ihanan dramaattisella, mutta silti positiivisella biisillä. Tämä biisi ei minusta ole täysin tyypillinen euroviisubiisi vaan edustaa enemmän nykyisiä radiohittejä. Tälläinen kyllä iskee minuun! Mikä parasta, laulaja poika ei laula naama suuressa hymyssä "vakavasta aiheesta" niin kuin välillä viisuissa on tapana. Viisulavalla on tapana hymyillä myös laulettaessa jättämisestä tai kuolemista niin mielellään katson esitystä jossa eläydytään biisin sanomaan. Thank you! 10 points



En edelleenkään ole aivan varma olenko kuullut tämän joskus aiemmin ennen ekaa semifinaalia. Tanskan biisi on siis jollain tavalla tutunoloinen varmaankin perus poppiutensa vuoksi, mutta kyllä se otimii silti. Huilut lisää pisteitä! Mielestäni tässä biisissä on mukavasti yhdistetty rauhalliset säkeistöt ja nopeatempoisempi kertosäe. 8 points



Israelin edustaja täytti eilen kuulema 21 ja niin kuin moni muukin Twitterissä kauhisteli, niin minäkin luulin tätä naista noin 30-40-vuotiaaksi. Meni metsään! Kypsä ja kaunis ääni sekä aivan ihana läsnäolo! Tämä biisi vie minut täysin mukanaan omaan maailmaansa, vaikka en ymmärrä sanoista mitään. Intensiivinen ja voimakan laulu! 10 points



Iiih! Voiko Maltan pojalle sanoa ei? Katsokaa tuota hymyä ja noita sikkurasilmiä! Ja jos biisi alkaa lauseella jossa esitellään IT-alan ammattilainen niin nousee itselleenkin suuri hymy kasvoille. Tämä biisi saa kyllä hymyilemään vaikka kuinka muutto ja opiskelujen loppuminen ahdistaakin! Hieman voisi olla lisäpontta tässä biisissä, mutta tälläisenä tämä toimii täydellisenä leppoisan päivän hengailumusiikkina. 10 points



Tämän Moldovan biisin missasin kokonaan semifinaaleissa, mutta Spotifyssa ihastuin tähän. Tämä vie myös omaan maailmaansa ja pitää tiukasti otteessaan koko kolmen minuutin ajan. Kaunis neito ja ihana taustatanssi! Tykkään tästä kaikin puolin! 12 points
'


Norjan ihana blondi osaa tiukassa mekossaan hyvin pienillä liikkeillä vallata koko lavan! Esitys on ihanan vähäeleinen, mutta silti näyttävä! Biisi on taas suureleinen ja ihanan vahva! Tykkään Margaretin äänestä, jossa kuuluu tietynlaista vaarallisuutta ja silti nainen näyttää noin suloiselle. Tämä tulee olemaan pitään yksi soitetuimmista biiseistä itselläni! 12 points

Näistä lemppareistani vain Israel ei päässyt finaaliin asti, joten on tainnut mennä aikalailla yhteen Euroopan ja minun musiikkimaku! Iiihanaa! Huomenna muutan vihdoin ja lopetan (ainakin hetkeksi) tämän 3 kaupungin välillä ajelun. Lahti, koti ja iso töllö odottaa Eurooviisujen katsojaa huomenna *love*

Nyt hyvää yötä!

Minä ainakin Tahdon!

Tahdon antaa julkisen kannatukseni Tahdon 2013 -kansalaisaloitteelle! Myös minä olen allekirjoittanut jo viikkoja takaperin tuon kansalaisaloitteen. Koen koko asiasta vouhkaamisen täysin turhaksi! En minä ainakaan ole valinnut kehen rakastun tai olenko hetero- homo-, bi- taikka aseksuaali. Minun pieneen suvaitsevaan päähäni ei mahdu ajatus siitä, että jokin avioliitto olisi joltakin muulta pois.
Menettääkö heteroseksuaalinen jotakin jos homoseksuaalinen menee naimisiin?
Ei voida vedota mihinkään elämän vaiheeseen, "Meijän Mikolla nyt vaan on tommonen vaihe, se etsii itseään, ei se homo ole!". Ihan samalla tavalla voitaisiin sanoa heteroliitosta, koko elämä on täynnä vaiheita ja identiteettikriisejä. Ihmiset voivat mennä, ja menevätkin naimisiin niin monin väärin perustein. Etsitään itseä, pönkitetään omaa egoa, lapsen vuoksi, "kun on pakko" ja lista voisi vain jatkua!

(Osallistuin 30. tammikuuta Nuorten seksuaaisuus-seminaariin Lappeenrannassa. Tilaisuus oli kohdennettu lasten ja nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille sekä meille alan opiskeljoille. Tilaisuus oli hyvin silmiä avaava ja harmittelinkin jälkikäteen ettei luokaltamme ollut muita osallistujia! Tekisi hyvää ihan kaikille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille!)

Mikä mehiläisen pistää surraamaan

mikä kukasta kukkaan kuljettaa

kuka yksin nyt tahtoisi ollakaan

antaa kaikkien kukkien kukkia vaan

Kyse on tasa-arvosta! Jos heterot saavat mennä naimisiin Vegasissa kännissä tai tehdä muita typeriä päätöksiä, niin miksi kaksi toisiaan rakastavaa ja vakiintunutta ihmistä ei saisi mennä naimisiin. Minä ainakin haaveilen häistä sekä avioliiton solmimisesta! Tahdon vannoa olevani puolisolleni läsnä myötä- sekä vastamäessä ja rakastaa ehdoitta! 

Miksi haaveeni kariutuisi jos huomaisinkin rakastavani naista? Miksi en voisi tällöin perustaa perhettä normaalisti? Miksi olisin vain rekisteröidyssä parisuhteessa? Ainoa syy on laki ja se tuntuu täysin hullulle! Suomi on jäänyt jälkeen. Rekisteröity parisuhde terminäkin kuulostaa aivan järjettömän typerälle! Parisuhde on rekisterissä? Vanhanaikaista tai ei, avioliitto on se piste iin päälle. En tietenkään sano, että se on sitä kaikille mutta omasta puolesta tämän sanon!

"Järjestys on maailmassa rikkomaton,
Kaikelle on lokero, pienen pieni komero
Hiljainen ja näkymätön laki se on,
Kuka sua saa tulla lähelle ja koskettaa

Tänä yönä lokeroita sekoitetaan,
Rakkaus on rajaton, vilpitön ja viaton
Päästä sinun suojakuori hajoamaan,
Ole vapaa, ole vapaa

Rakkaus on (Rakkaus on)
Ikiaikainen ja suunnaton,
Se on rajoittamaton, täysin viaton,
Vaikka miten se kahlitaan
Rakkaus on (Rakkaus on)
Vastasyntynyt ja suojaton,
Se on rajoittamaton, täysin viaton,
Vaikka miten se tuomitaan

Kävi miten kävi sinä tiedät jo sen,
Kaikki eivät hyväksy, silti älä pysähdy
Sinulla on lupa olla onnellinen,
Sydämesi on vielä joku päivä peloton

Rakkaus on (Rakkaus on)
Ikiaikainen ja suunnaton,
Se on rajoittamaton, täysin viaton,
Vaikka miten se kahlitaan
Rakkaus on (Rakkaus on)
Vastasyntynyt ja suojaton,
Se on rajoittamaton, täysin viaton,
Vaikka miten se tuomitaan

Rohkeempaa...
Varmempaa...
Päivä päivältä
Helpompaa..."

Nyt jos joku ei vielä ole tuota aloitetta allekirjoittanut niin nopeasti vaan toimimaan! Tähän aloitteeseen ei voi tulla liikaa allekirjoituksia! Tästä pääset allekirjoittamaan aloitteen! Tahdotko sinä?

Tervetuloa meille!

Hei kultsi nuppuset! Ihan ensiksi tahdon selventää blogin yht'äkkistä muutosta. Jjasmi loi uuden oman blogin ja siirtyi postaamaan toisiin maisemiin http://g-crew5.blogspot.fi/ Käykäähän kannattelemassa Kouvolan tyylikkäimpiä naisia! :) 

Nyt toivotan kaikki tervetulleiksi meille kotiin! Meillä on poikaystäväni kanssa ihana koti, vaikkakin vielä täysin keskeneräinen. Koti se on silti! *love* Stressi on kuitenkin hanurista, toisin sanoen asun edelleen opiskelukaupungissani. Nyt kuitenkin koti-ikävän purkua:

Mikä päivien pelastus se siellä aukinaisena komeileekaan? *love*

Asumme korkeuksissa, mutta ei meidän päätä huimaa muu kuin rakkaus! ;) Ollaan hirmu onnellisia kun saadaan asua kivassa pikku kämpässämme. Neliöitä on alle 50, mutta uskon niiden toimivan meille. Pohja on niin ideaali ja järkevä, että kaikki neliöt on käytössä. Olohuone on asuntomme suurin huone, niin kuin sen mielestämme kuuluukin. Keittiö on sopivan kokoinen kahdelle ahkeralle kokille ja makuuhuone vaikuttaa fiksun kokoiselle. Meiltä puuttuu sänky, mutta ei enää kauan. Vietin itse talvilomaani viime viikolla ja koko viikon ahkeroimmekin kämpällä. Tulipa testattua kuinka poikaystävän vanha vuodesohva passaa nukkumiseen ja kuinka hyvin äänet kuuluvat rapusta olohuoneeseemme. Makuuhuoneemme on onneksi toisella puolella asuntoa kuin rappukäytävä, joten saamme varmasti rauhassa uinua jatkossa. Olen niiiin onnellinen, vaikkakin opiskelut stressaavat tällä hetkellä pahiten ikinä.

Kotoa puuttuu minun tavarani ja kaikki tekstiilit sekä huonekalut tulevat menemään vaihtoon (tähän väliin mies sanoisi myös; ja tv isommaks!!). Ainoa huonekalu, joka jää on tuo tv-tason, jonka ostimme tori.fi -sivuilta juurikin tuonne. Matot ja verhot siis vaihtuvat kunhan vain saadaan aikaiseksi. Huonekalujen uusintaan luonnollisesti kuluu varmaan koko kuluva vuosi talouden takia. Kaikki aikanaan!

4,5 vuoden odotus todella palkitaan nyt! Kuukauden päästä aloitan työt toimintaterapeuttina ja samalla siirrän elämäni uuteen kotikaupunkiin. Odotanko? Noh.. ;)

Ninna loves hip, hop, rap, rip, räp!

Suomiräppi tuntuu olevan monissa piireissä aihe joista voi saada kunnon väittelyt aikaiseksi. Yleisesti laulu menee niin, että joku onneton tahtoo laittaa bileissä soimaan Cheekiä, Elaa, Jonttee mitä näitä nyt on ja muu jengi älähtää et voi hitto mitä sontaa. Mä en ole koskaan mainostanut pitäväni suomiräpistä, mutta en mä sitä voi millään ilveellä kieltääkään!
Nuorempana soi kyllä cd-levyiltä Finteligens ja Pikku G, ihan muidenkin puolesta. Vedin toki tuohon aikana intoiluni täysin tanssin piikkiin, noissa nyt vaan on hyvä biitti mitä tanssia tanssillisessa jumpassa, cheeroissa ja muuten vaan kotona. Myöhemmin olen sanonut, että Cheek nyt vaan on kova, enhän mä muuten noista räppäreist välitä. Pikku hiljaa on tultu siihen, että voin suoraan sanoa rakastavani suomiräppiä ihan samalla tavalla kuin muutakin musiikkia. Cheek on kovin edelleen, mutta kyllä täällä pikku huoneessani muukin nykyisin kajahtaa ilmoille. Edelleenkin joudun hetken sulattelemaan uusia räppäreitä ja uusia biisejä, mutta useimmiten alkaa kolisee loppujen lopuksi kunnolla! Mulle kaikissa biiseissä on tärkeintä sanat, niissä tulee olla joku juttu joka iskee muhun sillä hetkellä.

 

Tää on iskenyt lähes alkukuulemalta asti ja syypääksi voidaan suoraan heittää tuo "EE ÄL AA" ;) Vanha kunnon Fintelligens-nuori kiinnostuu välittömästi! Ihastuin ihan aluksi tuohon Elastisen osuuteen ja parin kuuleman jälkeen koko biisiin.
Iskee iskee ja iskee niin pirun lujaa! Tää myös saa mut huonona päivänä itkee, koska olenhan mä bailannu 3 vuotta ilman poikkista ja saanut kuulla hyvin monet kerrat et mitäs pirua tämmönen varattu tekee baarissa. Kuitenkin toi biisi tuo yleensä hymyn huulille ja miettimään kuinka joku laulaisi minusta tuota ;) Perus nainen siis!

"Mä en lupaa sulle kuuta, en tähtiä taivaalta! Mut jos mä oisin sun mies, sä oisit maailman ainoa nainen! Mä en voi käärii sua kultaan, mut en myöskään unohtaa. Jos mä oisin sun mies, sä oisit maailman ainoa nainen!"

Hei kuka nainen voi ihan täydellä sydämellää sanoa, että ei tahoisi noita sanoja kuulla?



Jatketaan edellisen linjalla; mites ois biisi jossa feattaa Cheek ja Ela? Noh, kelpaa! Tämäkin on samaa sarja, joihin en ihan ensi kuulemalla rakastu mutta jokin iskee ja jään kuuntelemaan reapetilla kunnes huomaan rakastavani. Jos jätkät laulaa, että miksi naiset rakastuu renttuihin niin ne on asian ytimessä! Tätäpä samaa on tullut itse mietittyä iät ja ajat! Mikähän niissä rentuissa vetää puoleensa?
Pakko on myöntää, että on tullut muutaman kerran ihastuttua renttuihin ja siinä vaan satuttaa itteään! Onneks yhteisessä kodissa odottaa pikkurenttu, jonka pahin pahuus on kalja, autot ja mopo, mut on mulle iha kiltti ;)
Mutta siis biisi on aivan huippu esimerkiksi siivousbiisiksi; volat kaakkoo ja huudolla läpi kertosäkeet!

"MIIIIIIIKSI NAISET RAKASTUVAT RENTTUIHIN?"


Elastisen uusin on mulla vielä siellä rajoilla, onko se hitti vai ei, oikeastaan ihan jees, mutta enhän mä voi Elalle sanoo ei! ;) Asia äijä ja asenne niin kohdallaan! The Voice of Finlandia katsoessa huonokin viikko pelastuu kun tämä Duracell-pupu heiluu penkissä! Sama fiilis puskee läpi tästäkin biisistä ja erityisesti videosta!
"Ota iisii, elämä on liian siistii!" NIH!!



Mä en lähtökohtaisesti pidä Mikael Gabrielista (nyt kun sanon sen niin varmaan huomenna koen jonkun rakastumisvalaistumisen), mutta Diandran kanssa vedettynä tää uus on jotenkin tosi iskevä. Diandra on pirun kova ikäisekseen ja noh, suomalaiseksi! Mikael Gabrielissa on tähän asti hangannu vastaan tuo räppäystapa, mutta tähän se sopii hiiiienosti! Biisi sinällään aivan huippu Lappee-Kouvola-Lahti-ajomatkoille huutobiisiksi!
Aloin tarkemmin miettimään, miksi en pidä MG:sta ja tulin syvän pohdinnan jälkeen tulokseen, että hän on liian nuori. Nyt saa revetä! Ikää taitaa olla saman verran kun mulla..



Sitte tää itseni eniten yllättävä kortti. Olin kuullut tuon Majurin biisin pari kertaa Spotify-listalla enkä nyt kummemmin syttynyt, mutta sitten kun tarvitsin piristystä meikkailun taustalle ja tää läks soimaa ni rakkaus roihahti kerralla. Napit korvissa omassa minivessassa meitsi vetää kreisibailausta meikkisutien kanssa ja poikkis kuuntelee Viikatetta oven toisella puolella.

Hyvin usein biisit paranee hyvien tapahtumien tapahtuessa biisin aikana ja ehkä nämäkin kaikki on siksi noussut oman hittilistani kärkeen. Lisäksi toki popitan sitä aiemmin mainittua Cheekkiä, Brädiä, JukkaPoikaa ja tottakai kotipuolen poikaa Astetta. Toisin sanoen taitaa mun kajarit paukuttaa eniten räppenrollia ;) J ei siedä millään räppiä, ja tämä seikka tulee tuottaa ongelmia viimeistään kesällä kun palloillaan samassa kämpässä koko ajan ;D

Mites muut on selvinnyt elämästä puolison kanssa, jolla on täysin erilainen musiikkimaku kun sinulla?
(hmm.. Avopuoliso.. minäkö?)

Minä itte

Mietin täällä Lappeenrannassa ylhäisessä yksinäisyydessäni minua ja miten olen muuttunut opiskelujeni aikana. En voi sanoa saaneeni itsevarmuutta näiden 3 vuoden aikana, vaan luulen hieman olevani tappiolla sen suhteen. Olen saanut oppia, että en ole niin ihana ja kaikkien kaveri niin kuin olen aiemmin luullut. Omapäisyyteni ja äkäisyyteni on korostunut näiden vuosien aikana kun on täytynyt itsenäistyä, selvitä yksin ja samalla tulla kaikkien kanssa toimeen. Olen huomannut, että onneni aiemmin on ollut hyvin hyvin tiivis tukiverkosto kotipuolessa. Nyttemmin tukiverkko ei ole niin lähellä ja se on tuottanut vaikeita hetkiä pienessä päässäni. 

Eniten minua hirvittää kuinka olenkaan ulkoisesti muuttunut muutamassa vuodessa. Tykkään katsella vanhoja kuvia, mutta nyt on pakko myöntää ettei se ole ihan niin mukavaa kun on hieman ikävä tuota tyttöä...

kesä 2009

 talvi 2009

Aloittaessani opiskelut Lappeenrannassa olin kauhean pieni, suloinen ja iloinen typykkä. Nyt olen kuivaihoinen, ryppyinen, väsynyt ja hieman pyöreämpi. Minne ihmeeseen se söpöys katosi? Ihoni näyttää niiiiin sileältä ja kokonaisilme on niin kovin söpö. En toki voi koko elämääni olla söpö pikku tyttö, mutta olisin minä huolinut sen tyylin vielä pari vuotta. Eihän tässä kai vielä oikeita aikuisiakaan olla, vai ollaanko? Hui!

 2012

2013

Onneksi kuvissa on jotain tuttua, toistaiseksi, hiusväri. Olen kovin kiintynyt mustaan kuontalooni ja rakastankin sitä kovasti, vaikka hieman välillä kyllästyttää. En vain ymmärrä, missä vaiheessa minusta on tullut tylsän aikuisen näköinen! Voi kuinka nyt tahtoisinkin tehdä isoja muutoksia tyyliini! Haluan takaisin söpöön olemukseen! Haluan näyttää virkeälle enkä väsyneelle mummelille! 

Asenteet ainakin ovat pysyneet samoina koko opiskelun aikana. Facebookiin olen kirjoittanut seuraavat lempilainauksiksi ja seison sanojeni takana edelleen:

* Älä mene nukkumaan vihaisena- nouse tappelemaan.

* Tapahtui mitä vaan, se on sun elämäs eikä kenenkään muun.
* Jos jätät minut, saanko tulla mukaan?

Enpä paljon paremmin voisi lauseita lainata kuvatakseni itseäni!

Next time you leave don't go without me!

Tänään on hieman huono päivä. Olen saanut soitella sinne sun tänne "tärkeitä asioita". Olen puhki! En jaksa! Olotila on täydellisen samanlainen kuin seuraavassa biisissä! En aio pahoitella postauksieni musiikkipainoitteisuutta. Se joka todella on kiinnostunut mitä päässäni liikkuu, kuulee näistä sen läpi.

 

I turned my back 

You were gone in a flash

 Like you always do 

You've always gone off 

Somewhere else 

And when the phone rang

And I thought it was you 

And I sprung like a kid 

Who just got out of school 

But it's almost 

Always never you 

Never you 

 I scream like a child 

My insides went wild 

 When I'm alone with you, you make me feel, you make me feel 

When I'm alone with you, you are the one, you are the one 

 When I reach out and I only grab air 

And it kills me to think 

That you never did care and it's hopeless 

You've always run off somewhere else 

I'm throwing a tantrum 

Why are you such a phantom 

 When I'm alone with you, you make me feel, you make me feel 

When I'm alone with you, you are the one, you are the one 

 When I'm alone with you, you make me feel, you make me feel 

When I'm alone with you, you are the one, you are the one 

Reminds me of home 

When you're around me 

Next time you leave 

Don't go without me!!

 No, don't go, no!

Eli suomeksi, mulla on yksinäistä yksin täällä kahden hengen solussa! Kämppistä kaivaten, ja ehkä ihan vähän rakasta poikaystävää. Jälkimmäisen näkemisessä on vaan se huono, että nyt on käsillä ne hetket kun parisuhdetta koetellaan; yhteisen kodin sopimusasiat kuten netti- ja sähkösopparit sekä minkä perkuleen värin valitsemme keittiön seinään.. Harkassa pitää päättää, selittää ja perustella ihan liikaa, ei vapaa-ajalla enää jaksaisi! Nyt painun petaamattomaan sänkyyni tuhansien tyynyjen ja pojalle tuoksuvan Erkin viereen katsomaan Sinä Päivänä-elokuvan <3 p="">

Kevään odottelua?

Heipsistä! Tänään harjoittelusta tullessani kynnykselläni makasi söpö pikkuinen musta pussi, jossa luki Nelly.com. Innostuin hieman toppikamppiksesta tilamaan kevättä ja kesää ajatellen yläosia. Aivan kuin ei muutenkin olisi vaatteita, joita vielä pitäisi muuton edestä harventaa. Toppini ovat kuitenkin kokeneet kovan kohtalon ja jokaikisen helmassa möllöttelee useampi sormen mentävä (ja sehän se syy olikin..) reikä. Toisin sanoen, olen kuluttanut vakkaritoppini loppuun ja uusille oli tarvetta. Tarpeellisen lisäksi tilasin yhden keväisin ihanuuden, mutta nyt tarvitsen teidän jelppiä. Alla kuvat paidasta, jonka pohjaväriä vierastan, lähtökohtaisesti, tässä näyttää ihan kivalle. Mitä mieltä?

Materiaali ihanan kevyttä ja malli edestä lyhyt, takaa pitkä (ylemmässä kuvassa näkyy takahelma jalkojeni välistä). Joku tuossa viehättää, mutta silti epäilen ihan pikkasen. Ajattelin vielä näyttää poikaystävälle kyseisen rievun, mutta pelkään hänen sanovan jyrkän ein vain koska hän pelkää muuttaa samaan kämppään minun vaatteiden kanssa ;)
Meillä on muutenkin "parisuhdekriisinpoikasta" kun J tahtoo maalata valkoiseksi kämppämme eteisen sekä keittiön seinät. Minun vastalauseeni oli: On olemassa niiiiin paljon eri sävyisiä valkoisia, että eihän kukaan enää nykyään maalaa seiniään maalarinvalkoisella! Vastalauseeni vesittyi juuri äsken kun Pientä pintaremonttia-ohjelmassa maalattiin koko asunnon seinät valkoisiksi. Hetihän mulla ränkytti puhelin, "No niin no niin! Eikö muka kukaan maalaa seiniään valkoisiksi?".... Okei meidän eteisessä tulee olemaan valkoiset seinät, ihan miten vaan!
Vuokrasopimus on siis allekirjoitettu ja yhteinen asumisemme on virallista, vaikkakin asuntoon muuttaminen tapahtuu vasta kuukauden päästä. Tämä tyttö konkreettisesti muuttaa joskus, saa nähdä milloin kun koulukin on vielä täällä. Aika näyttää!

keittiössä tunnelmassa mukana Ingen görare = Jayjay, pääasiallisena vieraana kuitenkin AURINKO 

Tänään ja eilen paistoi aurinko täydellisen keväisesti! Fiilikseni nousi huomattavasti auringon näyttäytyessä pilvien takaa. Huomaan, että silmäluomiani yrittää painaa pienoinen kevätväsymys. Harjoittelun rankkuuden vuoksi väsymys ei joka päivä ole vain pientä. Siksi olenkin nauttinut viime aikoina päiväunien ihanuudesta! Pakko tunnustaa, että päikkäreistä huolimatta en ole tehnyt tänään mitään järkevää.. Äh!
Huomenna edessä jännittävä etappi hajoittelussani, pääsen tekemään loppumittaukset yläraajapotilaalle. Jännittää!

Pitkästä aikaa paukautan esille asukuvaa! Nyt kun viikot menevät sairaalan vihreässä paperipuvussa eikä hirveämmin saa tuoksua eikä oikeastaan edes erottua, on tullut perjantaisin repäistyä koko viikon edestä meikkauksessa sekä pukeutumisessa. Joka perjantai olen viettänyt harkkapäivän jälkeen tunnin itseäni laitellen! Pakko sanoa, että tuntuu pitun hyvältä laittaa hieman enemmän meikkiä nassuun ja pukeutua kivasti! Tuntuu, että ilme piristyy huomattavasti kun hieman enemmän laittaa luomiväriä, poskipunaa ja huulipunaa. Ihanaa! Poikaystävänihän ei ymmärrä miksi huulia pitää maalata. Saan lähes joka kerta häneltä huomautusta, että miksi taas on ihmeellisen väriset huulet. Nyt kuitenkin mopo on karannut käsistä, enkä vapaa-ajallani harrasta lainkaan värittömiä huulituotteita. Harkassa sudin huuliini väritöntä huulirasvaa, mutta heti kotiin päästyä vaihtuu taskuun pinkkihilehuulirasva.

En tiedä mitä ajatella kevään tulosta. Ainahan sitä odottaa innolla, mutta itselläni intoa lannistaa siitepölyn pelko. Olen todella allerginen lähes kaikelle siitepölylle. En itseasiassa edes tiedä, mitkä ne pahimmat ovat kun tuntuu, että olen koko kevään ja alkukesän täysin tukossa. Kuitenkin kaipaan jo korkokenkäkelejä! Olen talven aikana ollut todella laiska käyttämään korkkareita, koska niiden kantaan jää niin inhottavasti lunta  ja olen alta aikayksikön sisälle mennessäni pehvallaan. Kuitenkin välillä heittäydyn hurjaksi ja laitan kauppaan kopisevat kenkulit. Toissaviikonloppuna sain muistuksen kuinka ilkeälle päkijät tuntuvatkaan koko päivän korkkarikävelyn jälkeen! :D Kesällä se päkijäkipu on täyttä arkipäivää! 

Loppukevennykseksi täydellinen repeämiskuva minusta.. En ymmärrä miten suuhuni mahtuu noin paljon hampaita tai kuinka suuni voi olla noin suuri! :DD

Alkaa vallan naurattamaan katsoessa tuota kuvaa! :D
Ihanaa viikon jatkoa kaikille höppänöille!

Sydämenääntä

Niin kuin hyvin taidatte tietää, minä en osaa elää ilman musiikkia. Se on vissiinkin mulle jonkun sortin keino paeta sekä purkaa ajatuksia. Mielestäni myös bilebiiseillä pitää olla sanomaa, eikä vaan kauheaa rynkytystä. Rakastan biisien sanojen lukemista ja usein kirjoittelenkin ylös minkä biisin sanat pitää seuraavaksi etsiä. Kuuntelen mielelläni sanoja esimerkiksi autoa ajaessa, varsinkin nyt kun 3 vuotta mennyt viikosta niin suuri määrä autossa. Usein ne biisit joiden sanat iskee sen hetkiseen elämään parhaiten iskee kaiken kaikkiaan parhaiten. Tämän vuoksi minua harmittaakin, että en ole kirjoitellut muistiin mikä biisi on soinut milloinkin eniten. Muistivihon kautta pääsisin mummonakin takaisin nuoruuden angsteihin ja olisi mukava muistella. Joillekkin tuoksut tuo muistoja, minulle ykkösenä biisit.

Nyt iskee täy-del-li-ses-ti seuraava:

 

Rajoja rajoja rajoja raja rajoja

Kasoja kasoja kasoja kasa kasoja

Rakkaus on laitettu muuria vasten,

kuuluu itkua aikuisten lasten.

Sydän pitää tätä tunnetta yllä,

järki sanoo ei!

Ja kyllä kyllä mun on viiltävä ikävä

se on jäätävän väkevää

se on mua niskasta pitävä

se on mut nöyräksi tekevä

Miksi rakkaus on ikävää

niin vaativa pitävä

olen täynnä tätä tärinää

Mä tahdon jo kanssasi elämään.

Taloja taloja taloja talo taloja

Majoja majoja majoja maja majoja

On helppoa rakentaa suuria taloja

On vaikeaa perustaa rakkauden majoja
Virhe punnitaan mut rakkautta vasten
vapaus on valetta, leikkiä lasten
Sydän pitää tätä tunetta yllä
järki sanoo ei!

Ja armoa sanojen oikeamuotoisuudelle, kirjoitettu kuulkaa sydämenäänellä ja korvakuulolta. Aikalailla tohon tyyliin siinä laulellaan ja ne iskee muhun kun.. noh joku johonkin. Muutto lähenee ja elämä tuntuu hilpeelle sekä odottavalle, mutta myös rankalle...

Reipas ja ripeä

Mistä huomaa, että minulla on talviuupumus? Hmm! Luulen, ettei asia ole mennyt ohi kämppikseltäni. Oma huoneeni on täynnä Holy Kasoja ja pedin petaaminen on aivan liian suuri tehtävä. Tahtoisin vain nukkua! Ongelma on vain, että maanantaina alkaa uusi harjoittelu, jota ennen perjantaina on tentti johon pitää lukea. Geriatria ei nyt nappaa eikä kyllä suursiivouskaan, vaikka sain viime yönä epämääräisen allergiakohtauksen. Välillä ei vaan jaksa!!!

Holy Kasa

Tältä näyttää minun Geriatrian opiskelu

...ja tältä puoliksi pedattu sänky
(oikeassa reunassa näyttäisi olevan "ylimääräiset" tyynyt kasana ja lampunvarjostinkin on vinossa, Hups!")

Sanon vaan , että voi taivas! En jaksa!!!
Tulin eilen Lappeenrantaan ja olen saanut jo yhdessä päivässä kämpän sekaisin... yh! Perjantaina saattanee kutsua taas Kouvola, jos saadaan asuntoesittelyt sovittua lauantaille. Mä en jaksa!

Anteeksi valitus, mutta kämppis pamauttaa mulle oven naamalle jos menen purkamaan "määää en jaksaaaaa"-tuntemuksia yhtään enempää. Miksi aikuinen ihminen ei voi olla automaattisesti reipas ja tosi touhukas? Se ominaisuus vois tulla suoraan kun täyttää 20 vuotta. Ajattelin tässä reippauksissani tehdä ruoaksi ruishampparin jonne tungen väliin toissapäivänä paistamani pihviä.. Suurempi uurastus on yliarvostettua!

Voiko lihaksia ostaa kaupasta?

Moikkelismoi! Täällä hirrrvee bodari, tai siis säälittävä punnertaja.. 

Kertonen hieman taustaa näistä mun liikkumisista ja nykyisestä lihaskunnosta. Olen harrastanut erinäköisiä tanssilajeja 4-vuotiaasta lähtien. Elämäni aikana on ehditty käydä läpi ainakin tanhut, discot, hiphopit ja cheerat. Lisäksi toki tanssillista jumppaa sekä zumbaa. Kolmisen vuotta sitten muutin omilleni ja kaikki loppui kuin seinään. Olin lukion aikana vähentänyt hurjasti tanssimista, mutta esimerkiksi salilla käyminen ja jumpat toivat minulle liikunnan iloa koulustressin vierelle. Lappeenrantaan muutettuani en uskaltanut lähteä yksin vieraan kaupungin liikuntakeskuksiin enkä myöskään ensimmäisen vuoden talousongelmien takia siihen pystynyt. Lopulta liikkuminen jäi tasan lenkkeilyyn. Viime keväänä aloitin juoksemisen, mutta astmarakkaani ei aina ollut samaa mieltä lenkille lähtemisestä kun ulkoilma oli täynnä keltaista kaunista siitepölyä.

Koen, että lihaskunto minulla on aina ollut huono, vaikka kävin salilla ja harrastin muutakin liikuntaa. Koin muutenkin teininä itseni muita löysemmäksi, vaikka kuinka koetin lihaskunnolla saada kroppaa timmimmäksi. En ole koskaan ollut luisevan laiha vaan pituuskasvuni on mennyt tasaisesti painon kanssa. Muistan kuinka tanssituntien jälkeen teimme vatsalihaksia, joka viikko enkä minä koskaan monenkaan vuoden tuntien plus saliohjelmien jälkeen päässyt istumaan asti. Kotona koetin demonstroida vanhemmille pulmaani, kuinka minua sattuu häntäluuhun vaikka kuinka alla oli pehmennystä. Vanhempani kehoittivat vain treenaamaan enemmän vatsoja esimerkiksi salilla ja kannustivat, että kyllä minä vielä joskus pääsen ylös asti. Lukioaikana kävimme äitini kanssa zumbassa, pilateksessa, joogassa ja salilla. Kaikkien vartalonhallinnan vahvistuksienkaan jälkeen en pystynyt nousemaan istuvilteni vatsalihaksia tehdessä. En myöskään kykene laskeutumaan istuma-asennosta alas, koska se koskee häntäluuhun..  Itseasiassa istuessani tässä työtuolillani ja suoristaessani jalat lattiaa vasten, minua sattuu häntäluuhun. ulkoneva häntäluu?

Kun vielä lukioaikana kävin salilla säännöllisesti, tehtiin minulle ohjelma, jonka mukaan menin joka kerta. Muistan kuinka en tahtonut tehdä käsi- ja hartialihasliikkeitä paljoa, koska ajattelin leveiden hartioideni levenevän entisestään. Olen saanut kuulla pikku tytöstä asti, että onpas siinä tytöllä levetä hartiat ja kuinka minusta tulee hyvä emäntä näiden hartioiden kanssa. Jostain kumman syystä en siis tahtonut niitä korostaa. Nyttemmin olen ymmärtänyt, että jos saisin lihasta käsiin ei hartiani olisivat niin "löysän leveät" vaan ehkä ihan kivatkin. Ostin vuosi sitten 3 kg käsipainot ja niiden avulla olen koettanut pitää yllä jonkinlaisia käsivoimia. Nyt viikon ajan olen tehnyt tietyn käsiohjelman näiden painojen kanssa ympättynä punnerruksiin. Koin viikonloppuna suuria onnentunteita kun huomasin jaksavani aivan iisisti pysyä punnerrusasennossa pitkäänkin ja jaksavani ilman mitään ongelmia punnertaa. Tämä on jo suuri saavutus! Aiemmin olen saanut hädin tuskin muutaman hätäisen ja tärisevän punnerruksen, ehkä jos oikein hampaita kiristelee niin 5 kerrallaan. Jaksan kyllä punnertaa lyhyitä sarjoja useamman, mutten pitkiä. Nyt alkaa tuntumaan muutosta. Ainoa ongelma nyt tässä vaiheessa on jumiin mennyt lapa-kainalo-niska-kylki. En tiedä kuka se syypää on, mutta oikea käteni ei aina nouse ylös ja tunnen hengittäessä kipua rinnassa. Jumi alkoi kun jännitin autolla ajamista sunnuntai-iltana pimeässä. Koetan vetreyttää lämpimän vehnätyynyn kanssa joka ilta, kai sen on joskus parannuttava :D

Hyvää viikonloppua!

Ensimmäinen viikko ruokavalionmuutoksella ja elossa ollaan edelleen. 3 päivänä on painettu Youtube huutaen treeniä ja lihaksia jomottaa. Ruokavaliostani olen vähentänyt leivän, perunan sekä (gluteenittoman)pastan syömistä ja korvannut aamupala ruikkarin kevyt maitorahkalla, pastat yms kasviksilla. Vatsa pysyy täytenä ja nälkä ei tule ihan yllättäen! Olen hieman häkeltynyt, koska en ole tiennyt nälän pysyvän rahkan avulla näin hyvin poissa! Kaapista löytyy mässäyshimoja varten lanttua, kukkakallia, kurkkua, mandariineja ja banaania. Lanttua olen syönyt aivan hirveästi, varsinkin kahden ensimmäisten päivien aikana kun teki mieli narskutella jotakin. Tänään lähden Mikkeliin ja juuri tässä mietin pitäisiköhän ottaa mukaan nuo "herkkuni" etteivät mene täällä pilalle sekä että olisi varmasti mussutettavaa illallakin eikä kaupassa tarvitsisi käydä.

 

Nämä minun pienet ruokavalionmuutokset sekä jumppayritykset vaikuttavat monien mielestä hassuille, koska tämä on minulla niin lapsen kengissä. Kaverit nauroivat koulussa kun kerroin, kuinka huonosti jaksoin vetää Personal Trainer-youtube videon mukana. Voin tunnustaa, en päässyt 30 minuutin lihaskunto-kardio-treeniä vielä eilenkään loppuun asti kun ei vaan voimat riitä enää. En myöskään osaa ottaa rauhallaisesti esim. perus haarahypyssä vaan minun on pakko hypätä niin korkealle kuin jaksan :D Käsipainot treenissä jota tein olisivat varmasti sopivat noin kilosina, minä vedän 3 kg:n painoilla kun ovat ainoat jotka omistan.

Näillä mennään viikonloppuun! Katsotaan miten tytön käy kun ei nyt suunnitelmissa olekaan ostaa herkkuja ;D

Ruokahullun laihdutuskuuri

Heipsistä!
Kirjoitin jokunen kuukausi sitten hieman leveä-takapuoli-piukemmaksi-"projektistani". Tuo projekti ei ole mikää oikea projekti, koska minulla ei rehellisesti ole laittaa senttiäkään suuresta opintotuestani esimerkiksi kuntosalikorttiin. Projekti on siis jäänyt tasolle "syön harkiten, käyn eri tasoisilla lenkeillä ja kuntoilen kotona painojen kanssa". Kaikki osat ovat kuitenkin jääneet viime aikoina hyvin vähälle. En ole syöny viisaasti, en lenkkeillyt (joululomalla en käynyt kertaakaan!!) ja painojen kanssa kävi niin, että loman aikana kunto huononi merkittävästi ja nyt hengästyn parista puntin nostosta. Olen laiska ja mukavuudenhaluinen! Näin pakkasilla super atooppinen ihoni ei salli minun hikoilla, jonka vuoksi en pidä hikoilun tunteesta. Ihoni reagoi nokkosihottumalla ja esimerkiksi koko selkä tuntuu olevan tulessa, naamasta en edes mainitse.

Nyt eksyin katselemaan vanhoja kuvia vuoden parin takaa. Olen ollut siinä uskossa, että kiloni eivät näy pahasti. Hieman toki nassu sekä hanuri leventynyt, mutta suurin muutos olisi tissien kasvussa. Kuvien katselemisen jälkeen ymmärsin, että minun koko habitus on muuttunut. Monen vanhan kuvan kohdalla totesin, että onpas nätti tyttö. Nykyisten kuvien kohdalla huomaan vain kaksoisleuan ja vatsamakkarat. Olemus on löysä ja epäsiisti! Toki katselin pelkästään kevät-kesä-syksy-kuvia, koska näin talvella en viihdy kuvissa tämän halkeilevan ihoni kanssa. Kuitenkin väitän että voin huomattavasti paremmin vuosi sitten. Kaksi vuotta sitten olin liian laiha, enkä kuuntele tähän asiaan minkäänlaisia vastaväitteitä. Voin mukamas tuolloin hyvin, mutta elämäni oli rajoittunutta enkä nauttinut mistään muusta kuin omasta peilikuvasta. Ihmisten halaaminen oli kärsimystä kun välissä ei ollut lihasta eikä rasvaa vaan omat luuni töröttivät. Tuolloin painoindeksini oli siltikin normaalipainon rajoissa, reippaasti. 

Nyt viikonloppuna söin 2 kertaan pizzerian pitsaa rasvaisilla täytteillä. Oloni oli todella pöhöttynyt ja vatsaa väänsi. Jos papereitani lukee tarkasti saan niistä selvyyden, että olen niiden mukaan allerginen/yliherkkä vehnälle, ohralle ja rukiille. Rukiin herkistyhoito on kuitenkin keskeytetty minun omapäisen haluni vuoksi, ihminen ei reagoi jos päättää vahvasti toisin. Minulla ei ole keliakiaa eikä selvää vilja-allergiaa, mutta ilmeisesti yliherkkyys viljoihin. Kuitenkin jos jätän viljat pois ja elän gluteenittomalla dieetillä syön jatkuvasti. Vain ruisleipä vie mielihaluni ja nälkäni.

En osaa syödä niin kuin minun "pitäisi". En tiedä mitä kuuluisi laittaa suuhunsa ja kuinka paljon. Jos nyt alkaisin liikkumaan ahkerasti, tarvitsisin aivan varmasti ravitsemusneuvontaa. Tuntuu, että olen koko aikuisikäni syönyt joko liian vähän tai liikaa, mutta joka tapauksessa epäterveellisesti. Mietinkin, että auttaisikohan ruokatottumuksieni ymmärtämiseen omalta osaltani jos kirjoittaisin syömisiäni tänne ylös. Tänä aamuna laskin kalorilaskurilla kuinka paljon minun tulisi saada kaloreita ja kuinka paljon niitä tulee aamupalastani sekä päiväruoastani. Tuntuu, että terveelliseen syömiseen ei ole vastausta. Toiset sanovat, että hedelmäsokerikin on pahasta kun taas osa suosittelee laihduttajille hedelmiä. Itse olen allerginen kaikille palkokasveille, joten papujen käyttö on kielletty, vaikka ne olisivatkin hyvä lisä ruokavalioon. Samoin pähkinät, joita voisi napostella välillä välipalaksi. Toisaalta pähkinätkin taitavat sisältää rasvaa niin että niitä ei saisi paljon syödä..

Kertokaa mitä pirua tässä maailmassa PITÄÄ SYÖDÄ?

EDIT// ne mun tän päivän syömiset on aika yksinkertaiset; 10:00 mansikkajogurtti yhdistettynä 1/2 rahkaan + 2 mansikkaa = 150 kcal :DD Jälkikäteen yksi pala Pandan tummaa suklaata ja kohta pieni annos jauhelihakastiketta ja bataattiperunamuusia ja tomaatti = 450 kcal (maukas.com kalorilaskurin mukaan)